Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys

Elämme koko maailmanhistorian näkökulmasta kenties kiinnostavinta aikaa, koska teknologia kehittyy kiihtyvällä vauhdilla ja muuttaa elinympäristöämme nopeammin kuin koskaan ennen.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

24-vuotias futuristi, säveltäjä ja ammattipuhuja Perttu Pölönen voi lisätä tittelilistaansa myös kirjailijan, kun esikoistietokirja Tulevaisuuden lukujärjestys ilmestyi Otavan kustantamana. Sain siitä arvostelukappaleen, mutta päädyin kuuntelemaan sen suurimmaksi osaksi äänikirjana, jonka Pölönen lukee itse. Michelle Obaman muistelmien tapaan tekijän oma ääni tuo teokseen mukavasti syvyyttä.

Tulevaisuuden lukujärjestykseen on koottu lista tärkeitä tulevaisuuden taitoja, joita nykynuorten pitäisi opiskella pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa. Kirjassa puhutaan paljon teknologiasta, tekoälystä ja somesta, mutta toisin kuin voisi ehkä odottaa, pointtina ovat tekniikan sijaan pehmeät arvot ja sydämen sivistys. Pölönen korostaa sellaisten asioiden tärkeyttä, jotka eivät muutu tulevaisuudessakaan.

Lukujärjestykseen on valittu taitoja kuten luovuus, uteliaisuus, kommunikaatio, intohimo ja yrittäjyys. Tekstissä vilahtelevat tiuhaan tahtiin myös etiikka, moraali, myötätunto, rehellisyys, rohkeus ja rakkaus. Arvostan! Jokainen lukujärjestyksen kohta on oma lukunsa, joita Pölönen höystää omakohtaisilla tarinoilla, välillä hilpeillä (Patrik) ja välillä koskettavammilla (Hla Hla).

Kuva: tulevaisuudenlukujarjestys.com

Itselleni merkittävimpiä oivalluksia olivat onnellisuuden ja merkityksellisyyden välinen ero, se että täydellinen vapaus ei ole luovuuden lähde ja että Piilaaksossakin podetaan huijarisyndroomaa. Oli ylipäätään kiva lukea vaihteeksi positiivinen näkemys tulevaisuudesta ja teknologian roolista. Maailma on muuttunut aina, nyt muutos tulee vain nopeammin.

Kyse on vain muutoksesta. Uudesta olosuhteesta, normaalista, johon meidän pitää sopeutua. Jokainen sukupolvi on jättänyt jälkeensä erilaisen maailman ja meidän tehtävämme on jatkaa sitä. Itku ei auta tulevaisuusmarkkinoilla.”

Kirjan kantavana teemana ovat lapset, koulutus ja opetus. Kaikkia yllä mainittuja taitoja ja erityisesti rakkautta pitäisi Pölösen mukaan opettaa jo koulussa. Mietin, että nykyään kouluille sysätään vastuuta vähän kaikesta, ja opetussuunnitelman myllääminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainahan sitä saa toivoa :D

Kaiken kaikkiaan Tulevaisuuden lukujärjestys on inspiroiva ja ajatuksia herättelevä teos. Kirja on selkeästi suunnattu nuorille, ja se olisikin hyvä ylioppilas- tai valmistujaislahja. Mukana on silti paljon asiaa, josta vähän vanhempienkin kannattaa ottaa oppia.

Tulevaisuus on juuri sitä, mitä me tänään aiomme tehdä huomista varten. Se ei ole pelottava, jos rakennamme sitä yhdessä.”

Kirja pääsee mukaan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Subjektiivinen tuomio: ****

Perttu Pölönen
Tulevaisuuden lukujärjestys
Otava 2019 (Kirja itse väittää julkaisuvuodeksi 2020)
192 sivua

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi ja kuuntele äänikirja* (Etu koskee uusia käyttäjiä)

Kaukomatkalle omin päin – kirjoja pitkistä reppureissuista

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka

Tammi 2012
254 sivua

Tiedän Merja Mähkän ahkerana twiittaajana ja muhkean osakesalkun omistavana sijoitusbloggaajana, mutta hän onkin kirjoittanut myös matkakirjan. Kymmenen vuotta sitten Mähkä otti vapaata ja lähti puolentoista vuoden reppureissulle yksinään. Hän aloitti Intiasta ja matkusti Kaakkois-Aasian läpi Australian kautta Afrikkaan ja siitä Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Hän kirjoitti myös 100 maata -blogia Ilta-Sanomien sivuilla, mutta nyttemmin blogi on poistettu.

Ihanasti hukassa keskittyy lähinnä kohteiden herättämiin tunteisiin ja erilaisiin sattumuksiin ja niistä selviämiseen. Matkakohteita, nähtävyyksiä tai paikkojen kulttuuria tai historiaa ei juuri esitellä. Monet minua kiinnostavat kohteet sivuutetaan harmillisen lyhyesti: Buenos Airesissa Mähkä ryöstettiin ja luku keskittyy siihen. Pari kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuitataan kahdella sivulla.

Lukiessani ajattelin koko ajan, etten mukavuudenhaluisena introverttinä haluaisi ikinä itse lähteä samanlaiselle matkalle. Mähkä matkustaa kymmenien tuntien matkoja paikallisissa busseissa tai rekan kyydissä, nukkuu milloin missäkin, eksyilee, opettelee surffaamaan, melkein hukkuu useamman kerran, matkustaa kiikkerällä veneellä kovassa myrskyssä, vaeltaa viidakossa, ryömii pimeässä hopeakaivoksessa ja osallistuu kymmenen päivän meditaatioleirille jossa keskitytään lähinnä oman ylähuulen tuntemuksiin ja hengitykseen. Muun muassa.

Joillekin puolentoista vuoden askeettinen reppureissu yksin on mahtava kokemus, mutta itse olen iloinen että voin matkailla nämä reissut nojatuolissa. Kirja inspiroi silti miettimään, millaisille matkoille sitten haluaisi lähteä. Moneen muuhun matkakirjaan verrattuna plussaa kirjassa ovat selkeät kartat reitistä, kuvitus ja kiva taitto.

Subjektiivinen tuomio: ***

Merja Pyhälä: The Matka – omin päin kaukomaille

Tammi 2005
224 sivua

Merja Pyhälän kirja The Matka on ensisijaisesti opaskirja pitkästä reppureissusta haaveileville travellereille. Sinne tänne on ripoteltu myös Pyhälän ja hänen haastattelemiensa ihmisten lyhyitä matkakokemuksia. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa kohteiden valinnasta, turvallisuudesta, eri matkustusmuodoista, budjetista, vakuutuksista, terveydestä, pakkaamisesta, ruoasta ja majoituksesta. Oma osionsa on myös arkielämän järjestelemiselle niin, että voi lähteä pitkälle reissulle.

Monet kirjan tiedot ovat kuitenkin neljässätoista vuodessa vanhentuneet, joten ainoaksi matkaoppaaksi tästä ei ole. Internetiä käytetään nettikahviloissa, rahat kuljetetaan matkashekkeinä, somea ei ole olemassakaan ja puhelin on mallia Nokian Communicator. Lisäksi suurin osa vinkeistä koskee lähinnä Aasian reppureissuja, jossa kirjailija itse oli miehensä kanssa.  The Matka on silti hauska välipalakirja, josta saa ajateltavaa oman matkan suunnitteluun.

Subjektiivinen tuomio: ***

Susanna Linna: Simpukankuorelta kotiin – matkani Santiago de Compostelaan

Kustannus Arkki 2004
228 sivua

Susanna Linnan matkakertomus Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta oli eniten oman tyyliseni kirja. Linna kuvaa 800 kilometrin kävelymatkan kulkua päivä päivältä, reitin pituudet, käydyt paikkakunnat, elämää retkeilymajoissa ja ajatuksia tien päältä. Mukana on myös hiukan käytännön infoa samalle matkalle aikoville. Sopivan verkkaisesti kulkeva tarinaa sopii hienosti nojatuolimatkailuun, ja kirjan perusteella samanlaisen matkan voisi kohtuullisen helposti toteuttaa itsekin.

Santiago de Compostelaa vaelletaan paljon ihan huvin vuoksi, mutta Linnalle matka on pitkälti hengellinen kokemus. Hän kirjoittaakin paljon uskostaan ja kokemastaan johdatuksesta. Kiinnostavia ovat myös Linnan kertomukset matkan aikana luoduista ystävyyssuhteista. Jos ymmärsin oikein, hän sattui löytämään tulevan aviomiehensä suunnilleen toisena vaelluspäivänä. Ei huono!

Subjektiivinen tuomio: ****

Vanhapiika vai vapaa nainen? Kaksi kirjaa yksin elävistä naisista

Malin Lindroth: Vanhapiika – tahattomasti yksinäisen tarina

Kirja on saatu arvostelukappaleena.
Suom. Hannimari Heino
Atena 2019
112 sivua

Tarvitsin nimen. Paikanmäärityksen. Pituus- ja leveyspiirin sosiaalisella kartalla. Sinkku? Yksin asuva? Hullu kissanainen? Mikä minä olin?

Malin Lindrothin paljon puhuttanut bestseller Vanhapiika kertoo nimensä mukaisesti kirjailijan oman, tahattomasti yksinäisen tarinan. 52-vuotias Lindroth haluaa ottaa jälleen käyttöön vanhapiika-sanan, ja tehdä siitä sanan jota voi käyttää itsestään ilman häpeää. Hän kertoo omia kokemuksiaan yksin jääneenä pariskuntien ja perheiden maailmassa.

Lindrothilla on hyviä pointteja yksin elämisestä, kuten ajatus ”jos vanhapiikuus olisi suuntautuminen” ja pohdinta siitä, mitä on sallittu yksinäisyys. Kerronta on kuitenkin vähän liian tajunnanvirtamaista minun makuuni. Loppujen lopuksi tuntui vaikealta samaistua viisikymppisen, paljon yksinäisyyttä kokeneen naisen tilanteeseen. Olin ehkä odottanut vielä laajempaa yhteiskunnallista aiheen käsittelyä omien kokemusten lisäksi.

Subjektiivinen tuomio: ***

Arja Mäkinen: Vanhojapiikoja ja vapaita naisia

Kirjapaja 2008
229 sivua

Ajattele naista. Tarkenna ajatustasi siten, että määrittelet mielessäsi normaalin aikuisen naisen. Millaista naista ajattelit? Nousiko mieleesi kuva naisesta, jolla on mies ja lapsia?

Yksinelävät naiset ovat stereotyyppisesti urakeskeisiä citysinkkuja, perinteisiä vanhapiikoja tai muuten vain vähän reppanoita. Yksin eläminen nähdään välivaiheena lapsuudenkodista muuttamisen ja oman perheen perustamisen välillä. Mutta millaista naisen elämä oikeasti on, kun ikää on yli 30 tai 40 eikä miestä tai lapsia ole?

Arja Mäkisen teos ottaa vanhapiikuuteen tieteellisemmän näkökulman, mikä onkin hyvä kun kirja perustuu hänen väitöskirjaansa. Hän on haastatellut kymmeniä yksin eläviä naisia ja referoi myös aikaisempaa tutkimusta (sikäli kun sitä on tehty). Kirjassa käydään läpi mm. normeihin, äitiyteen, työelämään ja seksuaalisuuteen liittyviä odotuksia ja paineita. Kiinnostava kirja, joka herättelee ajattelemaan myös omia ennakkoluuloja ja tapoja puhua sinkkuudesta.

Subjektiivinen tuomio: ****