Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Leikkaa tämä sivu irti kirjasta. Teippaa se matkalaukkusi sisäpuolelle pysyvästi. Hammasharja. Lentoajat. Kynsiviila. Laastarit. Passi. Passi. Passi. Hiusharja. Adapteri. Adapteri. Joka ikinen piuha ja johto ja laturi. Yösukat. Uudestaan lentoajat. Kotiavaimet. Kotiavaimet. Kotiavaimet. KORVATULPAT. VARAKORVATULPAT. Ei koko meikkipussia. Voitko jo vähitellen oppia tämän. Kynä. Paituli. Hyvää matkaa.

Ylipainolisämaksu on Kaisa Haatasen toinen romaani ja jatkoa viisikymppisen Tytti Karakosken kirjoituksille. Lue bloggaukseni Haatasen ensimmäisestä kirjasta Meikkipussin pohjalta.

Tällä kerralla Karakoski/Haatanen keskittyy blogipostausmaisissa teksteissään matkailuun, kuten nimestä ja kannesta voi päätellä. Käsiteltyä tulevat tärkeimmät osa-alueet aina aikuisperheiden lomailuista vaivalloisiin äiti/tytär-reissuihin, ruotsinlaivoihin ja matkalle pakkaamiseen.

Karakoskella on taas hauskoja oivalluksia ja samaistuttavia tilanteita ja matkakumppaneita. Erityisen huvittavasti (mutta kovin aidon oloiseksi) on kuvattu Tytin ja tämän äidin suhde. Kirja on viihdyttävä ja lyhyjen lukujen takia nopeasti luettu.

Ylipainolisämaksu ei kuitenkaan jostain syystä yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle, eli se on siinä mielessä tyypillinen jatko-osa. Toisin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, en hymähdellyt tai hihitellyt ääneen tämän kanssa. Hyvä välipalakirja tämä on joka tapauksessa, vaikkapa juuri matkalukemiseksi.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Suomalaisesta naisesta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***

Kaisa Haatanen
Ylipainolisämaksu
Johnny Kniga 2016
168 sivua

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Katse valahti kämmeniin, jotka painuivat vasten kylmää ikkunalautaa. Hän keskittyi. Pinnisteli.
’Nimeni on Aleia’, tyttö sanoi hitaasti. Hän kääntyi Corildonia kohti ja toisti vakaasti: ’Minun nimeni on Aleia.’
Silmistä paistoi yhä pakokauhu.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Erika Vikin esikoisteos esittelee vähän erilaisen steampunk-vivahteisen fantasiamaailman, jossa hahmot käyttelevät miekkojen sijaan revolvereita ja matkustavat junalla. Kaukana pohjoisessa ihmistyttö tuupertuu Seuran talon portille, josta Corildon-niminen seleesimies löytää hänet. Tyttö ei muista itsestään muuta kuin nimen Aleia, mutta hänellä vaikuttaa olevan outoja voimia. Maailmassa virtaavat uudenlaiset, huonot tuulet, ja Aleia näyttää liittyvän niihin jotenkin. Yhdessä parivaljakko lähtee kohti etelää selvittämään mysteeriä.

Kirja on fantasiapainotteinen matkaromaani, jossa reissataan mantereen halki ja kohdataan kaikenlaisia kommelluksia matkan varrella. Kiinnostavinta antia oli normaalista miekka & magia -fantasiasta eroava maailma, seleesien yliluonnolliset kyvyt ja bonuksena sympaattiset eläinlajit kuten fennekki-kettu ja amargundi-lisko. 

Maailmassa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten kaksi aurinkoa. Jäi kuitenkin kiinnostamaan, vaikuttaako tupla-aurinko sen syvällisemmin maailmaan ja luontoon, kuin että hahmot käyttävät aurinkojenlaseja. Kirjailija on taiteillut itse kirjan hienon kannen ja ylläpitää tarinaa syventäviä nettisivuja. Nettisivuilta löytyy tietoa esimerkiksi seleesien toisesta pulssista ja mahdin kanavoimisesta. Toivottavasti maailmaa avataan silti lisää myös kirjojen puolella, ettei perehtyminen jää lukijan oman aktiivisuuden varaan.

Vaikka olenkin vaarassa paljastua pilkunviilaajaksi, mielestäni fantasiamaailmaan tulee säröjä kun ihmishahmot viljelevät jatkuvasti kristillisperäisiä kirosanoja tai juovat sherryä ja konjakkia, jotka ovat tietyillä alueilla valmistettavia juomia (joo, tarkistin Wikipediasta). Nämä pikkuseikat pistivät Aleiasta omaan fantasiasilmään. Seleeseillä oli toki oma huudahduksensa Loreldonin nimessä, jonka taustaa avataan tarkemmin kirjailijan nettisivuilla.

Kirjan ihmishahmot ovat yllättävänkin perinteisiä, tuntuu että olen lukenut samantyyppisistä luonteista useasti aiemminkin. Aleia on itsenäinen, jääräpäinen tyttö ja myöhemmin tavattava Mateo raju mutta pohjimmiltaan kiltti katujen kasvatti. Eniten pidin salaperäisestä ja hieman ristiriitaisesta Corildonista, muista kirjassa esiintyvistä seleeseistä ja heidän välisestään dynamiikasta.

Kieli on hyvää ja kerronta sujuvaa hauskoine kielikuvineen. Erityisen hauskasti oli kirjoitettu fennekki-ketun etsintäretkeä kuvaavat luvut eläimen omasta näkökulmasta. Teksti ei vienyt missään kohdassa vielä täysin mukanaan, mutta se eteni vakaasti ja jaksoin hyvin lukea tuhdit 500 sivua loppuun. Vauhdikkaitakin kohtia oli, mutta henkilöiden puolesta ei varsinaisesti päässyt pelkäämään.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on mielenkiintoinen esikoisteos ja lupaava kotimainen fantasiapaketti. Trilogian toinen kirja Seleesian näkijä ilmestyy jo kesällä 2017, ja odotukset ovat korkealla seuraavien osien suhteen.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirjan nimessä on erisnimi.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Erika Vik
Hän sanoi nimekseen Aleia
Gummerus 2017
532 sivua

Ståhlberg & Herlevi: Omannäköinen elämä

Tämä kirja on tarkoitettu sinulle, joka olet valintojen edessä.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Omannäköinen elämä on käsikirja hyvien ja omannäköisten valintojen tekemiseen elämän risteyskohdissa. Parisataasivuinen opus sisältää asiaa esimerkiksi tavoitteista, unelmista, kiinnostuksista ja itsensä kuuntelemisesta. Jokaiseen osa-alueeseen löytyy tehtäviä pohdittaviksi yksin tai ystävien kanssa.

Itse kirja on nopealukuinen, mutta tehtävien tekemiseen saa kulumaan enemmänkin aikaa. Yleensä en jaksa koskaan tehdä elämäntaito-oppaiden harjoituksia, mutta nyt tein mielenkiinnosta muutamia tehtäviä ja pohdin muun muassa unelmaelämää ja arvojani. Omannäköinen elämä toimii varmasti parhaiten pienissä paloissa pureskeltuna, kerralla hotkaisun sijaan.

Lukujen väliin on ripoteltu haastateltujen aikuisten omia tarinoita, joissa he kertoivat valinnoistaan ja miten ovat päätyneet nykyiseen työpaikkaansa tai tilanteeseensa. Ne olivat minulle kirjan kiinnostavinta antia. Omannäköinen elämä sisältää myös runsaasti inspiroivia mietelauseita elämään liittyen, jos niistä tykkää.

Kirja sisältää runsaasti tehtäviä.

Tehtävissä oli hyvää pohdittavaa, mutta kirjasta olisi varmasti saanut vielä enemmän irti nuorempana. Nyt omaan ammattiin on tullut jo ajauduttua, ja arvot ja tavoitteetkin pikku hiljaa selkeytyvät. Toki hyvien valintojen tekeminen on ajankohtaista myöhemminkin, esimerkiksi alaa vaihtaessa.

Suosittelenkin tätä ensisijaisesti lahjaideaksi vaikkapa tämän kesän riparilaiselle tai keväällä valmistuvalle nuorelle. Jos kirja kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla – laitan tulevassa postauksessa pystyyn arvonnan, jossa tämän voi voittaa.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen kategoriassa Vuoden 2017 uutuuskirja. 

Subjektiivinen tuomio: ***½

Leena Ståhlberg & Marjaana Herlevi
Omannäköinen elämä – näin teet hyviä valintoja
PS-kustannus 2017
207 sivua