Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa

Elämähän ei oikeastaan ole muuta kuin elinajan hallintaa. Tästä huolimatta ajanhallintana tunnettu moderni opinala – ja sen trendikkäämpi sukulainen, tehokkuus – on masentavan kapea-alainen ja keskittyy siihen, miten urakoida valmiiksi mahdollisimman monta työtehtävää, luoda täydellinen aamurutiini tai valmistaa viikon kaikki ateriat yhdellä rykäyksellä sunnuntaina.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Neljätuhatta viikkoa asemoi itsensä tavallisia tehokkuusoppaita vastaan. Oliver Burkemanin mukaan nykyajan tehokkuusajattelu nojaa siihen, että kun vain teemme tarpeeksi asioita, saamme kaiken valmiiksi ja voimme levätä. Ongelmana on, että tämä ei tule koskaan onnistumaan. Sinänsä yksinkertainen oivallus, mutta tämä kolahti kunnolla!

Burkeman kritisoi sitä, että suhtaudumme tehtävälistoihimme ikään kuin aikaa olisi rajattomasti. Todellisuudessa teemme joka päivä lukemattomia pieniä valintoja, jotka sulkevat muita pois. Hänen mukaansa yritys saada kaikki tehtyä on oikeastaan tapa välttää ottamasta vastuuta. Lisäksi tehokkuus on ansa – mitä tehokkaammin tyhjentää työpöydältä asioita, sitä nopeammin se täyttyy taas.

Olet ehkä kuullut opettavaisen tarinan lasipurkista sekä kivistä, pikkukivistä ja hiekasta? Ajatuksena on, että kun täytät lasipurkkisi (eli aikasi) ensin isommilla kivillä ja siirryt vasta lopuksi pikkusälään, kaikki mahtuu mukaan. Burkeman huomauttaa, että lähtökohta on epäreilu, koska tarinassa on tasan sen verran ainetta kuin purkkiin mahtuu. Todellisuudessa elämämme pursuaa tekemättömiä töitä paljon enemmän kuin on mahdollista tehdä.

Burkeman käyttää rahaan ja sijoittamiseen liittyvää vertausta ajanhallintaan: kannattaa maksaa aikaa ensin itselleen ja tehdä tärkeitä asioita eikä odottaa että aikaa jää yli – koska sitä ei jää. Hyvä oivallus on myös, että vapaa-ajan merkitys ei ole vain siinä että se mahdollistaa työnteon, vaan se on itsessään päämäärä.  Kirjassa on lisäksi kiinnostavia pointteja tarkkaavaisuudesta ja sosiaalisesta mediasta.

Ajanhallinnasta elämän merkityksettömyyteen

Burkemanin kirjan alku oli huikeaa luettavaa, ja tehdessäni muistiinpanoja teki mieli lainata noin joka toinen lause. Sitten kirja laajensikin yllättäen tonttiaan ja ajanhallinnan lisäksi otti kantaa elämän tarkoitukseen ja universumin alkuperään. Täytyy myöntää, että sitä en osannut odottaa.

Burkeman toteaa ykskantaan, että elossa oleminen on sattumaa. Uskonnollisuus tarkoittaa sitä, että kieltäytyy hyväksymästä ”totuutta aikansa rajallisuudesta”. Tämä johtaa siihen, että ”päätökset siitä miten aikansa käyttää eivät ole aidosti merkittäviä”. Eli jos uskoo jonkinlaiseen korkeampaan voimaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, Burkemanin mukaan ei voi olla aidosti läsnä omassa elämässään.

Burkeman lainaa ruotsalaista filosofia Martin Hägglundia, jonka mukaan ainoastaan ateistisella elämänkatsomuksella pystyy välittämään sellaisista asioista kuten ilmastonmuutoksesta. Materialistinen maailmankuva ei ole yksi mahdollinen näkemys, vaan ”tosiasia joka pitää sisäistää”. Burkemanin mielestä ajatus siitä, että elämällä olisi jokin suurempi tarkoitus, on New Age -piirien mahtipontisuutta.

Enpä ole koskaan osannut ajatella, että uskonto ja ympäröivästä maailmasta välittäminen olisivat toisensa poissulkevia! Edelleen tänä päivänä 84 prosenttia maailman ihmisistä kannattaa jotakin uskontoa. Burkemanin mielestä on lohdullinen ajatus, että millään ole isossa kuvassa mitään merkitystä. Epäselväksi jää, mistä hän lopulta ammentaa merkitystä elämälleen.

”Ei ole kovinkaan tärkeää, mitä teemme elämällämme – ja mitä tulee siihen, miten käytämme äärellistä aikaamme, universumi ei voisi vähempää välittää.”

Harvoin tulee luettua ajanhallintakirjaksi markkinoitua teosta, joka päätyykin ottamaan kantaa ontologisiin kysymyksiin ja kertomaan, mikä on lopullinen totuus maailmankaikkeudesta! Varsinkin, kun kirjan olennaisin oivallus siitä, ettemme tule koskaan saamaan kaikkea tehdyksi, ei vaadi mitään tiettyä maailmankatsomusta.

Kirja loppuu liitteeseen, jossa on yllättäen taas todella hyvät kymmenen käytännön vinkkiä ajanhallintaan. Tekstissä oli lopulta aika paljon toistoa, ja räjähtävän alun jälkeen rakenne on varsin tajunnanvirtamainen. Neljätuhatta viikkoa onnistui herättämään kaikenlaisia tunteita riemusta raivoon, ja tekisi mieli antaa sille samaan aikaan viisi ja kaksi tähteä. Päädyin antamaan kompromissina kolme.

Lukukokemus: ***

Oliver Burkeman
Neljätuhatta viikkoa – Miten käytät loppuelämäsi päivät?
Suom. Urpu Strellman
Siltala 2022
266 sivua

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

Oli elokuun loppu.
Olin kahdeksannella luokalla.
Olin käynyt yläkoulua jo vuoden.
Tunsin jo kaikki luokkatoverini.
He tunsivat minut.

Äidinkielen tunnilla opettaja antoi tehtävän:
’Lue kirja ja tee siitä esitelmä’.
Esitelmä piti tehdä pareittain.”

Mimmu Tihisen Kello tuhat on nuorten selkokirja lukemisen vaikeudesta ja lukuilon löytämisestä. Jos en nyt ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen lukemani selkoromaani. Kirja kertoo kasiluokkalaisesta Jessestä, joka harrastaa innokkaasti jalkapalloa mutta välttelee lukemista lukivaikeuden takia.

Koulussa tulee eteen mahdottomalta tuntuva tehtävä, kun pitää lukea haluamansa kirja ja pitää siitä esitelmä. Jesse saa parikseen kirjoista pitävän Ninnin, joka ehdottaa tehtävään runokirjaa. Jesse suostuu huomatessaan, että runokirja on todella lyhyt. Esitelmän teko on aikamoista kamppailua, mutta hän saa oppia, että lukeminen voi olla kivaakin ja runoja voi tulkita monella tavalla.

Minulle Kello tuhat oli nopeasti luettu, ihan kiva välipalakirja. Väljä taitto toi mieleeni aiemmin lukemani soljuvat säeromaanit, joten varsinkin alussa selkokieleen kuuluvat lyhyet, toteavat lauseet tuntuivat töksähteleviltä. Totuin kuitenkin tyyliin nopeasti.

Oli hauska huomata, miten tarinassa tuotiin esiin erilaisia vahvuuksia: Ninnillä oli parempi lukutaito mutta häntä jännitti esiintyminen (jep samaistun), joten Jesse sai ottaa suuremman roolin esitelmän pitämisessä luokalle. Myös kirjan erikoinen nimi saa selityksen tarinan lopussa.

Kirjan kohderyhmää ovat selkeästi vähän lukevat pojat, mutta selkokirjoja voisi hyvin suositella myös suomea opetteleville lukijoille. Pitäisi itsekin lukea useampi selkokirja, jotta voisi vertailla esimerkiksi suoraan selkokirjoiksi kirjoitettua teoksia (kuten tämä) ja selkomukautuksia.

Kannattaa lukaista myös Lastenkirjahyllyn ja Nelli Heinimon arviot kirjasta.

Lukukokemus: ***

Mimmu Tihinen
Kello tuhat
Pieni Karhu 2016
64 sivua

Carole, Sokura & Välimäki (toim.): Kumma kirjoitusopas

On ylei­nen mut­ta tar­pee­ton en­nak­ko-ole­tus, et­tä spe­ku­la­tii­vi­nen kir­joit­ta­ja vain tem­pai­see jut­tun­sa pääs­tään. Niin kaik­ki kir­joit­ta­jat toi­mi­vat, mut­ta olen­nai­sem­pi ky­sy­mys lie­nee, mis­tä ideat pää­hän tup­sah­ta­vat?
Myös spe­ku­la­tii­vi­nen kir­joit­ta­ja tar­vit­see ta­ri­noi­den sy­tyk­keek­si ma­te­ri­aa­lia, sil­lä luo­vuus on kuin jat­ku­vas­ti jau­ha­va myl­ly, jo­ka syl­kee uusia ideoi­ta ulos yh­dis­te­le­mäl­lä sil­le tar­jot­tu­ja ai­nek­sia uu­teen olo­muo­toon pu­ris­tet­tu­na.”

E-kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kumma kirjoitusopas on opas spekulatiivisen fiktion kirjoittajalle. Kirja juhlistaa Osuuskumman kymmenettä toimintavuotta, ja sitä on ollut tekemässä iso joukko kustantamon kirjailijoita. Kirja on suunnattu erityisesti aloitteleville romaanin kirjoittajille ja jakaantuu kol­meen osaan: valmistautuminen, työ­ka­lu­ja ja kir­joit­ta­jae­lä­mää.

Aluksi määritellään, mitä spefi oikeastaan sisältää – fantasian, tieteiskirjallisuuden ja kauhun sekä paljon muuta. Sitten siirrytään teknisempiin seikkoihin, kuten maailmanrakennukseen, henkilöhahmojen luomiseen ja dialogin kirjoittamiseen. Kirjoitusprosessin lisäksi käytännöllisiä neuvoja saa myös editointiin, julkaisumahdollisuuksiin ja kirjailijan hyvinvointiin.

Kumma kirjoitusopas oli mukavaa luettavaa ja sisältää hyödyllistä tietoa myös muille kuin spefiä kirjoittavalle. Olen lukenut jo sen verran monta kirjaa kirjoittamisesta, että itse en oppinut mitään kovin uutta ja mullistavaa. Kiva kuitenkin, että myös tiettyihin genreihin keskittyviä kirjoitusoppaita julkaistaan!

Lukukokemus: ***

Kumma kirjoitusopas
Toimittaneet Maria Carole, Nadja Sokura & Kari Välimäki
Osuuskumma 2022
302 sivua