***

Hytönen & Revonkorpi: Pikku-Matelin laulu

Pikku-Mateli oli pyöreäposkinen tyttö, aivan punatulkun tai muun pihalinnun näköinen. Pikku-Matelilla oli poppelipuun värinen tukka ja vihreät silmät. Ja hän lauloi noilla oksilla, istui ja lauloi. Sanottiin, että tällä tuntemallamme pienellä tytöllä oli maailman kaunein ääni.

Enostone lähetti minulle maisteltavaksi muutaman lasten- ja nuortenkirjan. Pikku-Matelin laulu on lyhyt kertomus pienestä tytöstä, joka asuu suuren puun oksalla ja pitää luonnon kiertokulkua yllä laulullaan. Mutta kun Mateli nukahtaa kesken laulunsa, maailma alkaa suistua raiteiltaan. Onneksi hän saa lopulta huomata, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin.

Kirjan kieli on mukavasti soljuvaa ja runollista, mutta parasta on ehdottomasti lumoava kuvitus. Keskivaiheen tummanpuhuvat kuvat luonnonmullistuksista saattavat tosin olla vähän pelottaviakin (minäkin melkein pelkäsin yhdellä aukeamalla olevaa hurjaa mummoa).

Tarinassa viljellään runsaasti erikoista luontosanastoa aina hämyvuokoista kaukasianpitkäpalkoon ja mätästuhkasta ruotsinpihlajaan. Ihmettelin päähenkilön omituista nimeä, mutta analyyttisemmat arviot osaavat kertoa, että nimi viittaa Mateli Kuivattareen, merkittävään Kalevalan runonlaulajaan.

Aikuislukijalle kirja herättää paljon kysymyksiä. Oliko maailmassa kaikki hyvin, ennen kun Pikku-Mateli alkoi laulaa? Miten aiemmin pärjättiin, kun hän piti taukoa? Miksi kaikki alkoi mennä pieleen vasta nyt? Miksi mummo odotti niin kauan, ennen kuin liittyi lauluun mukaan? Miksi muut eivät auttaneet aiemmin? Mikä kaikki oli unta?

Onneksi lopussa kaikki on kuitenkin hyvin.

Subjektiivinen tuomio: ***

Ville Hytönen & Peten Revonkorpi
Pikku-Matelin laulu
Enostone kustannus 2020
32 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat

Mistä Soturikissoissa on kyse? Osa 1: Villiin luontoon

Oletko miettinyt, mitä tapahtuu suositun Soturikissat-sarjan ensimmäisessä osassa? Luin kirjan puolestasi!

Tiivistin kirjan juonen ja tuntemukset jo aiemmin keväällä omaan twiittiketjuun tunnisteella #soturikissatwiitti. Tällä kertaa luvassa on siis hieman poikkeuksellinen blogipostaus Twitterin tapaan.

Soturikissat-kirjasarja koostuu useasta saagasta, jotka kertovat villeistä metsäkissoista ja niiden välisistä kahinoista. Villiin luontoon on ensimmäisen saagan ensimmäinen osa. Sarjasta on muodostunut kansainvälinen ilmiö ja kokonainen oma fanikulttuuri. Erin Hunter-salanimen takaa löytyy muuten kokonaista kuusi kirjailijaa.

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä varoittaa, että spoilaan käytännössä koko ensimmäisen kirjan juonen. No niin.

Kokonaisuudessaan Villiin luontoon on helppolukuinen seikkailukertomus, josta ei puutu draamaa. Loppu jäi kuitenkin ärsyttävällä tavalla kesken, arvatenkin sen takia että lukisin myös seuraavat osat. Kirjan lopussa onkin pätkä toisen kirjan alusta.

Olen tietenkin ihan väärää kohderyhmää, sillä Soturikissat on suunnattu lapsille ja nuorille. Vauhdikkuudessaan nämä kirjat innostavat varmasti lukemaan sellaisiakin, jotka eivät normaalisti lue paljoa.

Seuraa blogiani Twitterissä!

Subjektiivinen tuomio: ***

Erin Hunter
Soturikissat: Villiin luontoon
Art House 2009
265 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki

Ninette astui eteenpäin, ojensi kätensä ja kosketti. Muna oli kylmä ja osittain hiekan peitossa. Niin myös toinen ja kolmas. Ne olivat kuolleita, hylättyjä munia. Silti Ninette silitti niitä ja kokeili kiertää käsivartensa niiden ympäri – kädet eivät yltäneet – ja tunnusteli, jos olisi tuntenut hieman lämpöä jossain.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroiman Käärmeiden kaupungin voisi luokitella vaikkapa aavikkofantasiaksi. Alatalo on rakentanut kiehtovan kuivan ja kuuman maailman, jossa myös magia on jatkuvasti mukana.

Kaikilla kolmella nuorella päähenkilöllä on erityislaatuisia voimia. Ninette osaa kommunikoida käärmeiden kanssa, Arry voi muuntautua toiseksi ihmiseksi ja Sulwaen on aloitteleva velho. Kun he löytävät muinaisia käärmeenmunia, Arry rikkoo ne ja särkee samalla lapsuudenystävien välisen luottamuksen.

Vuosia myöhemmin olosuhteet heittävät heidät yhteen, kun kolmikon kotikaupunkiin hyökätään ja ihmiset viedään orjuuteen. Prinsessa Ninette päätyy palvelijaksi vieraaseen palatsiin, Arry juonii päästäkseen hallitsijaperheen sisäpiiriin ja Sulwaen houkutellaan paikallisen kultin palvelukseen. Voivatko he yhdistää voimansa vapauttaakseen kansansa?

Lähtökohtaisesti minua kiehtovat spefikirjat, joissa nähty vaivaa omanlaisen maailman luomiseen. On myös virkistävää lukea vaihteeksi yksittäinen fantasiakirja eikä perinteistä trilogiaa tai pidempää sarjaa.  Yli kuusisataasivuinen teos oli varsin tuhti lukupaketti, ja tiivistämisen varaa olisi paikoitellen ollut. Juoni rullasi sinänsä hyvin eikä kirjassa ole erityisiä kompastuskiviä, mutta keskivaiheilla into meinasi silti loppua kesken. Kirjan lukeminen kesti minulla lopulta yli kuukauden.

Loppuvaiheessa alkaa taas tapahtua, ja erään hahmon yllättävä käännös tuli mielestäni vähän turhankin puskista. Muutenkaan en samaistunut hahmoihin kovin vahvasti tai pystynyt jännittämään heidän puolestaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Hidastempoisena fantasiatunnelmointina Käärmeiden kaupunki on kuitenkin paikallaan.

Kirja menee vielä viime vuoden Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Katri Alatalo
Käärmeiden kaupunki
Gummerus 2017
686 sivua

Osta e-kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia