Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu

Vanha Korppi tapasi muistuttaa tytärtään ajoittain, että unien tulkitsijat saattoivat erehtyä siinä missä etäisyyttä arvioiva jousimieskin, mutta kaikki tiesivät, ettei Eileen Unennäkijä ollut koskaan tulkinnut näkyjään väärin. – –
’Étainin kohtalona on synnyttää lapsi viholliselle’, oli äiti ilmoittanut Étainin ollessa viisivuotias.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Vuonna 2019 julkaistu Korpinlaulu odotteli hyllyssäni pari vuotta, kunnes tein videon lukemattomista kirjoistani ja innostuin tarttumaan siihen. Kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja loputkin osat ovat jo ehtineet ilmestyä. Takakannessa lupaillaan kelttiläishenkistä fantasiaa ja riipaisevaa kolmiodraamaa, joten odotin melkeinpä viiden tähden lukukokemusta.

Korppikurun neito Étain on lupautunut vaimoksi kuumapäiselle Rowanille, joka suunnittelee kapinaa Savusälvässä. Valtaa pitävä vasalliprinssi saa tietää kapinasta, ja teloitettuaan Étainin isän hän naittaa naisen kostoksi kaartinpäällikkö Rautakatseelle. Étain ja Rowan olivat kuitenkin ehtineet vahvistaa liittonsa muinaisella taialla, eikä siitä ole helppoa päästää irti. Étain joutuu päättämään, kenelle on uskollinen.

Kerronta on sujuvaa ja kieli kaunista, ja juonenkäänteet seuraavat toisiaan vauhdikkaasti. Toisaalta oli hyvä, ettei sivuja täytetty tylsällä puuhastelulla tai loputtomilla matkakuvauksilta, mutta paikoitellen kerronta tuntui jo tapahtumien luettelemiselta. Lähtöasetelma ennustuksineen on todella herkullinen, mutta konfliktit ratkeavat lopulta aika helposti.

Kompastelin muutenkin kirjan rakenteeseen: kaikkitietävä kertoja hyppi hahmosta toiseen, enkä ehtinyt kiintyä henkilöihin tai fiilistellä romantiikkaa (tai Rautakatsetta) tarpeeksi. Kiitän kuitenkin tyylikkäästi toteutettua romantiikan kuvausta verrattuna esimerkiksi Bridgertonin yksityiskohtaisiin seksikohtauksiin.

Takakannessa luvatut fantasiaelementit jäivät pienempään rooliin, lähinnä Étainin ja tämän veljen näkyihin. Uskontojen kuvaus yllätti, sillä osa hahmoista oli ”kuollutta jumalaansa kumartavia” kristittyjä. En oikein pystynyt sijoittamaan tapahtumia sen enempää meidän maailmaamme kuin keksittyynkään paikkaan. Uskonnolla ei myöskään loppujen lopuksi ole kovin suurta roolia tarinassa.

 Korpinlaulu sopiikin enemmän historiallisen romantiikan ystäville kuin pelkkää fantasiaa etsiville.

Lukukokemus: ***

Katinka Sarjanoja
Korpinlaulu
Karisto 2019
532 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Nancy R. Reagin (toim.): Twilight and History

But part of Twilight’s attraction is its rich use of historical events to create a detailed backstory for many characters. Each of the vampires comes from a particular time and place, frozen in age and mentality at the moment he or she was turned.”

Oletko aina halunnut pureutua Twilight-saagaan historiantutkijan näkökulmasta? Tässäpä sinulle kirja siihen! Twilight and History on kokoelma ihan oikeiden tutkijoiden artikkeleita, jotka analysoivat Stephenie Meyerin vampyyrisaagaa oikean historian valossa.

Millainen oli Carlislen nuoruuden Lontoo 1600-luvulla? Miten Jasper olisi kokenut Yhdysvaltojen sisällissodan? Millaisia olivat 1920-luvun mielisairaalat, jollaiseen Alice oli suljettu? Millainen oli oikeasti 1900-luvun alun deittailukulttuuri, jota Edward kokee noudattavansa?

Tutkijat suhtautuvat Twilightiin lähdemateriaalina vakavasti, ikään kuin sen historialliset yksityiskohdat olisivat tarkkaan harkittuja. Artikkelit onnistuvat kuitenkin tuomaan esille lukuisat ristiriitaisuudet, taustalla piilevät rakenteet ja sinne päin tehdyn taustatyön.

Pari nostoa historiaan liittyen:

  • Edward ei ole mikään ajalleen tyypillinen hahmo. Hän on syntynyt vuonna 1901, mutta käyttäytyy kuin viktoriaaninen herrasmies (= 1800-luvun ihanne) ja häntä verrataan 1800-luvun kirjallisuuden sankareihin.
  • Edes 1900-luvun alussa ei ollut tavallista, että 17-vuotiaat pojat menevät naimisiin, vaikka Edward vakuuttaa olevansa ”sellainen poika”. Vuonna 1920 naimisiin menevien miesten mediaani-ikä oli 24,6 vuotta.
  • Volturit tunnettiin ”vampyyrinmetsästäjinä” 500-luvulla ja heidät korotettiin siitä hyvästä pyhimyksiksi, siitä huolimatta ettei kukaan Euroopassa tiennyt silloin mikä on vampyyri. Myös Lontoossa jahdattiin vampyyreja 50 vuotta ennen kuin koko sanaa oli keksitty.
  • Carlisle ei tiedä syntymävuottaan koska ”ajasta ei silloin pidetty kirjaa”, siitä huolimatta että hän oli koulutetun pastorin poika ja kirkonkirjoja täytettiin ahkerasti.
  • Vampyyrien metsästäminen 1600-luvun Lontoon viemäreissä olisi ollut hankalaa, koska viemäriverkosto rakennettiin 1850-luvulla. No hups!

Kirja ei kuitenkaan keskity pilkunviilaukseen, vaan tarinaa ja hahmoja analysoidaan laajemmin. Eräs tutkija herättelee huomaamaan, että Meyerin kirjoittama käytös quileuteille vahvistaa negatiivisia stereotyyppejä alkuperäiskansoista, jotka eivät pysty hillitsemään itseään. Jacob suutelee Bellaa väkisin ja Emilyn kasvot ovat epämuodostuneet, kun poikaystävällä vähän kiehahti.

Entä oletko kiinnittänyt huomiota sarjan naiskuvaan? Mykkäelokuvien kaunis nainen Esme sisustelee koteja, kun Carlisle toteuttaa kutsumustaan lääkärinä. Rosalien elämä pyörii kauneuden ympärillä ja hänen kohtalonaan on jäädä ikuisesti onnettomaksi. Bella on satujen sankaritar, jolla ei ole muuta kutsumusta kuin päästä Edwardin vaimoksi. Pohjimmiltaan hän toteuttaakin amerikkalaista unelmaa ja nousee ryysyistä rikkauksiin avioliiton avulla.

All happily-ever-afters come at a cost, and the price Bella pays is her life.

Koska jokainen artikkeli oli eri kirjoittajalta, kokonaisuus jäi hieman epätasaiseksi. Mielenkiintoisimpia artikkeleja olivat analyysit Edwardin ja Bellan suhteesta modernina satuna ja Culleneista amerikkalaisena perheenä sekä katsaus eurooppalaisten vampyyritarinoiden historiaan. Tylsimpiin artikkeleihin kuului mielestäni Italian renessanssihallitsijoiden ja taidemesenaattien vertaaminen Voltureihin. Ja tarvittiinko Jasperista ja sisällissodasta tosiaan kaksi artikkelia? Lisää Edwardia, kiitos!

Lukukokemus: ***½

Nancy R. Reagin (toim.)
Twilight & History
John Wiley & Sons
266 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

Emily Esfahani Smith: Merkityksellisyyden voima

Silti onnellisuusvimmassa on yksi valtava ongelma: se on epäonnistunut täyttämään lupauksensa. Vaikka onnellisuusala jatkaa kasvuaan, voimme yhteiskuntana huonommin kuin koskaan. Yhteiskuntatieteilijät ovat paljastaneet surullisen ironian: onnellisuuden tavoitteleminen tekee ihmisistä itse asiassa onnettomia.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Merkityksellisyyden voima odotteli hyllyssäni kolme vuotta, mutta vihdoin sain sen luetuksi! Emily Esfahani Smith on koonnut yhteen kasan tutkimuksia ja ihmisten tarinoita pyrkien vastaamaan suureen kysymykseen: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?

Kirjassa tavataan esimerkiksi hyvinvointiyrittäjäksi ryhtynyt ex-huumekauppias, eläintarhanhoitaja, pienen yhteisöllisen saaren asukkaita, halvaantunut entinen urheilija ja keskiaikahenkisiä Luovan Anakronismin seuran jäseniä. Tutkimustulosten osalta viite- ja lähdeluettelo on vaikuttava, eli Smith on todella nähnyt vaivaa materiaalin keräämiseen.

Poimin kirjan alkuosasta monta hyvää ajatusta. Onnellisuus ja merkityksellisyys ovat lähtökohtaisesti kaksi eri asiaa (ja merkityksellisyys on näistä se olennainen juttu). Tarkoitus nousee siitä, että on jotain tekemistä. Ne, jotka näkevät työnsä tapana auttaa muita, arvioivat työnsä merkitykselliseksi. Kun näemme vaivaa johonkin, arvostamme sitä enemmän.

Emme kaikki löydä kutsumustamme, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi löytää tarkoitusta.

Ehdin jo alkaa miettimään syvällisiä lukiessani kirjaa, mutta puolivälin jälkeen kadotin harmillisesti otteen ajatuksista. Kirja lähtee korkealentoisille urille, kun aletaan käsittelemään itsensä ylittämistä eli transsendenssiä. Myöskin osio traumojen kautta kasvamisesta jäi etäiseksi. Loppujen lopuksi tämä oli minulle kolmen tähden lukukokemus.

Subjektiivinen tuomio: ***

Emily Esfahani Smith
Merkityksellisyyden voima
Suom. Kaisa Koskela

Tuuma-kustannus 2018
315 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*