***

Mistä Soturikissoissa on kyse? Osa 1: Villiin luontoon

Oletko miettinyt, mitä tapahtuu suositun Soturikissat-sarjan ensimmäisessä osassa? Luin kirjan puolestasi!

Tiivistin kirjan juonen ja tuntemukset jo aiemmin keväällä omaan twiittiketjuun tunnisteella #soturikissatwiitti. Tällä kertaa luvassa on siis hieman poikkeuksellinen blogipostaus Twitterin tapaan.

Soturikissat-kirjasarja koostuu useasta saagasta, jotka kertovat villeistä metsäkissoista ja niiden välisistä kahinoista. Villiin luontoon on ensimmäisen saagan ensimmäinen osa. Sarjasta on muodostunut kansainvälinen ilmiö ja kokonainen oma fanikulttuuri. Erin Hunter-salanimen takaa löytyy muuten kokonaista kuusi kirjailijaa.

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä varoittaa, että spoilaan käytännössä koko ensimmäisen kirjan juonen. No niin.

Kokonaisuudessaan Villiin luontoon on helppolukuinen seikkailukertomus, josta ei puutu draamaa. Loppu jäi kuitenkin ärsyttävällä tavalla kesken, arvatenkin sen takia että lukisin myös seuraavat osat. Kirjan lopussa onkin pätkä toisen kirjan alusta.

Olen tietenkin ihan väärää kohderyhmää, sillä Soturikissat on suunnattu lapsille ja nuorille. Vauhdikkuudessaan nämä kirjat innostavat varmasti lukemaan sellaisiakin, jotka eivät normaalisti lue paljoa.

Seuraa blogiani Twitterissä!

Subjektiivinen tuomio: ***

Erin Hunter
Soturikissat: Villiin luontoon
Suom. Vesa-Matti Paija
Art House 2009
265 sivua

Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki

”Ninette astui eteenpäin, ojensi kätensä ja kosketti. Muna oli kylmä ja osittain hiekan peitossa. Niin myös toinen ja kolmas. Ne olivat kuolleita, hylättyjä munia. Silti Ninette silitti niitä ja kokeili kiertää käsivartensa niiden ympäri – kädet eivät yltäneet – ja tunnusteli, jos olisi tuntenut hieman lämpöä jossain.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroiman Käärmeiden kaupungin voisi luokitella vaikkapa aavikkofantasiaksi. Alatalo on rakentanut kiehtovan kuivan ja kuuman maailman, jossa myös magia on jatkuvasti mukana.

Kaikilla kolmella nuorella päähenkilöllä on erityislaatuisia voimia. Ninette osaa kommunikoida käärmeiden kanssa, Arry voi muuntautua toiseksi ihmiseksi ja Sulwaen on aloitteleva velho. Kun he löytävät muinaisia käärmeenmunia, Arry rikkoo ne ja särkee samalla lapsuudenystävien välisen luottamuksen.

Vuosia myöhemmin olosuhteet heittävät heidät yhteen, kun kolmikon kotikaupunkiin hyökätään ja ihmiset viedään orjuuteen. Prinsessa Ninette päätyy palvelijaksi vieraaseen palatsiin, Arry juonii päästäkseen hallitsijaperheen sisäpiiriin ja Sulwaen houkutellaan paikallisen kultin palvelukseen. Voivatko he yhdistää voimansa vapauttaakseen kansansa?

Lähtökohtaisesti minua kiehtovat spefikirjat, joissa nähty vaivaa omanlaisen maailman luomiseen. On myös virkistävää lukea vaihteeksi yksittäinen fantasiakirja eikä perinteistä trilogiaa tai pidempää sarjaa.  Yli kuusisataasivuinen teos oli varsin tuhti lukupaketti, ja tiivistämisen varaa olisi paikoitellen ollut. Juoni rullasi sinänsä hyvin eikä kirjassa ole erityisiä kompastuskiviä, mutta keskivaiheilla into meinasi silti loppua kesken. Kirjan lukeminen kesti minulla lopulta yli kuukauden.

Loppuvaiheessa alkaa taas tapahtua, ja erään hahmon yllättävä käännös tuli mielestäni vähän turhankin puskista. Muutenkaan en samaistunut hahmoihin kovin vahvasti tai pystynyt jännittämään heidän puolestaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Hidastempoisena fantasiatunnelmointina Käärmeiden kaupunki on kuitenkin paikallaan.

Kirja menee vielä viime vuoden Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Katri Alatalo
Käärmeiden kaupunki
Gummerus 2017
686 sivua

Emiliana Salomon: Misse ja Lapin taikayö

”Mitä revontulet ovat?” Alina kysyy ihmeissään.
”Ne ovat taivaalla tanssivia valoja”, susi vastaa. ”Kuin pimeässä hohtava ja liikkuva sateenkaari.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Misse ja Lapin taikayö on Hillcottage-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Päätin ottaa kirjan luettavaksi, kun sitä mainostettiin Avainlippu- ja Joutsenlippu-merkinnöillä. Kaikki kirjan tekijät ovat suomalaisia aina kirjailijasta kuvittajaan ja käännöstoimistoon (kirja on ilmestynyt suomeksi, englanniksi ja saksaksi).

Viehättävä 24-sivuinen satukirja kertoo Alinasta, joka ei haluaisi mennä vielä nukkumaan. Misse-kissa alkaa yllättäen jutella ja vie tytön retkelle Lapin yöhön. Matkalla he tapaavat Suomen luonnosta tuttuja eläimiä, kuten poron, suden ja ahman. Kirjan lopussa eläinystävät esitellään vielä erikseen.

Tarina oli ihan kiva, mutta itse pidin erityisesti kauniista kuvituksesta. Varsinkin revontulet ovat upeat! Ihmettelen vain, miksi kirja on nimetty Misse-kissan mukaan eikä varsinaisen näkökulmahenkilön eli Alinan. Ehkä Misse-kirjoja on tulossa lisääkin?

Plussaa tulee kotimaisuuden lisäksi hyväntekeväisyydestä – jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 50 senttiä Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja 50 senttiä Luonnonperintösäätiölle. Kustantajan sivuilla kerrotaan, että ensimmäinen 1000 euron lahjoitus on tehty 20.9.2019. Ilmeisesti kauppa on käynyt hyvin!

Subjektiivinen tuomio: ***

Misse ja Lapin taikayö
Teksti Emiliana Salomon, kuvitus ja taitto Oksi
Hillcottage 2019
24 sivua