Vacklin & Parhamaa: Replica (Sensored Reality #3)

Huonosti nukutun yön jälkeen koittaa vihdoin oikea syntymäpäiväni. Minulle se tarkoittaa päivää, jolloin astun ensimmäistä kertaa elämässäni vieraalle planeetalle.

Kotimainen pelitrilogia saa päätöksensä! Olen antanut aiemmille osille Beta ja Glitch melko nihkeitä arvioita, mutta halusin silti lukea sarjan loppuun. Harmillisesti finaalikaan ei saanut minua innostumaan.

Replica alkaa, kun Minako ”Bug” Takeda matkustaa ystäviensä kanssa peliplaneetaksi muutettuun Marsiin. Siellä Bugin päätehtävä on osallistua aurinkokunnan laajuisiin pelikisoihin, Solar System Gameseihin. Sivujuonissa etsitään äitiä, ratkaistaan Kristallitiedostojen arvoitusta, yritetään pelastaa tyttöystävän isä lahkon kynsistä ja pohditaan ihmissuhteita.

Juoni etenee vauhdikkaasti, mutta tuntuu että tarinassa säntäillään milloin minnekin. Minun oli vaikea muistaa, miksi kyseiset asiat tai henkilöt olivat tärkeitä ja mitä aiemmissa osissa tarkalleen tapahtui.

Aiemmissa kirjoissa pääosassa ollut pelaaminen hukkuu tällä kertaa sivujuonien ja infodumppauksen alle. 17-vuotias Minako on erikoinen ”kaikkitietävä minäkertoja”, joka hallitsee sujuvasti muinaisen Egyptin kielen, nimistön ja kulttuurin ja pitää niistä luentoja lukijalle pelin yhteydessä. Tämä kävi päätösosan pelijaksoissa erityisen rasittavaksi.

Loppu tuntui hätiköidyltä: Kolmen 400-sivuisen kirjan jälkeen odotin innoissani eeppistä lopputaistelua, mutta yllättäen varsinainen kliimaksi olikin ohi 1,5 sivussa. Höh! Olisin halunnut tykätä tästä, mutta valitettavasti tämä ei ollut minun kirjani.

Lukukokemus: **

Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Replica
Tammi 2020
464 sivua

Lukujonon tärpit LANU-festareille 2021

Lasten ja nuorten kirjallisuusfestivaali LANU järjestetään toista kertaa 5.-8.5.2021. Kokosin ohjelmasta kiinnostavia tärppejä!

Esiintyjinä on kirjailijoita, sarjakuvapiirtäjiä, kuvittajia ja asiantuntijavieraita. Myös lapset ja nuoret ovat osallistuneet festivaalin tekoon. Suoria Instagram-lähetyksiä lukuun ottamatta koko ohjelma julkaistaan tapahtuman Youtube-kanavalla ja on katsottavissa ilmaiseksi toukokuun loppuun saakka.


Kissamaisuuksia kääntämässä

Torstaina 6.5. klo 9.30
Soturikissat-sarjan kääntä­jä Na­na Sironen johdattelee katsojat sankarillisten kissaklaanien kiehtovaan maailmaan ja kertoo millaista on työskennellä kääntäjänä. Jos et tiedä mistä Soturikissoissa on kyse, lue myös twiittipostaukseni.

Lukemisen tulevaisuus

Torstaina 6.5. klo 13.00
Aina sanotaan, etteivät nuoret lue enää, mutta miltä näyttää lukemisen tulevaisuus nuor­ten silmin? Mitä muuta lukeminen voi olla kuin perinteistä kirjallisuutta? KirjaKallion opiskelijat, Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja ja Lukufiilis-verkkojulkaisun toimitus­sihteeri keskustelevat.

Kirjavinkkaus lapsille

Torstaina 6.5. klo 13.30
Kirjavinkkari (ja kirjailija, kirjabloggaaja ja kirjatubettaja) Sini Helminen vinkkaa kymmenen alakoululaisille sopivaa teosta, joiden jou­kosta löytyy jotakin jokaisen lukumakuun.

Kuinka kirja syntyy?

Perjantaina 7.5. klo 12.00
Kirjailija Elina Pitkäkangas kertoo, kuinka pöytälaatikkoromaanista kasvoi tunnettu kirjasarja. Millaisia vaiheita kirja käy läpi, ennen kuin se on valmis painettavaksi? Tsekkaa myös  Lukujonon arviot Kuura-trilogiasta!

Pelit – uhka vai mahdollisuus?

Perjantaina 7.5. klo 13.00
Pelit ja kirjat nähdään usein toistensa kilpailijoina, mutta mitä yhteistä niillä on? Kirjailijat Aki Parhamaa ja Anders Vacklin kertovat YA-romaanistaan Replica, jonka maailmassa virtuaalipelaaminen on elämän keskiössä. Lukujonossa olen kirjoittanut sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta Beta ja Glitch.

Kirjavinkkaus nuorille

Perjantaina 7.5. klo 13.30
Sini Helminen vinkkaa kymmenen moneen makuun sopivaa nuortenkirjaa.

Fantasian monet maailmat

Lauantaina 8.5. klo 12.30
Kirjailijat Briitta Hepo-oja ja Joonas Riek­­kola kertovat teoksistaan Sydämiä sei­reeneille ja Silkkomaahan kadonneet. Millaisia mahdollisuuksia fantasiakirjallisuudella on kertoa tästä ajasta?

Tähtivieraana Siri Pettersen

Lauantaina 8.5. klo 14.30
Norjalainen Siri Pettersen kertoo uusimmasta teoksestaan Rautasusi. Tarina sijoittuu samaan fantasiauniversumiin kuin ylistetty Korpinkehät-sarja. Lukujonossa olen arvioinut Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan Odininlapsi.

Kirjavinkkaus nuorille aikuisille

Lauantaina 8.5. klo 15.00
Millaisia herkkupaloja löytyy kotimaisesta YA-tarjonnasta? Sini Helminen vinkkaa kymmenen nuorille aikuisille sopivaa teosta.

Katso koko ohjelma tapahtuman sivuilta

LANU! YouTube-kanava
LANU! Instagram-tili

Vacklin & Parhamaa: Glitch (Sensored Reality #2)

Tänä aamuna ei ole varaa lintsata. On ensimmäinen koulupäiväni Kansainvälisessä videopeliakatemiassa. SolarWind, koulun rehtori Olivia, ei varmaankaan olisi tyytyväinen, jos ensi töikseni jättäisin tulematta lukukauden avajaisseremoniaan.”

Glitch jatkaa nopeatempoista peliaiheista nuortenkirjasarjaa, joka sijoittuu 2100-luvulle. Lue myös arvio sarjan ensimmäisestä osasta. On hypertalvi, ja Helsinki on jään peitossa. Päähenkilö Minako ”Bug” Takeda on juhlittu Henkien päivän sankari, ja hänet on hyväksytty opiskelemaan Suomenlinnassa sijaitsevaan kansainväliseen peliakatemiaan. Akatemiaan jatkavat myös muutamat ensimmäisestä osasta tutut ystävät, Jade ja Cosmo.

Lukuvuosi alkaa vauhdikkaasti, kun kaikki opiskelijat laitetaan osallistumaan karsintapeliin, jossa voi voittaa paikan koko aurinkokunnan laajuisiin videopeliolympialaisiin. Karsintapeli The Last Viking King vie pelaajat sotimaan 1000-luvun Eurooppaan. Yllättäen rehtori ilmoittaa koulun avajaisissa, että erään pelifirman toimitusjohtaja ja kuuluisa videopelaaja Wilma Avanto on löydetty kuolleena.

Bug tovereineen elää sisäoppilaitoselämää, osallistuu karsintapeliin, selvittää aiemmin tapahtunutta äitinsä katoamista ja isänsä murhaa ja siinä sivussa myös Wilma Avannon tapausta, joka näyttää liittyvän jotenkin kaikkeen. Bug joutuu ratkomaan myös omia ajatuksiaan ja ihmissuhdesotkuja.

Oma arvio kirjasta

Minulle Glitch oli ristiriitainen kokemus. Tarina etenee sutjakkaasti ja sivut kääntyivät kun halusin tietää miten juoni ratkeaa, mutta kerronnalliset seikat häiritsivät lukukokemusta. Luin ensimmäisen osan kaksi vuotta sitten, joten pieni tapahtumien kertaus olisi ollut paikallaan. En muistanut esimerkiksi ollenkaan, missä olosuhteissa Minakon äiti oli kadonnut.

Viikinkipeli on tärkeä osa kirjan juonta. Ensimmäisen kiihkeän pelisession jälkeen peliin viitataan ohimennen dialogissa, ja puolivälissä kirjaa tajusin, että hahmot pelaavat peliä jatkuvasti taustalla. Muutamaan kohtaukseen ja loppuhuipennukseen onneksi sukelletaan ihan livenäkin. Monta sataa tuntia kestävän battle royale -moninpelin logiikka jäi vähän epäselväksi. Pelaavatko kaikki Helsingin kaupunkisaarella sitä tiettyinä aikoina?

Kirjaa voisi kuvailla elokuvamaiseksi. Hahmojen siirtymiä on kuitenkin joskus vaikea hahmottaa ja kuvitella kohtauksia päässään. Yksi lukemani arvio puhui osuvasti elokuvatermein ”klaffivirheistä” eli jatkuvuusvirheistä. Kuvailu on välillä ähkyyn asti täynnä runsaita yksityiskohtia, pelialan termejä ja englanninkielisiä nimiä. Tämä saa tekstin tuntumaan paikoitellen fiktiiviseltä tuotesijoittelulta. Historiaan sijoittuvat pelisessiot on höystetty infodumpeilla esimerkiksi viikinkien tarustosta. Mistä Bug tietää tämän kaiken?

Esirippu avautuu lavan reunoille asti ja paljastaa koulun orkesterin, joka on vetänyt ylleen jonkinlaiset 7Sense-digiasut. He ovat hahmoja viikinkitaruista: Fenrir-susi, viikinkijumala Loki, Thor Mjölner-vasaroineen sekä Odin, siniviittainen shamaani. Odinilta puuttuu toinen silmä, jonka hän antoi juodakseen viisauden lähteestä. Hän pitelee kourassaan saarnipuukeihästään Gungniria, jonka on vuollut maailmanpuu Yggdrasilista. Hänen yllään kaartelee kaksi korppia, Hugin ja Munin, Ajatus ja muisti.

Tapahtumat ovat toisinaan epäuskottavia. Miksi videopeliakatemian rehtori ilmoittaisi koulun avajaisissa, että hänen ystävänsä on löydetty murhattuna? Minakon kimppuun hyökätään ja häntä jahdataan pitkin kaupunkia. Sitten kohtaus loppuu, eli hän vain jatkaa kuin ei mitään? Koulumenestys tipahtaa Bugin syliin kuin tupapisteet Harry Potterille konsanaan, kun rehtori sattuu tykkäämään hänestä.

Kirjoitin ensimmäisen osan arviossa Bugin ”sukupuolettomuudesta”. Hänet on kirjoitettu tytöksi, mutta useimmiten hahmo tuntuu pojalta. Sama jatkuu edelleen. Orastavat romanssit eivät vieneet minua mukaaan, ja repliikit ovat välillä hassuja.

”Bug, sun pitää nyt rauhoittua”, Jade käskee. ”Ihan kuin sä oikein urakalla kampanjoisit ollaksesi narttujen valtakunnan presidentti.”

Suurin osa Glitchistä lukemistani arvioista on ikäisiltäni tai vanhemmilta naisilta. Kiinnostaisikin tietää, mitä vaikkapa 13-vuotias poika sanoisi tästä kirjasta. Uskon, että vauhdikas tarina ja peliteema uppoavat kohderyhmään juonen ”glitcheistä” huolimatta. Aion joka tapauksessa lukea kolmannen osan Replican, sillä haluan tietää miten Minakon tarina päättyy.

Subjektiivinen tuomio: **½

Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Glitch – Sensored Reality 2
Tammi 2019
411 sivua