Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä

Herrasmiehen ensimmäinen sääntö on: Älä koskaan väitä olevasi herrasmies.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjassaan Vuosi herrasmiehenä kirjailija Joonas Konstig laittaa otsikon mukaisesti itsensä likoon vuoden ajaksi. Hän päättää muuttua paremmaksi ihmiseksi ja ottaa päämääräkseen perinteisen herrasmiehen mallin. Ohjelmaan kuuluu siis tapaetikettiä, pukuihin pukeutumista, miekkailua, ratsastusta, rugbya ja vapaaehtoistyötä. Vuosi huipentuu juhlaviin tanssiaisiin.

Lähtökohta on ankea: kertoja maalaa itsestään kuvan anarkistisena lähes nelikymppisenä miehenä, joka kapinoi kaikkea vastaan ja jonka ei koskaan tarvinnut kunnolla aikuistua. Hän riitelee vaimonsa kanssa, kiukuttelee, valittaa, haukkuu muita, käyttäytyy huonosti, suhtautuu kaikkeen sarkastisesti ja vaikuttaa muutenkin ikävältä tyypiltä. Vaimo toteaa, että mies on niin kaukana herrasmiehestä kun voi olla.

Kirja voisi olla päähenkilön takia ärsyttävä, mutta Konstig kirjoittaa niin vetävästi, että tarinaan tempautuu väistämättä mukaan. Selviytyykö mies haasteesta? Tekstin itseironinen tyyli toimii, ja sivut kääntyvät vikkelästi. Henkilökohtaisen matkan varrella tavataan mielenkiintoisia haastateltavia, ja välillä otetaan esimerkkejä historiallisista herrasmiehistä. Konstig pohdiskelee myös elämää yleisesti ja tekee hyviä oivalluksia. Millainen on hyvä ihminen? Onko perinteinen herrasmiehen malli käyttökelpoinen enää nykypäivänä?

Matka on pitkä, mutta pikku hiljaa muutos on havaittavissa. Ei liene spoilausta sanoa, että projektin päätteeksi Konstig vaikuttaa onnellisemmalta. Avioliitto ja perhe voivat paremmin, kun kiukutteleva miesvauva on kehittynyt kohteliaaksi aikuiseksi. Kuten eräs Konstigin haastateltava toteaa, eniten tästä projektista hyötyvät todennäköisesti hänen lapsensa.

Me kaipaamme nykyaikana kipeämmin kuin koskaan jotakin, mihin kiinnittyä. Me kaipaamme siis velvollisuuksia. Luulemme, minun tavoin, tulevamme onnelliseksi, jos saamme kaiken mitä haluamme. Mutta vapaus ei tee meitä onnelliseksi, koska täysi vapaus tarkoittaa, ettei meitä tarvita mihinkään. Velvollisuudet tarkoittavat, että meitä tarvitaan. Että meidän olemassaolollamme on merkitystä.”

Subjektiivinen tuomio: ****

Joonas Konstig
Vuosi herrasmiehenä – Vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä
WSOY 2017
474 sivua

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi* (vain uusille asiakkaille)

Hiltunen & Palmroth: Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus

Parhaat kaverukset Emma ja Sofia, tai siis kaunis prinsessa ja rohkea leijona, olivat taas joutuneet keskelle kiperää seikkailua.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Avaruusfysiikan professorin ja tulevaisuudentutkijan kirjoittama kirja, joka innostaa tyttöjä luonnontieteiden maailmaan – kuulostaa lupaavalta! Tästä oli pakko pyytää arvostelukappale.

Kirja kertoo eskarilaisista Emmasta ja Sofiasta, jotka alkavat eräänä päivänä selvittää totuutta maailmankaikkeudesta. Vanhemmat eivät osaa vastata tähän kiperään kysymykseen, joten tyttöjen täytyy kysellä naapureilta. Prinsessa ja leijona kohtaavat monenlaisia haasteita, ennen kuin vastaus selviää.

Mukana on paljon stereotyyppejä rikkovia henkilöhahmoja, kuten tietokonetta korjaava äiti, pullaa paistava ja neulova isä sekä balettia tanssiva naapurin Reiska. Kapuloita heittävät rattaisiin pihan muut lapset, tai siis Temppeliherrat, joiden kanssa ajaudutaan sotaan. Tarinan varsinainen pahis on huuhaata levittävä sovinistisetä Jouni, joka myy hyväuskoisille ihmisille siivousgerbiilejä.

Odotin ehkä suoraviivaisempaa satukirjan ja tietokirjan sekoitusta, ja tarina oli omaan makuuni erikoinen. Tyttöjen voimaannuttaminen on tärkeää, mutta se alkoi tuntua vähän osoittelevalta. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä joku oikeasti kohderyhmään kuuluva lapsilukija tästä ajattelee. Loppu on toki onnellinen, ja maailmankaikkeuden salaisuudeksi paljastuvat tiedenaisten avustuksella luonnonlait.

Tykkäsin:

  • Balettitanssija Reiska
  • Akateemikko-naiset
  • Sari Airolan tekemä kuvitus
  • Pikku-Maurin salakieliset viestit, jotka voi oikeasti ratkoa
  • Ajatus siitä, että tytöt voivat tehdä mitä vain

En tykännyt:

  • Äiti osaa korjata tietokoneen mutta ei varmuuskopioida tiedostoja. ”Jos minä nyt yhdistän tämän johdon tähän, niin häviävätkö meidän lomakuvamme?
  • Aikuiset eivät tee Jounista eläinsuojeluilmoitusta. Eikö kukaan ajattele  gerbiileitä?

Subjektiivinen tuomio: ***

Elina Hiltunen & Minna Palmroth
Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus
Otava 2020
49 sivua

Anniina Mikama: Tinasotamiehet

Päästyään selville Tomin salaisuudesta ja tämän todellisesta luonteesta Mina oli uskonut, että he voisivat kenties elää ystävinä saman katon alla, mutta se tuntui käyvän päivä päivältä vaikeammaksi.
Nuo ajatukset varjostivat hänen mieltään tänäkin aamuna jo hänen herätessään.
Onhan sentään kesä, ja koulun kesäloma on vasta alkanut! Mina muistutti itselleen. Loma soisi hänelle kaivattuja vapaahetkiä, siitäkin huolimatta, että hänellä ei ollut lomaa työstään teatterissa ja Professori Worowskin avustajana.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Anniina Mikaman trilogian kolmas osa Tinasotamiehet vetää yhteen Minan, Tomin, Professorin ja kumppaneiden tarinan. Toinen kirja Huijarin oppipoika kertoi tarinan Professorin nuoruudesta, joten tässä jatketaan siitä, mihin ensimmäinen osa Taikuri ja taskuvaras päättyi.

Tarina lähtee käyntiin, kun seurue matkustaa Helsingistä viktoriaaniseen Lontooseen, jossa Tom ja Mina esiintyvät omassa taikashow’ssaan. Mukana on Tomin Alexiksi nimetty kaksoisolento, ja perillä Lontoossa he tapaavat myös toisesta kirjasta tuttuja vanhoja ystäviä. Tomin menneisyys ei kerta kaikkiaan jätä häntä rauhaan, joten pian vastassa on vakava uhka kaukaa tulevaisuudesta. Ulkoisten uhkien lisäksi Minaa raastavat sisäiset ristiriidat, sillä hän haluaisi olla Tomin kanssa, mutta tietää ettei se ole mahdollista.

Tarinas on vauhdikas ja kiihtyy loppua kohden. Loppuratkaisu on hienosti kirjoitettu ja sai suorastaan liimautumaan kirjaan kiinni! Mukana on enemmän romantiikkaa kuin aiemmissa kirjoissa, mikä sopi minulle mainiosti. Dialogi on sujuvaa ja historiallisen ympäristön kuvailu toimii ilman infodumppeja. Aikamatkailu ja moderni teknologia tuovat kiinnostavia elementtejä muuten historialliseen fiktioon.

Kirja päättää sarjan komeasti ja nousi yhdeksi viime vuoden suosikkikirjoistani. Ainoa harmistus oli jälleen hahmokaartin miesvaltaisuus ”vahvasta naispäähenkilöstä” huolimatta. Pääsin tästä kuitenkin yli ja pystyin nauttimaan hyvästä tarinasta. Sarjaa markkinoidaan nuortenkirjoina, mutta suosittelen tätä ehdottomasti myös aikuisille!

Subjektiivinen tuomio: *****

Anniina Mikama
Tinasotamiehet
WSOY 2020
397 sivua