Avain

Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa

”100 klassikko [sic] tunnissa sopii mainiosti kiireisille atk-ajan ihmisille, joilla ei todellakaan ole aikaa lukea pölyisiä tiiliskiviä eikä kirjoittakaan mitään yli 200 merkin mittaista.”

100 klassikkoa tunnissa oli yksi teos tämän syksyn tärppilistassani. Kun hylly pursuilee lukujonon painosta, tämä kirja tuntui hauskalta tavalta tutustua lukemattomiin kirjallisuuden klassikoihin. Hotkaisin sen nimen mukaisesti alle tunnissa, mutta muuten teos ei ihan täyttänyt odotuksia.

Todellisten klassikoiden lisäksi 100 kirjan joukossa on myös uudempia suosittuja kirjoja, kuten Linnunradan käsikirja liftareille, Nälkäpeli ja Fifty Shades of Grey. Näistä esitellään yksi kirja per yksi sivu, ja jokaisesta on juonitiivistelmä (Mitä), joku kirjaan liittyvä tieto (Knoppi) ja kirjailijan oma mielipide (Tuomio).

Knoppitiedot ovat kiinnostavia ja tuomiot naurattivat, mutta kun tiivistelmä on tyyliä ”Sälli räytyy kuoliaaksi” (Nuoren Wertherin kärsimykset) tai ”Neljästä siskoksesta kasvatetaan kelpo vaimoja” (Pikku naiset), tietoannos klassikoista jää aika köyhäksi. Olisi yhdelle sivulle mahtunut hieman enemmänkin tekstiä, eikä olisi tarvinnut edes tiivistää.

Napakatkin kirjallisuuskeskustelut saattavat siis jäädä tämän kirjan pohjalta aika lyhyiksi. Parhaiten 100 klassikkoa tunnissa toimii sellaiselle lukijalle, joka on jo lukenut suurimman osan esitellyistä kirjoista tai ainakin tuntee klassikot päällisin puolin. Tuttujen teosten kohdalla voi arvioida tiivistelmän onnistumista tai myhäillä tuomion teräville huomioille. Kirjaa voi myös käyttää lukulistana tutustumisen arvoisille klassikkoteoksille (paitsi Fifty Shades of Grey), mutta juonitiivistelmät kannattaa käydä tsekkaamassa Wikipediasta.

Lopussa Sisättö on bonuksena esitellyt itseironiseen tyylillä oman kirjansa, ja kertoo kirjoittaneensa sen kuudessa viikossa suurimmaksi osaksi mökin terassilta. Pieni lisäpanostus olisi ehkä tehnyt kirjasta paremmin tarkoitustaan palvelevan, vaikka se vitsikäs olikin.

Subjektiivinen tuomio: **½

Vesa Sisättö
100 klassikkoa tunnissa
Avain 2018
120 sivua

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan

”Etsikää internetistä tietoa maasta ja kaupungista, sen tavoista, ruuista, historian tapahtumista ja nähtävyyksistä. Mitä erikoisuuksia siellä on? Millaisia paikkoja kuvissa on? Voiko siellä tehdä jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt aiemmin? Kuunnelkaa paikallista musiikkia tai lukekaa yhdessä sinne sijoittuvia lastenkirjoja.”

Tänä vuonna ilmestynyt Lasten matkaopas Eurooppaan on ensimmäinen lapsille suunnattu matkakirja, jonka muistan lukeneeni. Ylipäätään niitä ei taida olla suomeksi kovin paljon. Tittamari Marttisen teoksessa näkökulmahahmona kulkee nuori innostunut matkailija Lenni, joka esittelee kiinnostavia eurooppalaisia kohteita lapsen silmin.

Kirja esittelee yhteensä 18 kaupunkia 16 eri maasta. Mukana ovat tunnetuimmat pääkaupungit Lontoosta Pariisiin ja Roomaan, mutta myös hieman eksoottisempia kohteita, kuten Sarajevo, Sibiu, Reykjavik ja Valletta. Omat lukunsa ovat saaneet myös naapurimme Tallinna ja Pietari. Tukholmaa ei jostain syystä ole mukana, vaikka se kuuluu varmasti monen lapsiperheen kestosuosikkeihin.

Jokaisesta kaupungista on poimittu kiinnostavia kohteita, elämyksiä ja ruokia koettavaksi reissulla sekä esitelty paikallisia tapoja. Lapsinäkökulmasta huolimatta kirja ei ole pelkkää lelumuseota, vaan mukana on paljon kiinnostavia kohteita kaiken ikäisille. Lontoosta nostetaan esille esimerkiksi National Gallery, Sherlock Holmes-museo, vanhat kartanot, British Museum, puistot ja polkuveneily, paperikaupat, Science Museum, Natural History Museum, Covent Garden, kuuluisa jäätelöbaari, National Portrait Gallery, Britannian kansalliskirjasto, englantilainen aamiainen, Roald Dahl-museo kaupungin ulkopuolella sekä Harry Potter -studiot. Kuulostaa matkalta minun makuuni!

Opas sisältää kivat piirroskuvitukset Anne Stoltilta, mutta valokuvat ovat pääosin Colourbox.comista. Kiinnostaisi tietää, minkä verran kirjailija itse on matkustellut paikoissa. Miinusta tulee muutamasta silmään pistävästä virheestä – Barcelonan Sagrada Familiasta on tullut Sacrada Familia ja Berliinin pääkatu Unter den Linden on kirjassa Under der Lintern.

Joka tapauksessa kirja on kiva ja innostava, ja sen lukeminen herättää pahan matkakuumeen. Pidin kovasti myös näkökulmasta: Lasten matkaopas Eurooppaan kannustaa oikeasti tutustumaan matkakohteisiin ja paikalliseen elämään. Se varmasti houkuttelee lapsiakin mukaan kiinnostaviin kulttuuri- ja historiakohteisiin. Seuraavan kerran kun suuntaan itse reissuun johonkin kirjan kaupungeista, selailen taatusti tästä kiinnostavat tärpit läpi.

Ainoa mitä olisin matkailualaa opiskelleena kirjaan vielä kaivannut, on pieni herättelevä luku vastuullisesta matkailusta. Fiktiivinen Lenni-päähenkilö matkustaa ”koko ajan”, mikä on tietysti olennaista että kaikki paikat voidaan käydä läpi. Mutta millaisia ympäristövaikutuksia jatkuvalla matkustelulla oikeasti on? Mitä vaihtoehtoja on lentämiselle? Miten kuormittaa paikallista ympäristöä mahdollisimman vähän? Teema tulee olemaan vielä nykyistäkin ajankohtaisempi, kun tämän päivän lapset kasvavat.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Entisen itäblokin maasta kertova kirja. Sainpas senkin kohdan rastittua!

Subjektiivinen tuomio: *****- 

Tittamari Marttinen
Lasten matkaopas Eurooppaan
Avain 2018
241 sivua

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Taidevandalismi-meemikirja kuuluu samaan sarjaan Finnish Nightmares -sarjakuvien kanssa, sillä molemmat ovat ponnahtaneet suosioon alun perin Facebook-sivuna. Ines Lukkasen mainiosta Taidevandalismi-sivusta tykkää tällä hetkellä yli 62 000 ihmistä. Kustantajilta on kieltämättä hyvä veto tuottaa kirjoja jo valmiiksi suosituista sivuista tai blogeista.

Olen itsekin seurannut Taidevandaalia jo pitkään ja naurahdellut kuville somessa. Niinpä kun huomasin kirjan Avaimen syyskatalogissa, oli pakko pyytää siitä arvostelukappale. Nostin tämän myös esille syksyn tärppipostauksessani, ja kirja sai kunnian olla ensimmäinen tuosta listasta jonka lopulta luin.

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hersyvä kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Osa tekstityksistä on hieman päälleliimattuja, mutta suurin osa maalauksista kyllä suorastaan huutaa näitä kuvatekstejä ja dialogeja.

Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut. Mukana oli myös paljon ihan uutta materiaalia, mitä etukäteen epäilin. Lopussa on lähdeluettelo kaikista vandalisoiduista teoksista.

”Suomen MM-voitto koitui kohtalokkaaksi Rymättylän kauppatorille” ”Kauankohan tolla torspolla menee tajuta että se on peili”

Kirja vaatii ilmeisesti tietyntyyppisen huumorintajun tai sukupolvikokemuksen meemeistä, sillä esimerkiksi äitiini tämä ei uponnut oikein ollenkaan kun esittelin kirjaa innoissani. Minulla on suunnitelmissa käydä lähiaikoina Ateneumissa, saa nähdä pystynkö katsomaan maalauksia enää mitenkään kypsällä tavalla.

[x] Helppo kirja Goodreadsin lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Ines Lukkanen
Taidevandalismi
Avain 2018
136 sivua