Jyrki Korpua: Alussa oli Sana

”Mikään teos ei ole vaikuttanut yhtä lailla maailmanhistoriaan, kulttuuriimme ja ajatusmaailmaamme kuin tämä reilun tuhannen vuoden aikana Lähi-idässä muotoutunut kertomuskokoelma.”

Alussa oli Sana kuului myöskin ensimmäisen kirjallisuuden kurssin lähdekirjallisuuteen. Se vaikutti sen verran helposti lähestyttävältä teokselta, että luin senkin kokonaan. Jyrki Korpua käsittelee kirjassaan yleisellä tasolla Raamatun historiaa, rakennetta ja vaikutusta kirjallisuuteen. Hän aloittaa esittelemällä Raamatun kirjallisuuslajeja (onhan kyseessä kirjakokoelma eikä yksittäinen teos), arkkityyppejä ja vaikutteita.

Korpua ottaa mielenkiintoisia esimerkkejä nykykirjallisuudesta – muun muassa laululyriikoista, J. R. R. Tolkienin tuotannosta, Da Vinci-koodista ja Harry Potteristakin. Vanhemmasta kirjallisuudesta käsitellään hieman syvällisemmin Danten Jumalaista näytelmää ja Aleksis Kiven tuotantoa. Näistä aiheista olisin mielelläni lukenut enemmänkin, nyt käsittely jäi paikoitellen lyhyeksi.

Korpua tuo esiin kiinnostavia pointteja, ja lukiessa sain jatkuvasti ahaa-elämyksiä. Tiesitkö sinä, että Kiven Nummisuutarit on lähtökohtaisesti parodinen uudelleenkirjoitus Raamatun apokryfikirjojen Tobitin kirjasta? Kirjallisuusviittauksista tarttui muistilistalle myös muutamia kirjoja luettavaksi, kuten Ben-Hur ja Sudenmorsian.

Raamattu on kirjana minulle jo suhteellisen tuttu, mutta kirjallisuushistorialliset näkökulmat siihen olivat todella mielenkiintoisia. Kirja toimii myös hyvänä sukelluksena aiheeseen, vaikka Raamattua ei juuri tuntisikaan. Kirjan kannen antama ensivaikutelma ei pettänyt – kirja oli muutamia lyhyitä jaksoja lukuunottamatta oikein helppolukuinen ja kiinnostava. Tämäkin pääsee sarjaan ”olisin voinut lukea myös ilman opiskeluja”.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jyrki Korpua
Alussa oli Sana – Raamattu ja kirjallisuus
Avain 2016
196 sivua

Kivistö & Riikonen: Mitä jokaisen tulee tietää antiikista

Eurooppalainen ja myös amerikkalainen kulttuuri on juutalais-kristillisen tradition ohessa suuressa määrin rakentunut antiikin Kreikan ja Rooman perinnön varaan. Niin kirjallisuus ja taide kuin politiikkakin ovat monessa suhteessa antiikista juontuvan aineksen kyllästämää ja läpitunkemaa. Usein antiikki on tullut niin kiinteäksi osaksi nykyisen kulttuurin ilmiöitä, että sen läsnäoloa ei välttämättä huomaa tai tule tarkemmin ajatelleeksi.”

Sari Kivistön ja H. K. Riikosen toimittama Mitä jokaisen tulee tietää antiikista kuuluu ensimmäisen kirjallisuuden kurssini lähdekirjallisuuteen. Se oli kahdesta antiikkia käsittelevästä kirjasta ohuempi ja mukavamman näköinen, joten päätin lukea sen aluksi ja kokonaan. Päätös oli oikea, sillä kirja opastaa lukijan antiikin Kreikan ja Rooman maailmaan helppotajuisesti ja kiinnostavasti.

Kirja alkaa 12 teesillä, miksi antiikista ylipäätään pitäisi tietää – käy selväksi että sen ajan ajatukset ja tavat vaikuttavat suurin piirtein kaikkeen mitä teemme nykyään, emmekä välttämättä edes tajua sitä. (Minun pitää seuraavassa oppimistehtävässä pohtia näitä teesejä kahden sivun verran. Ei vielä aavistustakaan, miten teen sen.)

Tämän jälkeen kirjassa on omat luvut klassisille kielille, kirjallisuudelle, taiteelle, uskonnolle, filosofialle, valtiolle ja antiikin perinnölle länsimaisessa humanismissa. Oman lukunsa saa myös antiikin ihannointi ja kritiikki. Minulle mielenkiintoisimpia osia olivat kreikasta ja latinasta kertovat luvut, kirjallisuusosio muinaisine sankareineen ja jumalat ja myytit.

Sain luettua kirjan suhteellisen nopeasti, eikä se tuntunut ollenkaan oppikirjalta. Sen sijaan sain jatkuvasti uusia ahaa-elämyksiä, kun luin, mistä mikäkin kreikkalais- tai latinalaisperäinen sana alun perin tulee. Analyysi, hypoteesi ja fobia ovat peruskamaa, mutta esimerkiksi amatööri tulee latinan rakastajaa tarkoittavasta sanasta. Siis jonkun asian intohimoinen harrastaja, aivan! Tai tiesitkö, että akatemia-sana tulee sen nimenomaisen lehdon nimestä, jossa Platon piti filosofikouluaan? Tai että skhole tarkoitti alun perin vapaa-aikaa? … *innostuu vähän liikaa*

Suosittelen kirjaa sellaisille, jotka haluavat kompaktissa muodossa annoksen kiinnostavaa antiikin kulttuurihistoriaa. Itse olisin voinut lukea tämän myös ilman niskaan hengittävää oppimistehtävää.

Päivitys 9.9. Kirja pääsee sittenkin mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa ”Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit”. Siinä on sekä eläin kannessa (41) että se kertoo ajasta, jota en ole elänyt (34). Kiitos vinkistä!

Subjektiivinen tuomio: ****

Sari Kivistö ja H. K. Riikonen (toim.)
Mitä jokaisen tulee tietää antiikista: Kreikka & Rooma
Avain 2013
230 sivua

Jalkanen & Pudas: Rivien välissä

rivien-valissaKirjablogi on blogi, jonka pääpaino on kirjoissa ja kirjallisuudessa.

Vaikka olen blogannut kirjoista jo puolitoista vuotta, minulle tuli yllätyksenä että kotimaisista kirjablogeista on tehty kirja. Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Lumiomena-blogin Katja ovat haastatelleet kirjabloggaajia, kirjailijoita ja kustantajien edustajia ja koonneet oppaan kirjallisten blogien maailmaan.

Rivien välissä on kevyttä luettavaa 160 sivullaan, ja minulla se meni bussimatkaviihteenä. Kirjassa käsitellään kirjablogiskeneä yleisesti ja sivutaan tyypillistä bloggaajaa, blogin ulkoasua, minkälaisista kirjoista blogataan ja miten kirjoja saadaan luettavaksi. Keskimääräinen kirjabloggaaja on muuten 36-vuotias nainen, joka toimii myös työssään kirjojen tai tekstien parissa.

Kirjan loppupuolella keskitytään kirjablogien yhteisöllisyyteen, pohditaan blogien suhdetta ammattimaiseen kirjallisuuskritiikkiin ja esitellään erilaisia blogeissa esiintyneitä haasteita ja tempauksia. Tekstissä tuntuu olevan jonkin verran toistoa, mutta aiheita käsitellään kumminkin kattavasti. Internetin ihmeitä käsittelevät kirjat vanhentuvat nopeasti, joten kolme vuotta vanhaa teosta kannattaa lukea varauksella ainakin tilastotiedon ja sen sellaisen suhteen.

En saanut kirjasta juurikaan sen enempää irti kuin mitä olen oppinut pyörimällä Blogistaniassa itse, mutta Rivien välissä oli joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa. Minua olisi kiinnostanut lukea enemmänkin blogin perustamiseen, nimeämiseen, ulkoasun muokkaamiseen ja kaupalliseen yhteistyöhön liittyvistä aiheista, ja vielä enemmän bloggaajien kommentteja. Blogeissa kiertäneistä haasteista löytyi pari minulle uutta, ja niistä sai ideoita omaankin bloggaamiseen käytettäväksi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjan mukaan vuonna 2013 vain murto-osalla kirjabloggaajista oli Twitter-tili. Minä yllätyin ainakin ihan täysin, kuinka aktiivinen kirjablogiyhteisö Twitteristä löytyi, kun perustin vuonna 2014 @lukujonossa-tilin. Piskuisella blogillani on jostain kumman syystä kaksi kertaa enemmän seuraajia kuin henkilökohtaisella tililläni. Myös kustantamot, kirjailijat ja kirjastoalan ihmiset ovat kattavasti edustettuina Twitterissä, suosittelen tutustumaan!

Rivien välissä pääsee mukaan vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Katja Jalkanen & Hanna Pudas
Rivien välissä. Kirjablogikirja.
Avain 2013
160 sivua