BoD

Sirkku Passinen: Vanha nainen Espanjassa

Luin espanja.org -sivulta jonkun suomalaisen, Espanjassa vakituisesti asuvan naisen kokemuksia. Espanjassa ei kunniallinen nainen hänen mukaansa ole koskaan liikkeellä yksin. Yksinkulkeva nainen on perheensä hylkäävä rikollinen tai prostituoitu. Tai sitten vaalea pohjoismaalainen nainen. Elän toivossa, että minut luokitellaan tuohon viimeiseen kategoriaan.

Sirkku Passisen Vanha nainen Espanjassa on nimensä mukaisesti omakohtainen matkakertomus Espanjan Torreviejasta, josta Passinen vuokrasi asunnon ja jonne hän matkusti yhdeksäksi viikoksi. Yksin hän ei kuitenkaan koko aikaa ollut, vaan luona kävi piipahtamassa myös ystäviä ja sukulaisia.

Passinen kertoilee kirjassa yksityiskohtaisesti reissustaan aloittaen matkan alusta ja päätyen lopulta onnellisesti takaisin Tampere-Pirkkalan lentokentälle. Välissä käydään vierailemassa Torreviejan naapurikaupungeissa sekä Italiassa, syödään, shoppaillaan, retkeillään, eksytään, tutustutaan muihin suomalaisiin ja espanjalaiseen kulttuuriin. Kommelluksia ei puutu, mutta yllättävän hyvin Passinen selviää, vaikka hän ei puhu paljoa englantia eikä espanjaa ja nettiinkin pääsee vuonna 2010 vain kahviloissa.

Luen hyvin vähän omakustannekirjoja, koska valitettavasti taso on usein heikko. Tämän kirjan kanssa minua lähestyi kuitenkin kirjailijan poika, joka kertoi vakuuttavasti kirjan editointiprosessista ja sen vaatimasta työstä, ja osoitti myös lukeneensa blogiani kun tiesi että Espanja aiheena kiinnostaa. Otin siis kirjan kiinnostuneena lukulistalle, ja Vanha nainen Espanjassa pääsikin yllättämään positiivisesti.

Kirjaa on helppo lukea eikä tarina töksähdellyt. Vanha nainen Espanjassa ei ole mikään superkoukuttava page-turner, mutta se oli mukavaa iltalukemista muutamankymmentä sivua kerrallaan. Sympaattinen matkakertomus etenee sujuvasti, enkä bongannut juurikaan kielivirheitä tai kökköjä lauseita. Ainoana häiritsevänä yksityiskohtana silmiini sattui Jehovan todistajien jatkuva kutsuminen ”jehoviksi”, kun Passinen sellaisia Espanjassa tapaa. Myöskin espanjankieliset sanat ja fraasit menevät vähän miten sattuu, tarkistuittaisin ne vielä kieltä osaavalla.

Vaikka paketti toimii ihan hyvin näinkin, tiivistäminen ja väljempi taitto napakoittaisivat kirjaa vielä. Ihan jokaisen kahvin ja churron euromääräistä hintaa ei lukijan tarvitsisi tietää. Mielenkiintoisinta kirjassa onkin tarkan päiväkirjan välissä pilkahteleva omaääninen pohdinta esimerkiksi yksinäisyydestä, humoristiset kuvaukset ihmisistä ja ylipäätään kirjailijan itseironinen ote.

En ole lukenut paljoakaan kertomusmuotoisia matkakirjoja, joten en tunne genreä kovin hyvin. Passinen kertoo kirjoittaneensa kirjan, koska olisi itse kaivannut tällaista kirjaa ennen kuin lähti matkalle. Varsinaisena matkaoppaana kirja ei toimi, koska lukija on aika harvoin tarkasti kartalla, missä mennään ja minkänimisissä ravintoloissa esimerkiksi käydään syömässä. Kirja antaa kuitenkin varmasti inspiraatiota Espanjan matkalle ja rohkaisee ihmisiä lähtemään reissuun myös itsenäisesti.  Aloinpa minäkin haaveilla matkasta…

Kaiken kaikkiaan tämä omakustannekirja on parempi kuin osa lukemistani toimitetuista ja kustannetuista kirjoista. Jatkokehitysehdotuksena Passinen voisi vaikka koota parhaita vinkkejä, jotka antaisi samanlaiselle reissulle lähtevälle, asioita joita tekisi nyt toisin, tai asioita joita yksinäisen naisen tai pelkästään suomea puhuvan kannattaa huomioida matkalla. Näin kirjasta tulisi vielä hyödyllisempi reissusta haaveilevalle.

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kategoriassa Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan. Lisäksi saan raksittua Perkeet-lukuhaasteesta kohdan Omakustannekirja.

Subjektiivinen tuomio: ***

Sirkku Passinen
Vanha nainen Espanjassa
Books on Demand 2017
235 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Osta Adlibriksesta e-kirjana*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat

Kirjailijavieras: Petri Blomqvist

Toinenkin uusi postaussarja! Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Petri Blomqvist.

Petri Blomqvist - ITE

Petri Blomqvist – ITE

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Päivää vaan kaikille. Minua kutsutaan nimellä Petri Blomqvist. Julkaisin esikoisromaanini ITE viime vuonna.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen diplomi-insinööri teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta.

Miten päädyit kirjailijaksi?
En käyttäisi itsestäni nimeä kirjailija. Se kuulostaa kovasti juhlalliselta ja viittaa mielestäni siihen, että tekee kirjoittajan työtä ammattimaisesti, saa leipänsä siitä. Kirjoittamaan ryhdyin, koska en osaa puhua, enkä laulaa. Haluan kuitenkin tuoda ajatuksiani julki luovalla tavalla.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Mielikuvituksesta, jonka polttoainetta ovat kaikki näkemäni, kokemani ja kuulemani elämä, taide ja tarinat.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Katson prosessin alkaneen 18.10.2001, kun kirjoitin Oriveden opiston luovan kirjoittamisen kurssin ensimmäisen tehtävän ensimmäiseksi lauseeksi: ”Olen jo pitkään ajatellut, että haluan jonain päivänä kirjoittaa kirjan.” Prosessi päättyi maaliskuussa 2014, kun posti kuljetti pari laatikkoa uunituoreita kirjoja kotiin. Aikaa siinä vierähti yli 12 vuotta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kustansin kirjani ite. Se ei ollut vaikeaa. Oli mahdotonta löytää ketään, joka olisi halunnut kustantaa minun kirjani.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Divarin pitäjä Antero Rahikainen on alter egoni. Hän elää sellaista elämää, jota itsekin tavoittelen.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kirjoittaminen on hyvä tapa hahmottaa maailmaa ja omaa elämänkatsomustaan, purkaa auki ja pukea sanoiksi sitä, mitä ei vielä ole sanottu, kirjoittaa kirjoittamatonta.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Viimeistely. Tekstiä pitää käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen, korjata, hioa ja karsia. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi ja siihen helposti rakastuu. Ulkopuolinen näkee usein paremmin. Kustannustoimittajan työ ei ole tarpeetonta, ikävä kyllä harvalla omakustannekirjailijalla on sellaiseen varaa.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hyvin ja kannustavasti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei. Helposti sortuu mielikuvaan, että oman kirjan julkaiseminen muuttaisi elämän kulkua ja avaisi oven uuteen uljaaseen maailmaan. Mutta näin käy kovin harvalla. Moni Finlandiapalkinnon voittanut kirjailijakin on päässyt unohtumaan suuren yleisön mielistä.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Palautetta on tullut vähän, pääosin positiivista sellaista. Sain kirjastani kunniamaininnan Möllärimestari 2014 kilpailussa, se on eräänlainen omakustannekirjailijoiden Finlandia-kilpailu.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Mielessä itää runokokoelman siemen.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Leipätyössä joutuu kirjoittamaan monenmoista asiatekstiä. Kirjoittajan taidoista on hyötyä siinäkin. Viestinsä saa paremmin perille, jos osaa ilmaista sen sujuvasti, ilman virkakielen koukeroita.

Kuka on lempikirjailijasi?
John Steinbeck.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Hyviä kirjoja on hyvin paljon. On mahdotonta ja aivan tarpeetonta laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Onneksi haastattelija ei sitä pyytänytkään. Tässä kolme loistavaa kirjaa: Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä (Martti Anhava), Vuonna 1984 (George Orwell), Kissa (Georges Simenon).

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Kannattaa miettiä kahteen kertaan. Kirjoittaminen on hyvä harrastus, mutta sillä on vaikea elättää itseään. Ryhdy kirjailijaksi, jos sinun on pakko tehdä niin.

Kiitos vastauksista!
Myös muut kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras