George R. R. Martin

8 vaikuttavaa kirjojen naishahmoa

naiset

Kirjablogeissa vietetään 18.-24.7. naistenviikkoa, ja Tuijata-blogin Tuija emännöi siihen liittyen naistenviikon haastetta. Haasteeseen voi osallistua esimerkiksi lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, havainnoimmalla naiskuvia tai käsittelemällä viikon nimipäiväsankareihin liittyviä kirjoja. Itse ajattelin listata lempinaishahmoni kirjallisuudesta. Kaikki suosikeistani esiintyvät suhtellisen suosituissa teoksissa, mutta hyvin kirjoitettuja naisia löytyy tietenkin myös vähemmän tunnetuista kirjoista.

naistenviikko-2016Hermione Granger
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
Hermione on yksi lempihahmoistani, ja häneen on aina helppo samaistua Pottereita lukiessa. Alussa hän on aika näsäviisas ja hieman ärsyttävä, mutta nopeasti hänestä kasvaa fiksu, rohkea ja taitava noita. Hän tykkää lukea ja rakastaa kirjoja, ja onkin hauskaa että aktiivisena päähenkilönä voi olla myös kirjaviisas kympin tyttö. Hermione on selvästi aktivistiluonne, ja hänet löytää milloin vapauttamasta kotitonttuja tai perustamasta Albuksen kaartia. Hän myös tasapainottaa hyvin Harrya ja Ronia. Ilman häntä Harry ei olisi luultavasti selvinnyt monistakaan seikkailuista yhtä kunniakkaasti kuin nyt.

Elizabeth Bennet
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Ihastuin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaan (1995) ennen kuin luin itse kirjaa, joten yhdistän hahmon hyvin vahvasti häntä näytelleeseen Jennifer Ehleen. Viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin Lizzy on älykäs ja hilpeä nuori nainen. Perheen vähävaraisuudesta huolimatta hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta eikä pelkästään taloudellisen turvan takia. Siinä välissä pitäisi tasapainotella omituisten ja välillä hävettävienkin perheenjäsenten kanssa. Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina ei ole mikään itsestäänselvyys, ja Elizabethkin joutuu tarinan kuluessa kypsymään ja tarkistamaan omat ennakkoluulonsa.

Jane Eyre
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre on kiinnostava hahmo. Hän on hiljainen, hyväkäytöksinen ja arkisen näköinen nainen, jolla on kuitenkin rikas sisäinen elämä ja joka ulkokuorensa takana tuntee hyvin vahvasti. Hän on kasvanut syrjittynä ottolapsena rikkaassa sukulaisperheessä ja sittemmin ankeissa oloissa sisäoppilaitoksessa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hänet palkataan kartanoon kotiopettajattareksi. Jane yllättää sisäisellä voimallaan ja vahvalla moraalillaan: vaikka tarjolla olisi rakkautta ja taloudellista turvaa, hän ei voi toimia vastoin omia arvojaan ja kääntyy sen sijaan pois. Jane on hyvin realistisesti kuvattu hahmo, ja ilmeisesti hänessä on paljon omaelämäkerrallisia aineksia kirjailijasta itsestään.

Lyra Belacqua 
Philip Pullman: Universumien tomu -sarja
Nuori Lyra on mielenkiintoinen ja monipuolinen hahmo, ja hän käy fantasiatrilogian aikana läpi melkoisen kasvutarinan. Alussa hän on omapäinen ja itsekäs lapsi, joka valehtelee sujuvasti itsensä ulos milloin mistäkin tilanteesta ja jolla ei ole lainkaan käytöstapoja. Odottamattomat seikkalut kasvattavat hänestä hieman viisaamman, rohkean nuoren naisen, joka osaa myös uhrautua muiden puolesta. Hän ei menetä oveluuttaan tai itsepäisyyttään, mutta osaa ehkä käyttää niitä paremmin. Kiinnostavan lisän Lyran hahmoon tuo hänen daimoninsa Pantalaimon.

Éowyn
J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
Täytyy sanoa, että Tolkienin kirjasarjassa ei ole kovin montaa aktiivista naishamoa, joista voisi valita. Näistä muutamasta Éowyn on kuitenkin ehdottomasti kovin tyyppi (Arwen ei tee oikeastaan muuta kuin hymistelee ja Galadriel antaa lahjoja). Toisaalta Éowyninkin ansio on siinä, että hän haluaa olla kuin mies ja karkaa taistelemaan. Hän on kuitenkin sitkeä luonne, joka ei anna helposti periksi. Hän huomioi myös Merrin ja otti tämän mukaansa taisteluun, kun kukaan miehistä ei ottanut hobittia vakavasti. Éowyn oli pitkään yksipuolisesti rakastunut Aragorniin, mutta onneksi hänkin löytää onnellisen loppunsa ja oppii että elämässä on muutakin kuin kuolemaa ja taistelua.

Arya Stark
George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu
Valtaistuinpelissä
ja sitä seuranneissa kirjoissa kaikki Starkit ovat olleet lempihahmojani, ja erityisesti nuori Arya. Hänessä on paljon samaa kuin Éowynissa: hänkin kieltäytyy perinteisestä naisen roolista ja haluaa ompelemisen sijaan taistella. Veljeltään hän saa miekan ja isä järjestää hänelle opettajan antamaan miekkailutunteja. Arya on itsepäinen ja vahva hahmo, ja on nuoresta iästään huolimatta selviytynyt jo vaikka mistä. Minulla on vielä viimeisin ilmestynyt kirja lukematta (ja monta kautta sarjaa katsomatta), joten en tiedä mitä Aryalle käy. Luotan kuitenkin siihen, ettei Martin tapata häntä – kuulemma hänen vaimonsa on sanonut ottavansa eron, mikäli Arya kuolee. Toivottavasti hänestä kasvaa entistä vahvempi nuori nainen ja merkittävämpi henkilö kirjassa.

Katniss Everdeen
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Katniss kuuluu taisteleviin naisiin samoin kuin Éowyn ja Arya, mutta hänen kohdallaan kyse ei ole kapinasta naisen roolia vastaan vaan ensin perheen ruokkimisesta ja myöhemmin hengissä selviytymisestä. On aina mukavaa lukea hahmoista jotka ovat erityisen hyviä jossain, ja Katnissin ehdoton bravuuri on jousiammunta. Hän on toisaalta kova taistelija ja valmis tekemään mitä tahansa perheensä puolesta, mutta toisaalta myös hyvin haavoittuvainen. Mikään supliikkinainen hän ei ole, eikä vallankumouksen keulakuvana toimiminen käy ihan helposti. Ympärillä on myös Peetan ja Galen muodostama kolmiodraama, eikä ole lainkaan selvää kumman Katniss valitsee. Myös Katniss käy kirjojen aikana läpi melkoisen kasvun henkilönä.

Juliette Nichols
Hugh Howey: Siilo
Juliette on uusin tulokas lempihahmokategoriassani. Hän on päähenkilö Siilon saagan ensimmäisessä kirjassa, syvätasolta kotoisin oleva nuori nainen, josta tulee erinäisten tapahtumien kautta seriffi. Hän alkaa selvittää siilon mysteeriä ja onnistuukin siinä. En ole vielä lukenut saagan viimeistä osaa, joten Julietten lopullinen kohtalo on vielä auki. Joka tapauksessa älykkään ja vahvatahtoisen nuoren naisen seikkailuista on mukava lukea.

Ketkä ovat sinun lempinaishahmojasi kirjallisuudessa?

12 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet, TOP-listat

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

Valtaistuinpeli

Minulle kävi Valtaistuinpelin kanssa aika lailla samalla tavalla kuin Nälkäpelin aikoinaan: kesti kauan ennen kuin tutustuin siihen, mutta lopulta innostuin täysillä. George R. R. Martinin kirjasarja oli jo täysimittainen ilmiö ja Game of Thrones oli pyörinyt hyvän aikaa TV2:llakin, ennen kuin päätin vihdoin tarttua kirjaan ja ottaa selville mistä on kyse. Ja se oli sitten menoa se.

”’Muurin pohjoispuolella on synkempiäkin otuksia.’ Catelyn vilkaisi sydänpuuta, sen kalpeaa kuorta ja punaisia silmiä, jotka katselivat ja kuuntelivat ajatellen pitkiä hitaita ajatuksiaan.
Eddardin hymy oli lempeä. ’Kuuntelet liikaa vanhan Nanin tarinoita. Muukalaiset ovat kuolleet jo kahdeksan tuhatta vuotta sitten kuten metsän lapsetkin. Mestari Luwin kertoo sinulle, ettei niitä ole koskaan ollutkaan. Yksikään elävä ei ole koskaan nähnyt sellaista.'”

Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa Tulen ja jään laulu-kirjasarjasta. Sarja seuraa Westerosin mantereen tapahtumia. Ensimmäisen kirjan keskiössä ovat pohjoisessa Talvivaarassa asustava Starkin perhe: lordi Eddard ”Ned” Stark, hänen vaimonsa Catelyn ja heidän viisi lastaan. Starkit viihtyvät mielellään omissa oloissaan, mutta rauha keskeytyy kun kuningas Robert ratsastaa pohjoiseen. Hän pyytää vanhaa ystäväänsä Nediä neuvonantajaksi, kuninkaan Kouraksi. Perhe ajautuu vähitellen mukaan etelän poliittisiin juonitteluihin, varsinkin kun Ned alkaa selvittää edellisen Kouran äkillistä kuolemaa ja hovin vaiettuja salaisuuksia.

Samaan aikaan Westerosin eteläpuolella elävät vallasta syöstyn lohikäärmekuninkaan perilliset maanpaossa, ja he vannovat ottavansa riistetyn valtakuntansa takaisin. Villissä pohjoisessa, suojaavan Muurin tuolla puolen, kerrotaan jälleen tarinoita hyökkäilevistä muukalaisista, valkoisista kulkijoista joita ei olla nähty tuhansiin vuosiin… Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, ja talvi on tulossa.

Täytyy myöntää, että kirjan ensimmäiset 50 sivua olivat melko raskasta luettavaa. Siinä vaiheessa en tajunnut tapahtumista vielä mitään. Henkilöhahmoja on valtava määrä, enkä millään meinannut muistaa kuka oli kuka. Jurnutin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, ja aherrus palkittiin: yhtäkkiä olikin vaikea päästää kirjasta irti. Vinkkinä uusille lukijoille: kirjan lopussa on liitteet, joissa listataan Martinin luoma valtaisa henkilögalleria suvuittain. Kannattaa hyödyntää sitä.

Valtaistuinpeli osoittautui loistavavaksi fantasiaksi ja myös äärimmäisen koukuttavaksi. Jokainen henkilöhahmo on erilainen ja kiinnostava, ja päähenkilöihin kiintyy nopeasti. Juonenkäänteet ovat kuitenkin arvaamattomia: kelle tahansa voi käydä yhtäkkiä huonosti.  Lempihahmojensa puolesta saa oikeasti pelätä!

Pidän erityisesti siitä, ettei kirjassa ole tyypilteltyjä hyviksiä ja pahiksia. On vain erilaisia ihmisiä jotka toimivat omista lähtökohdistaan käsin. Jotkut ovat tietysti kunniallisempia kuin toiset ja jotkut niin ilkeitä että heitä alkaa suorastaan inhota, mutta Tolkienin tyylistä ”kauniit hyvät haltiat vastaan rumat pahat örkit” -vastakkainasettelua ei ole. Martin ei yritä kaunistella luomaansa keskiaikaistyylistä maailmaa: veri ja suolenpätkät roiskuvat, miehiä tapetaan ja naisia raiskataan. Välillä näihin toimenpiteisiin paneudutaan ihan inhorealistisuuteen asti.

Olen lukenut sarjasta nyt kaksi ensimmäistä osaa sekä kolmannen osan ykkösniteen (suomennos jaettiin kahtia kun se oli niin pitkä). Kirjoja on julkaistu viisi, ja sarjan on määrä kasvaa vielä seitsenosaiseksi. Luettavaa siis vielä riittää, onneksi.

Valtaistuinpeli esiintyy myös Annoin joululahjaksi kirjaston kirjan -postauksessani. Tällä hetkellä lahjan saajalla on menossa jo sarjan toinen osa, joten kyllä se oli jokseenkin onnistunut lahja :D Jos et ole vielä tutustunut tähän kirjasarjaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan alkukankeudesta huolimatta!

Subjektiivinen tuomio: *****

George R. R. Martin: Valtaistuipeli
Kustannusosakeyhtiö Kirjava 2009
732 sivua

Kuva: Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia