J. S. Meresmaa

Kirjailijoita, scifiä ja inspiraatiota Finnconissa

tammerkoski

Finncon 2016 järjestettiin Tampereella ja se oli minulle elämäni ensimmäinen con. Sain kaverin mukaan ja majoituimme Summer Hostel Joutsenessa, jota täytyy näin sivumennen sanoen suositella. Jostain syystä sitä ei löytynyt Finnconin sivujen hotellilistauksessa, vaikka paikka sijaitsi aivan yliopiston nurkalla ja oli todella siisti ja edullinen.

Olimme paikan päällä perjantai-illan ja lauantain. Perjantain ohjelmasta mieleen jäi parhaiten Vaihtoehtoinen Tampere -paneeli, jossa olivat keskustelemassa Salla Simukka, Anni Nupponen, Johanna Sinisalo, Samuli Antila ja J. S. Meresmaa. Olen lukenut Meresmaalta yhden kirjan ja suunnitelmissa on lukea Sinisalon ja Simukan tuotantoa, joten oli hauskaa nähdä kirjailijat livenä heittämässä läppää keskenään.

esikoiskirjailijat estradilla

Lauantaina suuntasimme avajaisten sijaan seuraamaan Esikoiskirjailijat estradilla -paneelia, jossa keskustelivat Dare Talvitie (Epäsoinnun periaatteet, Myllylahti), Jaakko Markus Seppälä (Lemen, Like Kustannus), Elina Pitkäkangas (Kuura, Myllylahti) ja Liliana Lento (Dionnen tytöt, Torni Kustannus). Näistä olin kuullut ainoastaan Kuurasta, pitkälti kiitos kirjan näkyvyyden muissa kirjablogeissa. Haastattelijana toimi itsekin pari kirjaa kirjoittanut Shimo Suntila.

esikoiskirjat

Paneeli oli mielenkiintoista kuultavaa ja Suntilan kysymykset hyviä. Kuulimme muun muassa, että käsikirjoitukseen saattaa joutua tekemään isojakin muutoksia saadakseen sopimuksen: Kuurassa Pitkäkangas oli joutunut vaihtamaan kustantajan ehdotuksesta esimerkiksi toisen päähenkilön sukupuolen, mikä on melkoinen muutos. Lemenin tapauksessa Seppälä oli ilmeisesti tarjonnut alun perin novellikokoelmaa, ja Like oli kiinnostunut yhdestä tietystä novellista. Tästä Seppälä venytti sitten kokonaisen romaanin ja sai sopimuksen.

Kävimme kuuntelemassa myös erittäin viihdyttävän luennon Disney: Parasta mitä Star Warsille saattoi tapahtua?, joka keräsikin ison luentosalin aivan täyteen. Loppupäätelmä oli, että surkeiden prequel-elokuvien jälkeen Disneyn omistus saattaa tehdä Star Wars -leffoille varsin hyvää. (Itse ainakin tykkäsin kovasti episodi seiskasta.)

Myös Petri Hiltusen, Vesa Sisätön ja Veikko Laeslehdon paneelikeskustelu Scifin uudet tuulet – Kumpi on parempi: Heinlein vai Asimov? nauratti yleisöä useampaan kertaan. Kovin uusia tuulia paneelissa ei käsitelty, vaan miehet kertailivat nuoruuttaan 70-80-luvuilla, elämää lähikirjaston minimaalisen scifivalikoiman kanssa ja omia suosikkejaan siltä ajalta. En ole lukenut vanhaa scifiä juuri lainkaan (Burroughsin Mars-sarjaa lukuun ottamatta), joten piti luennon aikana googlailla että mitä ne Heinlein, Asimov ja Clarke ovat oikein kirjoittaneet. Tavoite: lukea ainakin yksi teos jokaiselta. (Niin, ja kuulemma Asimov on parempi.)

scifikirjat

Rosebudin kirjapöydältä löytyi paljon kiinnostavaa lukulistalle, vaikka en mitään ostanutkaan. Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-sarja kiinnostelisi erityisesti, ja täysin uusi tuttavuus Peter Wattsin Sokeanäkö vaikutti takakansitekstin perusteella varsin mielenkiintoiselta. Siilo-saagan viimeinen osa Kohtalo on tietenkin lukujonossa, olenhan jännännyt jo ensimmäisen ja toisen osan läpi. Mielettömän hyvä idea oli myös Liikkuva kirjasto eli pöydällinen Tampereen kirjaston aiheeseen sopivia kirjoja, joita olisi voinut lainata lennosta.

Viimeiseksi kävimme kuuntelemassa lauantain akateemisen session Emotions and the reader. Odotettavasti kolme englanninkielistä akateemista luentopätkää menivät hieman ohi kun en jaksanut keskittyä, mutta jotain jäi käteenkin.

Ensimmäisessä luennossa käsiteltiin Ted Chiangin novellia Story of Your Life (pdf-tiedosto linkin takana). Tutustuin siihen pikaisesti ennen luentoa ja totesin, että se täytyy oikeasti lukea. Novelli liikkuu eri aikatasoilla, ja kun ihmiskertoja oppii avaruusolentojen kielen, se muuttaa hänen käsitystään ajasta. Kieltä kirjoitettaessa kirjoittaja tietää jo miten lause päättyy, joten päähenkilö voi kirjoittaa tyttärelleen kirjeen kertoen tämän elämästä ja kuolemasta ennen kuin tytär on edes syntynyt.

Toisen luennon ajan räpelsin vain kännykkää, koska luennoitsija luki esitelmänsä suoraan paperista enkä jaksanut keskittyä. Kolmas luento herätti sen sijaan taas kiinnostuksen, kun käsiteltiin Harry Potter-sarjaa ja siinä esiintyvää rasismia. Vaikka kirjoissa käsitellään paljon esimerkiksi jästisyntyisten ja puhdasveristen velhojen suhdetta ja todetaan ettei heillä ole mitään eroa, taikamaailmassa esiintyy silti valtavasti eri hierarkioita esimerkiksi velhojen ja jästien tai muiden taikaolentojen (kotitontut, kentaurit, jättiläiset…) välillä.

gameofthronesmonopoly

Näytteilleasettajien joukossa  oli myös elokuussa avattava lautapelikahvila Taverna, jonka pöydiltä löytyi muun muassa yllä näkyvä Monopoly-peli Game of Thrones-versiona. Täytyy myöntää että tässä on tyyliä! Ja muutenkin lautapelikahvila kuulostaa oikein mukavalta idealta.

Kokonaisuudessaan Finncon oli ehkä hieman epätasainen ohjelmakokonaisuus (mikä on ihan ymmärrettävää kun hommaa puuhataan vapaaehtoisvoimin) mutta ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Ensi vuonna sitä ei sitten järjestetäkään, vaan Helsinkiin tulee Worldcon. Täytyy katsoa jos pääsisi paikalle, nyt odotan seuraavaksi Helsingin Kirjamessuja!

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

mifongin perintö

Suomalainen fantasiasarja? Kyllä kiitos! Olin lukenut J. S. Meresmaan Mifonki-kirjasarjasta paljon positiivisia arvioita, kun löysin ensimmäisen osan lähikirjaston nuorenosastolta.

Mifongin perintö on genreltään historiallista fantasiaa. Kirjassa kerrotaan eri hahmojen edesottamuksista monella mantereella, mutta pääosissa ovat Merontesin kuninkaan tytär Ardis ja idästä kotoisin oleva Dante Rondestani, jonka perhe pyörittää antikvariaattia. Dante saa tehtäväkseen lähteä etsimään myyttistä Keisarien kirjaa, ja päätyy sen vuoksi Keskimantereelle, vain pelastaakseen sattumalta jokeen pudonneen Ardisin. Pikku hiljaa pari rakastuu (ei ollut vaikea arvata :D).

Yhdessä he eivät kuitenkaan saa olla, sillä Ardis naitetaan toiseen kuningaskuntaan kuningas Landisin vaimoksi, syyksi väitetään politiikkaa. Aluksi mukavalta vanhalta veikolta vaikuttavasta Landisista paljastuu tarinan edetessä ikävämpiä piirteitä. Ardis huomaa myös odottavansa kuninkaalle lasta. Samaan aikaan kaukana lännessä asusteleva pariskunta juonii syntymättömän lapsen ja Ardisin pään menoksi. Kaiken taustalla ovat kauan sitten eläneet myyttiset mifongit ja heihin kiinteästi liittyvä marmosiinikansa, joiden verenperinnössä oli epätavallisia voimia.

Oli yllättävän vaikeaa uppoutua kokonaiseen uuteen fantasiasarjaan. Edellinen uusi tuttavuus minulla on ollut Tulen ja jään laulu, jota varten olen saanut opetella kymmeniä henkilöhahmoja ja tankata päähäni juonenkäänteitä. Nyt hyppäys täysin uuteen maailmaan ja uusiin hahmoihin oli aluksi hämmentävää. Hahmojen muistamista ei helpottanut niiden vaikeat, varsin fantasiatyyliset nimet, tyyliin Ardis Elena Adafir Isvergal, Elingmar Bereski ja Agautr Capimont. Maruaanit ja marmosiinit ovat myös terminä niin samanlaisia että minulla ne menivät iloisesti sekaisin.

Mifongin perintö on varsin juonivetoinen kirja. Tapahtumat etenevät suorastaan huimaavaa vauhtia verrattuna esimerkiksi Taru sormusten herrasta  -saagaan, jossa tarvottiin sivukaupalla pitkin maita ja mantuja. Toisaalta se on piristävää, mutta joskus mennään vähän liiankin vauhdikkaasti. Välillä juonessa tapahtuu ihan yllättäviä hyppäyksiäkin, kun joku hahmo ilmaantuu kuvioihin tietäen kaiken toisen historiasta (mistä hän sen oikein selvitti?) tai jonkun vain ilmoitetaan kuolleen kaukomailla.

Henkilöt olivat ihan hyviä tyyppejä, eniten pidin Dantesta ja hänen siskostaan Linnistä. Ardis on alussa melko ärsyttävä nirppanokkainen tyttö, mutta onneksi tarinan edetessä hänkin kasvaa henkilönä. Olisin ehdottomasti halunnut tietää joistain asioista lisää, kuten Danten mukana kulkevasta puumasta, Reusta. Kirjan alussa mainittiin vain jotakin sebuiasta ja sielujenliitosta, mutta sitä ei sen jälkeen selitetty. Ardisin avioliiton alkuvaiheista vanhan leskikuninkaan vaimona olisi ollut hauskaa lukea, nyt tarina hyppäsi suoraan parin kuukauden yli.

Danten ja Ardisin rakkaustarina olisi myös ehkä kaivannut sitä jotain. Se tuntui suurimmaksi osaksi olevan sellaista ”haluan tuntea kätesi vartalollani, oh” -meininkiä,  Ikäeroakin pariskunnalla on ilmeisesti parikymmentä vuotta. Mikä sai heidät rakastumaan niin, että he olivat valmiita matkustamaan maailman ääriin etsimään toisiaan?

Kaiken kaikkiaan Mifongin perintö oli kuitenkin oikein mukiinmenevä fantasiaromaani, ja aion lukea jatko-osatkin. Kirja pääsee Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Kirjasta on muuten tehty YouTubeen myös varsin hieno kirjatraileri, kannattaa vilkaista! Ylipäätään kirjatrailerit ovat hauska konsepti, tykkään :D

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö
Karisto 2012
470 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Nuortenkirjat