Jane Austen

Jane Austen: Järki ja tunteet

Maailman kirjat -haaste: Englanti (2/195)
Mistä lukujonoon:
Kirjastosta tylsänä hetkenä.

Ennakko-odotukset: Olen nähnyt Järki ja tunteet -elokuvan vuodelta 1995 (suosittelen!) ja lukenut muuta Austenin tuotantoa, joten tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Lainasin kirjan lomalle hilpeäksi välipalalukemiseksi.

Juoni: Järki ja tunteet kertoo kahdesta naimattomasta sisaresta, Elinor ja Marianne Dashwoodista, jotka kumpikin etsivät onnea omalla tavallaan. Vanhempi Elinor on pidättyvä ja suhtautuu asioihin ensisijaisesti järkensä kautta, kun taas Marianne elää jatkuvassa tunteiden myrskyssä eikä voi käsittää tyyntä sisartaan. Isänsä kuoleman takia Dashwoodin neidit ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan pois mukavasta kodistaan, kun vanhempi veli aikaisemmasta avioliitosta perii koko omaisuuden. Elämä on niukkaa, mutta sulhasehdokkaita ilmaantuu  useampiakin.

Mikä toimi:

  • Jane Austenin kepeä kertojanääni ja tapa kommentoida ironisesti henkilöidensä tekemisiä ja ajatuksia.
  • Hurmaavat henkilöhahmot ja hahmojen välinen kemia.
  • Keskustelut iästä 1800-luvun tyyliin: 35-vuotias naimaton mies on jo onneton vanhapoika, vaikka saattaakin elää vielä kaksikymmentä vuotta. Avioliiton kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä, ellei sitten tapaisi jotakuta 27-vuotiasta vanhapiikaa. On kuitenkin mahdotonta, että sen ikäinen nainen enää herättäisi rakkautta. 16-vuotias Marianne on varma, ettei ikinä löydä unelmiensa miestä.
  • Hitaasti kehittyvä rakkaus.
  • Oli ilo huomata, kuinka uskollinen elokuva on ollut kirjalle.

Mariannelle alkoi nyt valjeta, että epätoivo sen vuoksi ettei hän kuudestatoista ja puolesta ikävuodestaan huolimatta ollut tavannut miestä, joka vastasi hänen käsitystään täydellisyydestä, olikin ollut ennenaikainen ja turha. Willoughby vastasi täysin mielikuvaa, jonka hän oli kuvitelmissaan luonut sekä surullisina että valoisimpina hetkinä miehestä, johon hän luuli voivansa kiintyä.

Mikä ei toiminut: 

  • En voi valittaa!

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Rakkausromaani.

Jane Austen
Järki ja tunteet
WSOY pokkari 2014
352 sivua

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rakkaus

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Kirjailija: Jane Austen
Formaatti: Äänikirja
Lukija: Erja Manto
Kustantaja: WSOY
Ilmestymisvuosi: 2015

Ennakko-odotukset:
Innostuin kuuntelemaan äänikirjoja parin viikon ilmaisella Bookbeat-jaksolla. Neito vanhassa linnassa oli silloin ainoa suomenkielinen Austen-äänikirja koko palvelussa, joten päätin viihtyä sen parissa yhdeksän tuntia. Varmasti taattua laatua 1800-luvun alun romantiikkaa ja ihmissuhteita. Olin joskus aiemmin lainannut tämän äänikirjana kirjastosta, mutta jättänyt kesken.

Huomiot:
 17-vuotias Catherine Morland pääsee ystäväpariskunnan luokse Bathiin huvittelemaan. Siellä hän tapaakin nopeasti uusia ystäviä ja useita kosijaehdokkaita, joista mielenkiintoisin on nuoriherra Henry Tilney. Mikään ei kuitenkaan mene niinkuin Strömsössä, ja loppuratkaisua saadaan odotella aina viimeisille minuuteille saakka. Sitten kirja loppuu melkein kuin seinään – kyllä onnellisella lopulla voisi vähän pidempään mehustella.

Kirja täytti odotukset, vaikka ei parhaiden Austenin teosten joukkoon pääsekään. Puolessa välissä kirja alkoi muistuttaaa terävän ihmissuhderomaanin sijaan vähän liikaa Edgar Allan Poen novellia karmivine vanhoine linnoineen, kun Catherinen mielikuvitus laukkaa. Parasta on Austenin riemastuttava, kaikkea ja kaikkia kommentoiva kertojanääni sekä ajaton ihmisten kuvaus. Erja Mannon lukeminen on niin kivaa kuultavaa, että voisin valita äänikirjoja kuunneltavaksi pelkästään hänen perusteellaan.

Ihminen, joka ei pidä hyvästä romaanista, olkoonpa kyseessä mies tai nainen, on varmasti sietämättömän tyhmä.” – Catherine Morland

Subjektiivinen tuomio: ****

Osta äänikirja Adlibriksesta*
Osta e-kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rakkaus

8 vaikuttavaa kirjojen naishahmoa

naiset

Kirjablogeissa vietetään 18.-24.7. naistenviikkoa, ja Tuijata-blogin Tuija emännöi siihen liittyen naistenviikon haastetta. Haasteeseen voi osallistua esimerkiksi lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, havainnoimmalla naiskuvia tai käsittelemällä viikon nimipäiväsankareihin liittyviä kirjoja. Itse ajattelin listata lempinaishahmoni kirjallisuudesta. Kaikki suosikeistani esiintyvät suhtellisen suosituissa teoksissa, mutta hyvin kirjoitettuja naisia löytyy tietenkin myös vähemmän tunnetuista kirjoista.

naistenviikko-2016Hermione Granger
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
Hermione on yksi lempihahmoistani, ja häneen on aina helppo samaistua Pottereita lukiessa. Alussa hän on aika näsäviisas ja hieman ärsyttävä, mutta nopeasti hänestä kasvaa fiksu, rohkea ja taitava noita. Hän tykkää lukea ja rakastaa kirjoja, ja onkin hauskaa että aktiivisena päähenkilönä voi olla myös kirjaviisas kympin tyttö. Hermione on selvästi aktivistiluonne, ja hänet löytää milloin vapauttamasta kotitonttuja tai perustamasta Albuksen kaartia. Hän myös tasapainottaa hyvin Harrya ja Ronia. Ilman häntä Harry ei olisi luultavasti selvinnyt monistakaan seikkailuista yhtä kunniakkaasti kuin nyt.

Elizabeth Bennet
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Ihastuin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaan (1995) ennen kuin luin itse kirjaa, joten yhdistän hahmon hyvin vahvasti häntä näytelleeseen Jennifer Ehleen. Viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin Lizzy on älykäs ja hilpeä nuori nainen. Perheen vähävaraisuudesta huolimatta hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta eikä pelkästään taloudellisen turvan takia. Siinä välissä pitäisi tasapainotella omituisten ja välillä hävettävienkin perheenjäsenten kanssa. Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina ei ole mikään itsestäänselvyys, ja Elizabethkin joutuu tarinan kuluessa kypsymään ja tarkistamaan omat ennakkoluulonsa.

Jane Eyre
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre on kiinnostava hahmo. Hän on hiljainen, hyväkäytöksinen ja arkisen näköinen nainen, jolla on kuitenkin rikas sisäinen elämä ja joka ulkokuorensa takana tuntee hyvin vahvasti. Hän on kasvanut syrjittynä ottolapsena rikkaassa sukulaisperheessä ja sittemmin ankeissa oloissa sisäoppilaitoksessa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hänet palkataan kartanoon kotiopettajattareksi. Jane yllättää sisäisellä voimallaan ja vahvalla moraalillaan: vaikka tarjolla olisi rakkautta ja taloudellista turvaa, hän ei voi toimia vastoin omia arvojaan ja kääntyy sen sijaan pois. Jane on hyvin realistisesti kuvattu hahmo, ja ilmeisesti hänessä on paljon omaelämäkerrallisia aineksia kirjailijasta itsestään.

Lyra Belacqua 
Philip Pullman: Universumien tomu -sarja
Nuori Lyra on mielenkiintoinen ja monipuolinen hahmo, ja hän käy fantasiatrilogian aikana läpi melkoisen kasvutarinan. Alussa hän on omapäinen ja itsekäs lapsi, joka valehtelee sujuvasti itsensä ulos milloin mistäkin tilanteesta ja jolla ei ole lainkaan käytöstapoja. Odottamattomat seikkalut kasvattavat hänestä hieman viisaamman, rohkean nuoren naisen, joka osaa myös uhrautua muiden puolesta. Hän ei menetä oveluuttaan tai itsepäisyyttään, mutta osaa ehkä käyttää niitä paremmin. Kiinnostavan lisän Lyran hahmoon tuo hänen daimoninsa Pantalaimon.

Éowyn
J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
Täytyy sanoa, että Tolkienin kirjasarjassa ei ole kovin montaa aktiivista naishamoa, joista voisi valita. Näistä muutamasta Éowyn on kuitenkin ehdottomasti kovin tyyppi (Arwen ei tee oikeastaan muuta kuin hymistelee ja Galadriel antaa lahjoja). Toisaalta Éowyninkin ansio on siinä, että hän haluaa olla kuin mies ja karkaa taistelemaan. Hän on kuitenkin sitkeä luonne, joka ei anna helposti periksi. Hän huomioi myös Merrin ja otti tämän mukaansa taisteluun, kun kukaan miehistä ei ottanut hobittia vakavasti. Éowyn oli pitkään yksipuolisesti rakastunut Aragorniin, mutta onneksi hänkin löytää onnellisen loppunsa ja oppii että elämässä on muutakin kuin kuolemaa ja taistelua.

Arya Stark
George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu
Valtaistuinpelissä
ja sitä seuranneissa kirjoissa kaikki Starkit ovat olleet lempihahmojani, ja erityisesti nuori Arya. Hänessä on paljon samaa kuin Éowynissa: hänkin kieltäytyy perinteisestä naisen roolista ja haluaa ompelemisen sijaan taistella. Veljeltään hän saa miekan ja isä järjestää hänelle opettajan antamaan miekkailutunteja. Arya on itsepäinen ja vahva hahmo, ja on nuoresta iästään huolimatta selviytynyt jo vaikka mistä. Minulla on vielä viimeisin ilmestynyt kirja lukematta (ja monta kautta sarjaa katsomatta), joten en tiedä mitä Aryalle käy. Luotan kuitenkin siihen, ettei Martin tapata häntä – kuulemma hänen vaimonsa on sanonut ottavansa eron, mikäli Arya kuolee. Toivottavasti hänestä kasvaa entistä vahvempi nuori nainen ja merkittävämpi henkilö kirjassa.

Katniss Everdeen
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Katniss kuuluu taisteleviin naisiin samoin kuin Éowyn ja Arya, mutta hänen kohdallaan kyse ei ole kapinasta naisen roolia vastaan vaan ensin perheen ruokkimisesta ja myöhemmin hengissä selviytymisestä. On aina mukavaa lukea hahmoista jotka ovat erityisen hyviä jossain, ja Katnissin ehdoton bravuuri on jousiammunta. Hän on toisaalta kova taistelija ja valmis tekemään mitä tahansa perheensä puolesta, mutta toisaalta myös hyvin haavoittuvainen. Mikään supliikkinainen hän ei ole, eikä vallankumouksen keulakuvana toimiminen käy ihan helposti. Ympärillä on myös Peetan ja Galen muodostama kolmiodraama, eikä ole lainkaan selvää kumman Katniss valitsee. Myös Katniss käy kirjojen aikana läpi melkoisen kasvun henkilönä.

Juliette Nichols
Hugh Howey: Siilo
Juliette on uusin tulokas lempihahmokategoriassani. Hän on päähenkilö Siilon saagan ensimmäisessä kirjassa, syvätasolta kotoisin oleva nuori nainen, josta tulee erinäisten tapahtumien kautta seriffi. Hän alkaa selvittää siilon mysteeriä ja onnistuukin siinä. En ole vielä lukenut saagan viimeistä osaa, joten Julietten lopullinen kohtalo on vielä auki. Joka tapauksessa älykkään ja vahvatahtoisen nuoren naisen seikkailuista on mukava lukea.

Ketkä ovat sinun lempinaishahmojasi kirjallisuudessa?

12 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet, Listaukset