Haatanen & Hovi: Monarkian muruset

Jokaisella on kuninkaallisista mielipide. Niin meilläkin: he ovat kiehtovia. Kuninkaalliset eivät ole satujen sankareita vaan ihmisiä, ja me olemme kiinnostuneita toisista ihmisistä ja heidän asioistaan. Me rakastamme kummallisuuksia ja poikkeuksia. Me nauramme hassuille hatuille ja kuuntelemme korvat hörössä juoruja. Me pidämme historiasta ja me seuraamme politiikkaa. Me luemme kuninkaallisista historiankirjoista ja katsomme muun maailman kanssa häitä ja hautajaisia.”

Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin kirjoittama Monarkian muruset – kaiken maailman kuninkaallisia esittelee nimensä mukaisesti maailman nykyiset monarkiat, ja muutamia menneitäkin. Bongasin tämän 400-sivuisen tiiliskiven HS:n kirja-arviosta, ja sain sen aika pian käsiini (Lohjan kirjasto <3). Kirja oli mitä mainiointa luettavaa Meghanin ja Harryn toukokuisten häiden jälkimainingeissa, ja hotkaisin sen parissa päivässä.

Kirjailijat esittelevät kuningashuoneet sekä niiden erikoiset, hassut ja traagiset ihmiskohtalot sekä tavat maa kerrallaan. Ajoittain opitaan lisää tietyistä teemoista, kuten kuninkaallisista anopeista, kummilapsiverkostoista, aiheeseen liittyvistä tv-sarjoista ja leffoista tai ensimmäisen maailmansodan tapahtumista.

Plussaa on, että kirja ei rajoitu pelkästään eurooppalaisiin kruunupäihin. Käsitellyiksi tulevat myös arabimaiden, Afrikan ja Aasian kuningaskunnat ja keisarit. Pakko myöntää että yllätyin, kuinka paljon kiinnostavia kuninkaallisia muualla maailmassa onkaan. Heistä emme kuule mediassa, kun Iso-Britannia ja Ruotsi vievät palstatilan. Lisäpisteitä tulee myös selkeistä sukupuista kunkin kuningasperheen kohdalla, tosin monesti ne olisivat voineet ulottua kauemmaskin historiaan.

Kaisa Haataselta olen aiemmin lukenut muun muassa viihdyttävän romaanin Meikkipussin pohjalta. Sama hupaisa tyyli jatkuu myös tässä tietokirjassa. Parhautta ovat kirjoittajien omat kommentit tekstin marginaalissa, kun he käyvät vuoropuhelua keskenään ja kommentoivat kuninkaallisten tempauksia. Komppaan Hesarin artikkelia siinä, että erityisen toimivaa kirjassa on sen asenne kuninkaallisiin: He ovat menneen maailman jäänne, kotimaansa markkinointikoneisto, turhia mutta tärkeitä ja kuitenkin niin ihania.

Jollain tavalla Monarkian muruset vertautuu Giulia Endersin kirjaan Suoliston salaisuus. Aiheet eivät liity toisiinsa mitenkään, mutta molemmat ovat tietokirjoja joita lukiessa naurattaa, ja uusia asioita oppii puolivahingossa viihteen varjolla. Jos kaiken maailman kuninkaalliset yhtään kiinnostavat, suosittelen tarttumaan tähän teokseen.

Ehkä vähän huijaan, mutta laitan tämän vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohtaan Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Käsiteltiin siinä vähän sitäkin. 

Subjektiivinen tuomio: *****

Kaisa Haatanen & Sanna-Mari Hovi
Monarkian muruset – kaiken maailman kuninkaallisia
Johnny Kniga 2018
400 sivua

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Leikkaa tämä sivu irti kirjasta. Teippaa se matkalaukkusi sisäpuolelle pysyvästi. Hammasharja. Lentoajat. Kynsiviila. Laastarit. Passi. Passi. Passi. Hiusharja. Adapteri. Adapteri. Joka ikinen piuha ja johto ja laturi. Yösukat. Uudestaan lentoajat. Kotiavaimet. Kotiavaimet. Kotiavaimet. KORVATULPAT. VARAKORVATULPAT. Ei koko meikkipussia. Voitko jo vähitellen oppia tämän. Kynä. Paituli. Hyvää matkaa.

Ylipainolisämaksu on Kaisa Haatasen toinen romaani ja jatkoa viisikymppisen Tytti Karakosken kirjoituksille. Lue bloggaukseni Haatasen ensimmäisestä kirjasta Meikkipussin pohjalta.

Tällä kerralla Karakoski/Haatanen keskittyy blogipostausmaisissa teksteissään matkailuun, kuten nimestä ja kannesta voi päätellä. Käsiteltyä tulevat tärkeimmät osa-alueet aina aikuisperheiden lomailuista vaivalloisiin äiti/tytär-reissuihin, ruotsinlaivoihin ja matkalle pakkaamiseen.

Karakoskella on taas hauskoja oivalluksia ja samaistuttavia tilanteita ja matkakumppaneita. Erityisen huvittavasti (mutta kovin aidon oloiseksi) on kuvattu Tytin ja tämän äidin suhde. Kirja on viihdyttävä ja lyhyjen lukujen takia nopeasti luettu.

Ylipainolisämaksu ei kuitenkaan jostain syystä yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle, eli se on siinä mielessä tyypillinen jatko-osa. Toisin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, en hymähdellyt tai hihitellyt ääneen tämän kanssa. Hyvä välipalakirja tämä on joka tapauksessa, vaikkapa juuri matkalukemiseksi.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Suomalaisesta naisesta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***

Kaisa Haatanen
Ylipainolisämaksu
Johnny Kniga 2016
168 sivua

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

meikkipussinpohjalta”Vuodessa on neljä juhlapyhää,  joita tulisi kuin yhteisestä sopimuksesta viettää tietyllä tavalla. Itse en tee missään tapauksessa niin. Vuoden ensimmäinen juhlapyhä on vappu. Vappu on juhlista hirvittävin. Pelkkää kekkulointia ja sekoilua. Hengenvaarallista perseilyä, jos sallitte ilmauksen. Lisäksi sitä pitäisi juhlia kaksi päivää, mikä on typerä vaatimus.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kuten Lampaan vaatteissa, myös Meikkipussin pohjalta on viime vuoden kirjamessuilta saamani esikoiskirja. Tämänkin sain luettua vasta nyt, kun otin lukuspurtin ennen tämän syksyn messuhumua.

Meikkipussin pohjalta ei ole varsinaisesti romaani, vaan kokoelma kolumnimaisia tekstejä, joita päähenkilö Tytti Karakoski kirjoittaa. Käsitellyksi tulevat aakkosjärjestyksessä kaikenlaiset keski-ikäisen naisen elämään liittyvät asiat kuten banaanikärpäset, ihokarvat, juhlapyhät, kohdunpoisto, kuolema, miehet ja niin edelleen. Tytti Karakoski on viisikymppinen sinkkunainen, Helsingissä asuva kustannuspäällikkö ja isosisko. Hyvin samanlaisin sanoin kuvataan myös kirjailija Kaisa Haatasta kirjan takaliepeessä.

Naistenlehdissä ja lifestyle-blogeissa elämä on siloiteltua ja kaunista, eikä niissä muutenkaan näy hirveästi keski-ikäisiä naisia tai pureuduta heidän sielunelämäänsä. Haatanen tarjoaa kirjassaan siis virkistävää vaihtelua. Kirja onnistuu olemaan hauska, eikä sorru myöskään pelkästään asioista marmattamiseen.

En ihan taida kuulua keski-ikäisen ”kalkkunakirjallisuuden” (vrt. chick-lit) kohderyhmään, mutta Meikkipussin pohjalta oli silti äärimmäisen viihdyttävä kirja. Monta kertaa nauroin ääneen, sen verran osuvia havaintoja Kaisa/Tytti tekee. Pystyin myös samaistumaan itsekin moneenkin kohtaan – ehkä löysin sisäisen keski-ikäiseni. Nuorisoa tietenkin kritisoidaan kirjassa saamattomiksi ja laiskoiksi otuksiksi. Mutta kai ne vähän sellaisia ovatkin.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Viihteellinen kirja. 

Subjektiivinen tuomio: ****½ 

Kaisa Haatanen
Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga 2015
170 sivua