Liliana Lento

Kirjailijavieras: Liliana Lento

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Liliana Lento.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Liliana Lento. Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi alkukesällä 2016 Tornin kustantamana. Kirja yhdistelee fantasiaa ja chick littiä, ja vie lukijan kuvitteelliseen Fretannian maahan, keijujen, ihmisten ja menninkäisten yhteiskuntaan. Ennen Dionnen tyttöjä olen julkaissut muutaman novellin Ursula-lehdessä ja Kumman rakas -antologiassa.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelen tällä hetkellä sosiaalityön maisteriopintoja ja valmistun ensi vuonna sosiaalityöntekijäksi.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Silloin kun sain kustannussopimuksen, kirjoittaminen oli ollut rakas harrastukseni jo melkein 10 vuotta, tosin olin kirjoittanut aiemmin enimmäkseen novelleja. Kirjoittaminen on myös aina ollut minulle luonteva tapa ilmaista itseäni ja järjestellä ajatuksiani, ja päässäni olen sepitellyt tarinoita niin kauan kuin pystyn muistamaan.

Olin kuitenkin vuosia onnellinen pöytälaatikkokirjoittaja, ja minulta puuttui kirjan julkaisemiseen tarvittavaa rohkeutta. Vielä silloinkin kun kirjoitin Dionnen tyttöjen ensimmäistä versiota, ajattelin kirjoittavani sitä vain itselleni, korkeintaan muutaman ystävän luettavaksi. Tarina tuntui liian henkilökohtaiselta, jotta sille voisi antaa mahdollisuuden päästä periaatteessa kenen tahansa luettavaksi. Kuulostaa ehkä oudolta, sillä ei Dionnen tytöt ole mitenkään omaelämäkerrallinen. Mutta kun olen itse luonut tarinan maailman, pyöritellyt päässäni juonenkäänteitä, eläytynyt hahmojeni kohtaloihin…

Olin tuossa vaiheessa jo julkaissut muutaman novellin, mutta novellien kirjoittaminen ei tuntunut niin henkilökohtaiselta. Romaanikäsisten parissa tulee kuitenkin väistämättä vietettyä paljon pidempään aikaa.

Kun olin saanut vähän etäisyyttä tarinaan, eikä se enää ollut niin iholla kuin ensimmäisen version valmistuessa, päässäni alkoi pikku hiljaa itää ajatus, että jospa sittenkin tarjoaisin tätä kustantajille, ja jo muutaman vuoden elänyt hento haave kirjan julkaisemisesta versoi ja vahvistui.

Ehkä kyse oli myös tietynlaisesta sosiaalistumisesta, sillä olin kirjoittamisharrastukseni myötä tutustunut yhä useampaan vähintään esikoisromaaninsa julkaisseeseen ihmiseen. Joka tapauksessa minusta alkoi tuntua siltä, että Dionnen tytöt on sen arvoinen, että ainakin yrittäisin saada sen julkaistua.

Vaikka en siis voikaan sanoa haaveilleeni aina kirjailijuudesta, silti minusta tuntui kustannussopimuksen saadessani, että olen kulkenut vuosia, ehkä koko ikäni, tätä kohti.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Olen saanut jonkin verran ideoita unista. Esimerkiksi erään Dionnen tyttöjen keskeisen henkilön, Florencen, tarina sai alkusysäyksensä unesta, joka jäi pyörimään päässäni, ja jota aloin kehitellä tarinallisemmaksi. Muuten ideoita tulee vaikka mistä: kirjoista, elokuvista, tv-sarjoista, uutisista, valokuvista, paikoista joissa olen käynyt ja toki myös oman elämäni tapahtumista ja kokemistani tunteista.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Ensimmäinen versio valmistui noin kymmenessä kuukaudessa. Sen jälkeen hioin käsistä vielä yli vuoden kuuden esilukijan palautteiden perusteella ennen kuin uskalsin tarjota sitä kustantajille. Sain eri ihmisiltä palautetta eri aikoina, ja välillä kului useampikin kuukausi, etten koskenut käsikseen ollenkaan, sitten palasin taas editoimaan sitä. Koska tiesin, ettei kustannuskynnyksen ylittäminen ole helppoa, minulla oli aika korkea kynnys päästää käsiksestä irti, todeta että nyt tämä on vihdoinkin tarpeeksi hyvä matkaan lähetettäväksi.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kustannussopimuksen saaminen kävi itse asiassa hieman odotettua helpommin tai ainakin nopeammin. Lähetin Dionnen tytöt kustantamokierrokselle heinäkuussa 2015. Olin kuullut, että kustantamoilla voi kestää tosi kauan vastata, joten olin henkisesti varautunut siihen, että saatan hyvinkin joutua odottelemaan vastauksia vuoden 2016 puolelle. Ja toki olin varautunut henkisesti myös siihen, ettei Dionnen tytöt välttämättä pääse kenenkään kustantajan seulasta läpi. Mutta sainkin myönteisen kustannuspäätöksen jo 2,5 kuukauden odotuksen jälkeen.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Kaikki Dionnen tyttöjen kuusi näkökulmahenkilöä ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä, mutta Margotista on tullut minulle kaikkein läheisin hahmo.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Ehkä se fiilis, kun tempaudun mukaan tarinani maailmaan ja hahmojeni elämään. Voin kokea suuria tunteita hahmojeni kanssa, ja samaan aikaan tunnen oloni niin hyväksi ja seesteiseksi.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Uuden tarinan aloittaminen on minulle useimmiten vaikeaa. Keksin päivä toisensa jälkeen ties mitä tekosyitä, miksi en voi aloittaa kirjoittamista vielä tänään. Kirjoittaminen sujuu kyllä yleensä hyvin, kun pääsen vauhtiin, mutta tuo aloituskitka on ärsyttävä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Se on tuonut uusia mukavia kokemuksia. Minulla on ollut kuluneen vuoden aikana neljä kirjailijaesiintymistä. Pääsin järjestämään julkkaribileet. Oli ihanaa huomata, miten iloisia ystäväni olivat puolestani, kun sain kustannussopimuksen ja myöhemmin kirjan ilmestyessä. On myös ollut mielenkiintoista nähdä omakohtaisesti kaikki ”käsiksestä oikeaksi kirjaksi” -prosessin vaiheet. Ja lukijapalautteiden saaminen vasta jännää onkin.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Yleensä ottaen palaute on ollut ilahduttavan, hämmästyttävänkin hyvää. Erityisesti olen saanut kehuja sujuvasta kielestä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Dionnen tyttöjen itsenäinen jatko-osa on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Lisäksi olen ideoinut myös toista, eri maailmaan sijoittuvaa romaanikäsistä.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Päiväkirjaa, Esikoiskirjailijan mietteitä -kirjailijablogia ja tällä hetkellä kirjoitan myös gradua.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ainakin Johanna Sinisalo ja Marian Keyes.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Tämä onkin vaikea kysymys, hyviä kirjoja on niin paljon. Sanotaan nyt vaikka nämä: Marian Keyes: Hurmaava mies, Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, Richard Adams: Ruohometsän kansa.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Suosittelen pyytämään palautetta käsiksestä ennen kustantamokierrokselle lähettämistä, mielellään useammaltakin ihmiseltä. Kirjoittaja tulee väistämättä aika sokeaksi omalle tekstilleen. Minulle oli iso apu jokaisesta kuudesta esilukijastani, en olisi saanut hiottua Dionnen tyttöjä yhtä hyväksi ilman heitä.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijoita, scifiä ja inspiraatiota Finnconissa

tammerkoski

Finncon 2016 järjestettiin Tampereella ja se oli minulle elämäni ensimmäinen con. Sain kaverin mukaan ja majoituimme Summer Hostel Joutsenessa, jota täytyy näin sivumennen sanoen suositella. Jostain syystä sitä ei löytynyt Finnconin sivujen hotellilistauksessa, vaikka paikka sijaitsi aivan yliopiston nurkalla ja oli todella siisti ja edullinen.

Olimme paikan päällä perjantai-illan ja lauantain. Perjantain ohjelmasta mieleen jäi parhaiten Vaihtoehtoinen Tampere -paneeli, jossa olivat keskustelemassa Salla Simukka, Anni Nupponen, Johanna Sinisalo, Samuli Antila ja J. S. Meresmaa. Olen lukenut Meresmaalta yhden kirjan ja suunnitelmissa on lukea Sinisalon ja Simukan tuotantoa, joten oli hauskaa nähdä kirjailijat livenä heittämässä läppää keskenään.

esikoiskirjailijat estradilla

Lauantaina suuntasimme avajaisten sijaan seuraamaan Esikoiskirjailijat estradilla -paneelia, jossa keskustelivat Dare Talvitie (Epäsoinnun periaatteet, Myllylahti), Jaakko Markus Seppälä (Lemen, Like Kustannus), Elina Pitkäkangas (Kuura, Myllylahti) ja Liliana Lento (Dionnen tytöt, Torni Kustannus). Näistä olin kuullut ainoastaan Kuurasta, pitkälti kiitos kirjan näkyvyyden muissa kirjablogeissa. Haastattelijana toimi itsekin pari kirjaa kirjoittanut Shimo Suntila.

esikoiskirjat

Paneeli oli mielenkiintoista kuultavaa ja Suntilan kysymykset hyviä. Kuulimme muun muassa, että käsikirjoitukseen saattaa joutua tekemään isojakin muutoksia saadakseen sopimuksen: Kuurassa Pitkäkangas oli joutunut vaihtamaan kustantajan ehdotuksesta esimerkiksi toisen päähenkilön sukupuolen, mikä on melkoinen muutos. Lemenin tapauksessa Seppälä oli ilmeisesti tarjonnut alun perin novellikokoelmaa, ja Like oli kiinnostunut yhdestä tietystä novellista. Tästä Seppälä venytti sitten kokonaisen romaanin ja sai sopimuksen.

Kävimme kuuntelemassa myös erittäin viihdyttävän luennon Disney: Parasta mitä Star Warsille saattoi tapahtua?, joka keräsikin ison luentosalin aivan täyteen. Loppupäätelmä oli, että surkeiden prequel-elokuvien jälkeen Disneyn omistus saattaa tehdä Star Wars -leffoille varsin hyvää. (Itse ainakin tykkäsin kovasti episodi seiskasta.)

Myös Petri Hiltusen, Vesa Sisätön ja Veikko Laeslehdon paneelikeskustelu Scifin uudet tuulet – Kumpi on parempi: Heinlein vai Asimov? nauratti yleisöä useampaan kertaan. Kovin uusia tuulia paneelissa ei käsitelty, vaan miehet kertailivat nuoruuttaan 70-80-luvuilla, elämää lähikirjaston minimaalisen scifivalikoiman kanssa ja omia suosikkejaan siltä ajalta. En ole lukenut vanhaa scifiä juuri lainkaan (Burroughsin Mars-sarjaa lukuun ottamatta), joten piti luennon aikana googlailla että mitä ne Heinlein, Asimov ja Clarke ovat oikein kirjoittaneet. Tavoite: lukea ainakin yksi teos jokaiselta. (Niin, ja kuulemma Asimov on parempi.)

scifikirjat

Rosebudin kirjapöydältä löytyi paljon kiinnostavaa lukulistalle, vaikka en mitään ostanutkaan. Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-sarja kiinnostelisi erityisesti, ja täysin uusi tuttavuus Peter Wattsin Sokeanäkö vaikutti takakansitekstin perusteella varsin mielenkiintoiselta. Siilo-saagan viimeinen osa Kohtalo on tietenkin lukujonossa, olenhan jännännyt jo ensimmäisen ja toisen osan läpi. Mielettömän hyvä idea oli myös Liikkuva kirjasto eli pöydällinen Tampereen kirjaston aiheeseen sopivia kirjoja, joita olisi voinut lainata lennosta.

Viimeiseksi kävimme kuuntelemassa lauantain akateemisen session Emotions and the reader. Odotettavasti kolme englanninkielistä akateemista luentopätkää menivät hieman ohi kun en jaksanut keskittyä, mutta jotain jäi käteenkin.

Ensimmäisessä luennossa käsiteltiin Ted Chiangin novellia Story of Your Life (pdf-tiedosto linkin takana). Tutustuin siihen pikaisesti ennen luentoa ja totesin, että se täytyy oikeasti lukea. Novelli liikkuu eri aikatasoilla, ja kun ihmiskertoja oppii avaruusolentojen kielen, se muuttaa hänen käsitystään ajasta. Kieltä kirjoitettaessa kirjoittaja tietää jo miten lause päättyy, joten päähenkilö voi kirjoittaa tyttärelleen kirjeen kertoen tämän elämästä ja kuolemasta ennen kuin tytär on edes syntynyt.

Toisen luennon ajan räpelsin vain kännykkää, koska luennoitsija luki esitelmänsä suoraan paperista enkä jaksanut keskittyä. Kolmas luento herätti sen sijaan taas kiinnostuksen, kun käsiteltiin Harry Potter-sarjaa ja siinä esiintyvää rasismia. Vaikka kirjoissa käsitellään paljon esimerkiksi jästisyntyisten ja puhdasveristen velhojen suhdetta ja todetaan ettei heillä ole mitään eroa, taikamaailmassa esiintyy silti valtavasti eri hierarkioita esimerkiksi velhojen ja jästien tai muiden taikaolentojen (kotitontut, kentaurit, jättiläiset…) välillä.

gameofthronesmonopoly

Näytteilleasettajien joukossa  oli myös elokuussa avattava lautapelikahvila Taverna, jonka pöydiltä löytyi muun muassa yllä näkyvä Monopoly-peli Game of Thrones-versiona. Täytyy myöntää että tässä on tyyliä! Ja muutenkin lautapelikahvila kuulostaa oikein mukavalta idealta.

Kokonaisuudessaan Finncon oli ehkä hieman epätasainen ohjelmakokonaisuus (mikä on ihan ymmärrettävää kun hommaa puuhataan vapaaehtoisvoimin) mutta ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma. Ensi vuonna sitä ei sitten järjestetäkään, vaan Helsinkiin tulee Worldcon. Täytyy katsoa jos pääsisi paikalle, nyt odotan seuraavaksi Helsingin Kirjamessuja!

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat