Maailman kirjat

L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Maailman kirjat -haaste: Kanada 
Mistä lukujonoon: 
Kirjastosta

Ennakko-odotukset: Odotin ihan mukavaa, vanhahtavaa lukukokemusta. Kokemukseni tyttökirjoista rajoittuvat muutamaan lapsena luettuun Tiina-kirjaan, ja tartuinkin Kotikunnaan Rillaan lukupiirin takia. En ole koskaan lukenut Anna-sarjaa, mutta minulle vakuutettiin että kirjan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Juoni: Anna-sarjan Anna on nyt viisikymppinen perheellinen nainen. Kirjan päähenkilö on hänen teini-ikäinen tyttärensä Rilla. Kun ensimmäinen maailmansota alkaa, Rillan ystävät ja veljet lähtevät Eurooppaan rintamalle. Rilla itse jää kotiin ja alkaa toimia vapaaehtoistehtävissä. Hän saa sattumalta hoidettavakseen myös pienen orpolapsen, ja joutuu ottamaan uudella tavalla vastuuta. Taustalla kulkee ihastus komeaan Kennethiin, joka on myös lähtenyt rintamalle.

Mikä toimi:

  • Pientä alkukankeutta oli, mutta kirjan pystyi hyvin lukemaan vaikka ei ole lukenut Anna-sarjan aiempia kirjoja.
  • Odotin hömppäkirjaa, mutta huomasin lukevani fiktiivistä sotakuvausta ensimmäisestä maailmansodasta nuoren naisen näkökulmasta.
  • Game of Thronesin ja Star Warsien myötä mietin, kuinka vahvat plot armorit sotaan lähtevillä hahmoilla on. Ehkä tyttökirjoissakin kaikki tärkeät hahmot pelastuvat? Olin väärässä. Nyyh!
  • Eläinhahmot. Blythen perheen kissa Tohtori Jekyll ja herra Hyde, jolla on kaksi eri persoonaa. Maanantai-koira, joka odottaa juna-asemalla Rillan veljeä takaisin sodasta.
  • ”Oletko sinä minun Rilla-ma-Rillani?”

Mikä ei toiminut: 

  • ”Lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen.” Mitämitämitä? Miten niin lyhentäen? Mitä on jätetty pois? Miksi tästä ei ole julkaistu täyttä versiota vuoden 1962 jälkeen? Pitääkö tässä nyt lukea kirja vielä uudestaan alkukielellä?
  • Kennethin ja Rillan suhde ei saanut kovin paljoa tilaa, ja eniten tapahtui rivien välissä.

Elämme nyt uudessa maailmassa”, sanoo Jem, ”ja meidän on tehtävä siitä parempi kuin vanha oli. Se ei ole vielä valmis, vaikka joidenkin mielestä sen pitäisi jo olla. Tehtävä ei ole vielä päättynyt – se ei ole vielä oikein alkanutkaan. Vanha maailma on hävitetty ja meidän on rakennettava tilalle uusi. Se vie vuosia. Olen nähnyt kyllikseni sotaa huomatakseni, että meidän rakennettava maailma, jossa sodat eivät ole mahdollisia.

Subjektiivinen tuomio: ****

L. M. Montgomery
Kotikunnaan Rilla
(Alkuteos Rilla of the Ingleside, 1921)
WSOY 2002
242 sivua

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Nuortenkirjat / YA

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset

”’Minne me menemme?’
He saapuivat tornin huipulle juuri kun ilotulitus saavutti dramaattisen huipennuksensa ja punaiset, kultaiset, siniset ja violetit räjähdykset valaisivat öisen taivaan.
’Menemme kotiin, Morrigan Korppi.'”

Maailman kirjat -haaste: Australia (11/195)
Mistä lukujonoon: Arvostelukappale Otavalta.

Ennakko-odotukset: Maaginen seikkailu uudessa fantasiamaailmassa. Tähän mennessä jokainen lukemani arvio on maininnut Morriganin koetusten muistuttavan Harry Potteria.

Juoni: Morrigan Korppi on kirottu lapsi, eli häntä syytetään kaikista onnettomuuksista ja kukaan ei oikein pidä hänestä. Lisäksi hänen on määrä kuolla yksitoistavuotissyntymäpäivänään. Ennen kuin näin ehtii käydä, paikalle saapuu kuitenkin outo mies Jupiter Pohjoinen.

Jupiter vie Morriganin kuolemaa pakoon toiseen maailmaan, Nevermoorin kaupunkiin. Siellä Morriganille selviää, että hän on Jupiterin valitsema ehdokas Meineikkaan Seuran jäseneksi, ja hänen tulee osallistua kolmiosaiseen kokeeseen. Viimeisessä koetuksessa hänen täytyy esitellä omaa erityiskykyään – kunhan hän ensin keksii, mikä se on.

Mikä toimi ja mikä ei: Nevermoor tosiaan muistuttaa Harry Potteria. 11-vuotias lapsi päätyy taianomaiseen maailmaan. Hän saa huomata, että hänessä on tuntemattomia voimia, tai ainakin sitä häneltä odotetaan. Lisäksi hän osallistuu kolmeen koetukseen kuin paraskin kolmivelho-ottelija. Tämänkin kirjan on suomentanut ansiokkaasti Jaana Kapari-Jatta. Samanlaisuuden tunnisti, mutta kirjoissa on onneksi myös paljon erottavia piirteitä.

Halusin koukuttua kirjaan, mutta en oikein päässyt kunnolla fiilikseen mukaan. Juoni kulki kyllä vauhdikkaasti, ja Jessica Townsendin luoma maailma on rikas ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Vähän liiankin täynnä – tuntui, ettei Nevermoorissa ole mitään sisäistä logiikkaa tai syitä tiettyihin asioihin, kun oli vain keksitty mahdollisimman paljon kaikkea outoa ja hauskaa. Koska kirjasta tulee niin paljon mieleen Harry Potterin maailma, vertasin Nevermooria Tylypahkaan, ja tämän kisan Tylypahka voittaa.

Nevermoor on kuitenkin suunnattu lapsille ja nuorille eikä lähes kolmekymppisille kirjabloggaajille. Kohderyhmäänsä kirja varmasti uppoaa. Tarina jaksoi pitää otteessaan loppuun saakka, ja pyysin arvostelukappaleen myös sarjan seuraavasta osasta. Ehkäpä sen kanssa pääsen paremmin vauhtiin! Sarjan molempien kirjojen kannet ovat todella hienot ja kiva lisäys kirjahyllyyn.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Otava 2018
368 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Siri Pettersen: Odininlapsi

Maailman kirjat -haaste: Norja (10/195)
Mistä lukujonoon: 
Kirjamessuilta pokkarina.

Ennakko-odotukset: Paljon kehuttu, karuun pohjoiseen sijoittuva fantasiasarja. Kuulostaa hyvältä!

Juoni: Hirka elää isänsä kanssa rauhallista elämää pienessä mökissä Yminmaassa. Hän on kuitenkin erilainen kuin muut Riitti-rituaaliin valmistautuvat nuoret: häneltä puuttuu häntä. Hänen isänsä kertoo, että sudet purivat sen poikki kun Hirka oli vauva.

Viisitoistavuotiaana Hirka saa tietää totuuden. Hän on aina ollut hännätön, ihminen, pelätty odininlapsi toisesta maailmasta. Hän ei myöskään tunne Mahtia tai osaa syleillä muiden yminmaalaisten tapaan. Hirka tajuaa olevansa vaarassa ja joutuu pakenemaan vallanpitäjiä.

Riitti. Kaikki johtui siitä pahuksen Riitistä.
Kylmä turtumus palasi. Sydän hakkasi nopeammin.
’Kai niin on ennenkin käynyt?’ Hirka toisti. ’En voi mitenkään olla ainoa koko maailmassa? Koko yhdessätoista valtakunnassa?
Isä katsoi häntä. Silmät olivat syvällä päässä ja niiden ilme oli yhtä riutunut kuin hänen jalkansa. Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muilla oli. Hän oli voimaton. Hännätön.
’”

Mikä toimi:

  • Kiehtova, kylmään pohjoiseen sijoittuva fantasiamaailman, jossa on myös ripaus magiaa. Taikuus ei ole kirjassa pääosassa, vaan enemmän keskitytään yhteiskunnalliset asioihin sekä vallan ja uskonnon kiemuroihin.
  • Pääpari Hirka ja Rime!

Mikä ei toiminut: 

  • Kirja on aikamoinen tiiliskivi (pokkari jossa yli 600 sivua) ja tarina lähtee hitaasti käyntiin. Kun sitten viimein alkaa tapahtua, henkilöhahmot vain tuntuvat säntäilevän paikasta toiseen, välillä ilman kunnon motiivia. En missään vaiheessa päässyt tarinaan kunnolla koukkuun.
  • Kirjan pääpahis jäi aika yksipuoliseksi hahmoksi.
  • Yminmaalaisten kiehtova taikuus jäi loppujen lopuksi aika vähälle käytölle. Entä mikä on häntien funktio?
  • Kirjan alussa olevasta kartasta ei saa selvää kiemuraisen fontin takia :D

Subjektiivinen tuomio: ***

Seuraavana lukulistalla: Trilogian seuraavat osat Mätä ja Mahti. Ehkä tarina lähtee paremmin liikkeelle?

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja.

Siri Pettersen
Odininlapsi (Korpinkehät #1)
Jalava 2016
614 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Nuortenkirjat / YA