Roald Dahl

Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas

jalijasuklaatehdasHän himoitsi aina ihan kauheasti jotakin sellaista, joka olisi ollut ravitsevampaa ja täyttävämpää kuin kaali tai kaalikeitto. Ja kaikkein eniten hänen mielensä teki SUKLAATA.

Luin Roald Dahlin tunnetuimpiin kuuluvan lastenkirjan Jali ja suklaatehdas osana kesän lukumaratonia. Muistan kuinka luin kirjaa lapsena ihan fiiliksissä ja ihmettelin, miten kukaan voi kirjottaa noin herkullisesti suklaasta ja karkista. Lempparini on tietenkin Vonkan erikoismurea kuohukermainen herkkusuklaa.

Nyt yli 10 vuotta myöhemmin pelkäsin, että lumous haihtuu lopullisesti kun luen kirjan taas. Paras tapa pilata lapsuuden suosikit kun on yleensä lukea tai katsoa ne uudelleen aikuisena. Onneksi niin ei käynyt! Väljän taiton ja Quentin Blaken mainion kuvituksen takia kirjan 187 lukaisi tunnissa läpi, ja se olikin mukava laskeutuminen 24 tunnin lukumaratoniin.

Kirja alkaa köyhän Jalin perheen esittelyllä. Vanhemmat, kaksi paria isovanhempia ja Jali asuvat kaikki pienessä tönössä kaupungin laidalla. Heillä on hyvin vähän rahaa edes ruokaan. Samassa kaupungissa on asuu erikoinen suklaatehtailija Villi Vonka, joka järjestää suuren kilpailun lapsille. Vonkan suklaalevyihin piilotetaan viisi kultaista pääsylippua, ja sellaisen löytäneet pääsevät kierrokselle suklaatehtaaseen ja saavat karkkia loppuelämäkseen. Parin turhan ostoksen jälkeen Jali ostaa löytämällään pennosella vielä yhden suklaalevyn nälkäänsä. Sieltä pilkahtaa jotain kultaista… (Tämä oli riemukas hetki lapsena.)

Köyhä mutta hyväsydäminen Jali herätti tietenkin sympatiani nuorena. Niin hän tekee edelleen, mutta oli yllättävää huomata kuinka kärjistettyä Dahlin kirjoitustyyli on. Neljää muuta tehtaaseen tulevaa lasta pilkataan surutta, koska yksi on lihava, toinen hemmoteltu, kolmas television orja ja neljäs purkka-addikti. He kaikki kokevatkin eri tavoilla epämiellyttävän kohtalon tehtaassa, mutta Vonkan mielestä se on vain hauskaa.

Tämä ei lapsena häirinnyt mitenkään, mutta nyt mietti pakostakin kirjan korrektiutta samalla kun luki sitä. Niin, ja Vonkan tehtaan työntekijöinä on pieni umppa-lumppa-alkuperäisheimo, jonka Vonkka on rahdannut viidakosta töihin tehtaaseensa ja jolle hän maksaa ruokapalkkaa.

Tykkäsin kuitenkin kirjasta, ja oli mukavaa huomata ettei sen herkullinen kuvaus ollut vähentynyt yhtään. Vonkan tehtaasta löytyy edelleen mitä mielikuvituksellisempia karkkeja, joita mielellään maistaisi. Vaikka kirja on kirjoitettu alun perin 60-luvulla, sen yllättävä ajanmukaisuus huvitti. Televisio ynnä muut härpäkkeet taisivat olla uhka lapsille jo silloin, kun umppa-lumpatkin intoutuivat laulamaan:

”Näistä kasvatusjutuista tärkeimmän
me soisimme teidän tietävän –
tämän: lapsia ei koskaan saa
televisioruutuun hukuttaa! —
Mutta melkeinpä joka talossa
me näimme (salaa, ikkunasta)
miten lapset nuo istuivat
kuvaruudun luona kuin apinat. —
Mitä he ennen tekivät?
Jo ennen tuota laitetta
lapsia oli olemassa!
Ja – heillä oli kirjoja!
He osasivat lukea. –”

Eipä ole maailma paljoa muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa :D Kaiken kaikkiaan kirja on kevyttä ja herkullista luettavaa suklaan ystäville, kunhan ottaa oikeanlaisen asenteen. Se voisikin olla parasta oikein kermaisen suklaalevyn kanssa nautittuna.

roalddahlhaasteEhdin juuri osallistua myös Yöpöydän kirjat-blogin emännöimään Roald Dahl-lukuhaasteeseen! Yhden kirjan lukeneena saavutin tason nilviö. Jeah!

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Ruoasta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ****

Roald Dahl
Jali ja suklaatehdas
Otava 2009
187 sivua

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta BBC:n 100 kirjaa, Lastenkirjat, Vanha suosikki

Kesälukumaraton 2016

lukumaraton3

Blogistanian kesälukumaraton 2016 alkaa minun osaltani nyt! Maratonissa luetaan 24 tunnin aikana niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, toki lepo- ja ruokataot huomioiden. Päivitän tähän postaukseen fiiliksiä maratonin varrelta.

Lähden ensimmäiseen maratoniin aika helpolla kattauksella liikkeelle. Valitsin näin alkuun kolme kirjaa nautittavaksi. Kaksi viimeistä minulla on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa:

  • Agatha Christie: Sininen juna
  • Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
  • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Jos lukeminen loppuu kesken, täytyy kaivaa vanhempien kirjahyllystä lisää kirjoja.
Lukuaika päättyy minulla maanantaina klo 10.30. (Tosin luulen että lopetan suosiolla tänä iltana ja nukun hyvät yöunet). Maraton alkakoon! Somessa kirjablogien pöhinää voi seurata hashtagilla #lukumaraton.


jalinperheSunnuntai
Klo 10.30
Lukumaraton pääsee käynnistymään vähän myöhässä. Ukkonen herätti aamuyöllä viiden jälkeen, ja aloin tosissani pohtia pitäisikö käyttää tilaisuus hyväksi ja pyöräyttää maraton käyntiin. Valitsin kuitenkin nukkumisen joten tässä sitä ollaan. Aloitan helposti ja mukavasti, eli lapsuuden suosikkikirjallani Jali ja suklaatehdas. Tämän lukemiseen ei ehkä mene niin kauaa kuin ajattelin, ottaen huomioon kuinka paljon heti ensimmäisellä sivulla on tekstiä… (kuvassa vasemmalla). Toivottavasti näin aikuisiällä uudelleen lukeminen ei pilaa kirjaa kokonaan.

Klo 11.50 187 sivua
Jali ja suklaatehdas luettu. 187 sivua ei harmillisesti ole kamalan vertailukelpoinen määrä, kun kyseessä kuvitettu ja isotekstinen lastenkirja. Mutta ei se mitään. Kirja oli edelleen yhtä hauska ja herkullinen kuin lapsenakin. En vain muistanut että Roald Dahlin tyyli oli ihan noin suoraa :D Typerät henkilöt saivat tosiaan kuulla kunniansa kirjassa. Seuraavaksi jatkan Kudottujen kujien kaupunkiin. Nyt tekee mieli suklaata.

IMG_20160710_144909

Maratonevästä.

Klo 15.50 289 sivua
Maraton etenee hieman tahmaisesti. Lukemisen keskeyttävät jatkuvat kurkkailut Instagramin ja Twitterin puolelle (hashtagia #lukumaraton käytellään varsin ahkerasti). Lounastauko läheisessä kebab-mestassa, nyt jaksaa taas jatkaa. Tavoitteena lukea ainakin Kudottujen kujien kaupunki loppuun tänään. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta sen verran koukeroista että lukemiseen täytyy tosissaan keskittyä.

Klo 19.15 522 sivua
Sain Kudottujen kujien kaupungin luettua loppuun. Sulavaa ja kaunista kieltä, mutta Itäranta pahemmin selittele mitään. Luin lopun kaksi kertaa enkä vieläkään oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu. Selailin netistä muutamia kirjaa ylistäviä arvioita ja mietin, mitäköhän olen missannut. Tai ehkä lopun kuuluukin jäädä hämärän peittoon ja lukija saa tehdä omat päätelmänsä? Ei ehkä paras valinta yhteen putkeen luettavaksi maratoonauskirjaksi. Nyt ehtii vielä tarttua Agatha Christien Siniseen junaan – murhamysteeri taattua laatua.

Klo 23.10 732 sivua
Olen päässyt Hercule Poirotin seurassa melkein murhan ratkaisuun saakka. Vielä viisikymmentä sivua iltalukemista jäljellä, ja aikaakin on yksitoista ja puoli tuntia. Öitä!

IMG_20160710_212751

Sinisen junan takakannessa oli sitaatti kirjablogista.

Maanantai
Klo 10.30
779 sivua
Lukumaraton on päättynyt! Sain Sinisen junan loppuun eilen kolmea minuuttia vaille puolenyön, ja nyt aamulla toteutin lukuharrastusta vain Hesarin parissa. Kokonaissivumääräksi tuli 779 sivua, mikä on itse asiassa enemmän kuin odotin. En ajatellut, että saisin päivässä kolme kirjaa luettua ja että aikaa jäisi ylikin. Kirjakrapulakaan ei ollut kovin paha, vaikka illalla lukeminen alkoikin vähän tympimään. Onneksi pieni salapoliisi Poirot vei kiehtovalla mysteerillä mennessään. Enkä muuten taaskaan arvannut murhaajaa oikein.

Kesälukumaratonin 2016 luetut:

  • Jali ja suklaatehdas (187 sivua)
  • Kudottujen kujien kaupunki (335 sivua)
  • Sininen Juna (257 sivua)

Lukujonossa kiittää ja kuittaa, ensimmäinen lukumaraton on suoritettu! Teen luetuista kirjoista vielä yksityiskohtaisempaa postausta myöhemmin.

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lukumaratonit