Kaukomatkalle omin päin – kirjoja pitkistä reppureissuista

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka

Tammi 2012
254 sivua

Tiedän Merja Mähkän ahkerana twiittaajana ja muhkean osakesalkun omistavana sijoitusbloggaajana, mutta hän onkin kirjoittanut myös matkakirjan. Kymmenen vuotta sitten Mähkä otti vapaata ja lähti puolentoista vuoden reppureissulle yksinään. Hän aloitti Intiasta ja matkusti Kaakkois-Aasian läpi Australian kautta Afrikkaan ja siitä Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Hän kirjoitti myös 100 maata -blogia Ilta-Sanomien sivuilla, mutta nyttemmin blogi on poistettu.

Ihanasti hukassa keskittyy lähinnä kohteiden herättämiin tunteisiin ja erilaisiin sattumuksiin ja niistä selviämiseen. Matkakohteita, nähtävyyksiä tai paikkojen kulttuuria tai historiaa ei juuri esitellä. Monet minua kiinnostavat kohteet sivuutetaan harmillisen lyhyesti: Buenos Airesissa Mähkä ryöstettiin ja luku keskittyy siihen. Pari kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuitataan kahdella sivulla.

Lukiessani ajattelin koko ajan, etten mukavuudenhaluisena introverttinä haluaisi ikinä itse lähteä samanlaiselle matkalle. Mähkä matkustaa kymmenien tuntien matkoja paikallisissa busseissa tai rekan kyydissä, nukkuu milloin missäkin, eksyilee, opettelee surffaamaan, melkein hukkuu useamman kerran, matkustaa kiikkerällä veneellä kovassa myrskyssä, vaeltaa viidakossa, ryömii pimeässä hopeakaivoksessa ja osallistuu kymmenen päivän meditaatioleirille jossa keskitytään lähinnä oman ylähuulen tuntemuksiin ja hengitykseen. Muun muassa.

Joillekin puolentoista vuoden askeettinen reppureissu yksin on mahtava kokemus, mutta itse olen iloinen että voin matkailla nämä reissut nojatuolissa. Kirja inspiroi silti miettimään, millaisille matkoille sitten haluaisi lähteä. Moneen muuhun matkakirjaan verrattuna plussaa kirjassa ovat selkeät kartat reitistä, kuvitus ja kiva taitto.

Subjektiivinen tuomio: ***

Merja Pyhälä: The Matka – omin päin kaukomaille

Tammi 2005
224 sivua

Merja Pyhälän kirja The Matka on ensisijaisesti opaskirja pitkästä reppureissusta haaveileville travellereille. Sinne tänne on ripoteltu myös Pyhälän ja hänen haastattelemiensa ihmisten lyhyitä matkakokemuksia. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa kohteiden valinnasta, turvallisuudesta, eri matkustusmuodoista, budjetista, vakuutuksista, terveydestä, pakkaamisesta, ruoasta ja majoituksesta. Oma osionsa on myös arkielämän järjestelemiselle niin, että voi lähteä pitkälle reissulle.

Monet kirjan tiedot ovat kuitenkin neljässätoista vuodessa vanhentuneet, joten ainoaksi matkaoppaaksi tästä ei ole. Internetiä käytetään nettikahviloissa, rahat kuljetetaan matkashekkeinä, somea ei ole olemassakaan ja puhelin on mallia Nokian Communicator. Lisäksi suurin osa vinkeistä koskee lähinnä Aasian reppureissuja, jossa kirjailija itse oli miehensä kanssa.  The Matka on silti hauska välipalakirja, josta saa ajateltavaa oman matkan suunnitteluun.

Subjektiivinen tuomio: ***

Susanna Linna: Simpukankuorelta kotiin – matkani Santiago de Compostelaan

Kustannus Arkki 2004
228 sivua

Susanna Linnan matkakertomus Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta oli eniten oman tyyliseni kirja. Linna kuvaa 800 kilometrin kävelymatkan kulkua päivä päivältä, reitin pituudet, käydyt paikkakunnat, elämää retkeilymajoissa ja ajatuksia tien päältä. Mukana on myös hiukan käytännön infoa samalle matkalle aikoville. Sopivan verkkaisesti kulkeva tarinaa sopii hienosti nojatuolimatkailuun, ja kirjan perusteella samanlaisen matkan voisi kohtuullisen helposti toteuttaa itsekin.

Santiago de Compostelaa vaelletaan paljon ihan huvin vuoksi, mutta Linnalle matka on pitkälti hengellinen kokemus. Hän kirjoittaakin paljon uskostaan ja kokemastaan johdatuksesta. Kiinnostavia ovat myös Linnan kertomukset matkan aikana luoduista ystävyyssuhteista. Jos ymmärsin oikein, hän sattui löytämään tulevan aviomiehensä suunnilleen toisena vaelluspäivänä. Ei huono!

Subjektiivinen tuomio: ****

Vanha suosikki: Karmea totuus -tietokirjasarja

Lukiko kukaan muu lapsena Karmea totuus -tietokirjasarjaa? Itse ahmin vuosituhannen vaihteessa melkein kaikki sarjaan kuuluvat kirjat (kuulostanpa muinaisjäänteeltä). Miten ne toimivat nyt melkein kolmikymppisenä?

Nostalgisen muistelun hengessä varasin kirjastosta kaksi parhaiten mieleen jäänyttä kirjaa, Karmea totuus egyptiläisistä ja Karmea totuus suklaasta. Uskon, että lapsena luettu massiivinen tietokirjamäärä vaikutti siihen, että muinainen egyptiläinen kulttuuri kiinnostaa edelleen kovasti. Ja suklaa tietysti myös.

Deary & Hepplewhite: Karmea totuus egyptiläisistä
Suom. Meme Saukko
Tammi 2000

Karmean totuuden egyptiläisistä lukaisee nopeasti, sillä kirja on vain 130-sivuinen ja sisältää runsaasti sarjakuvatyylistä kuvitusta. Huumorin varjolla lukija oppii muun muassa egyptiläisten jumalista, faraoista, kulttuurista, tavallisen kansan elämästä sekä tietysti muumioista ja pyramideista. Jossain vaiheessa teki mieli tarkistaa Googlesta joidenkin asioiden todenperäisyyttä, mutta kaipa kirja suurin piirtein on totta. :D

Lukija voi myös testata, olisiko hänestä itsestään Egyptin hallitsijaksi ja käydä läpi faraon tärkeimmät tehtävät (”Sinä et ollut pelkkä hallitsija, olit myös jumala”). Kirja opettaa myös rakentamaan pyramidin (”Aloita keskeltä ja rakenna ensimmäinen kerros 2-3 tonnin lohkareista”), koristelemaan pyramidin (”Etsi käsiisi farao, jolla on uusi pyramidi – hän tarvitsee taiteilijoita”) ja palsamoimaan muumion (”Hanki ensin käyttöösi kuollut farao”).

Hauska tapa tutustua historiaan, ja naurattaa vähän vanhempiakin!

Alan MacDonald: Karmea totuus suklaasta
Suom. Jani Kaaro
Tammi 2000

Karmea totuus suklaasta -kirjassakin on vain 159 sivua ja paljon kuvia. Kirja keskittyy erityisesti suklaan värikkääseen historiaan, ja järjestyksessä käsitellään niin Maya-intiaanien kaakaoviljelmät, eurooppalaisten hullaantuminen kaakaoon kuin suklaateollisuuden synty ja suklaapatukoiden keksiminenkin.

Mieleen jäi lähinnä, kuinka kaikki tunnetut suklaamerkit on nimetty omistajien mukaan, ja kuinka suklaan historia on miesten historiaa siinä missä moni muukin. Suomentaja on ilmeisesti lisännyt joukkoon myös tarinat kotimaisesta Fazerista. Suklaamerkkien sloganeita arvuuttelevasta kohdasta huomasi kirjan olevan parikymmentä vuotta vanha. Piti käydä tarkistamassa, onko Tuplan slogan todella ollut joskus Taitaa tyttö tietää, että on patukkaa tarjolla seinän takana. Onhan se!

Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin ihan viihdyttävää ja sivistävää luettavaa.

Kiitos jälleen kerran kirjastoille, että pidätte valikoimassa kaikenlaisia vanhempiakin kirjoja.

5 tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

Kesällä luin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja. Tässä kooste parhaista!

Hans Rosling: Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Suom. Matti Kinnunen
Otava 2018

348 sivua

Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling haastaa ihmisten vääristyneet käsitykset maailman tilasta ja osoittaa, kuinka paljon olemme edistyneet viime vuosikymmenien aikana. Vaikka meillä on saatavissa kaikki tarvittava tieto, päätöksiä ohjaavat ennemmin esimerkiksi pelko, yleistämisen tarve ja muut Roslingin listaamat vaistot. Maailmankuvamme onkin monessa suhteessa kuin 60-luvulta.

Nykyään suurin osa maailman väestöstä ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, vaan keskituloisissa maissa. Suurin osa matalan tulotason maiden tytöistäkin pääsee kouluun, ja maailmassa keskimääräinen elinajanodote on 70 vuotta. 80 prosenttia maailman lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan, ja 80 prosentilla ihmisistä on käytössään sähkö. Näitä faktoja ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiedä. Maailman asioiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa, mutta kaiken pitää perustua faktoihin ja dataan.

Subjektiivinen tuomio: *****

Matthew Walker: Miksi nukumme – Unen voima

Suom. Heikki Eskelinen
Tammi 2019

400 sivua

Miten kofeiini ja alkoholi vaikuttavat uneen? Mitä REM-unen aikana tapahtuu?  Miten nukkuminen muuttuu iän myötä? Miksi olisi parempi, jos koulut alkaisivat myöhemmin? Miksi lounaan jälkeen väsyttää? Miten unettomuutta voi hoitaa? Onko unilääkkeistä hyötyä?

Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker käy kiehtovassa tietokirjassaan läpi unitutkimusta ja sen viimeisimpiä tuloksia. Kirjasta saa paljon konkreettisia neuvoja unenlaadun parantamiseen. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta kirja olisi ehkä parempi luettuna. Parhaiten jäivät mieleen karmaisevat tarinat unihäiriöistä, kuten tappavasta unettomuudesta.

Subjektiivinen tuomio: *****

Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Atena 2019

318 sivua

Jos en tee lapsia, mitä minä teen? Vauvattomuusbuumi on kotimainen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se nojaa vahvasti haastateltujen lapsettomien sekä kirjailijan itsensä kokemuksiin, mutta sisältää myös paljon mielenkiintoista tutkimustietoa. Yllättävän iso osa kirjasta käsittelee hedelmöityshoitoja.

Lapsettomien – tai lapsivapaiden – polkuja on yhtä monia kuin haastateltujakin. Yksi purjehti Atlantin yli, toinen muutti maalle äitinsä omaishoitajaksi, kolmas tekee vaativaa matkatyötä. Joku elää parisuhde-elämää omakotitalossa, toinen asuu yhdeksän ihmisen kommuunissa. Mielenkiintoinen katsaus lapsettomuuteen ilmiönä! Lapseton vanhuus-luku on julkaistu huhtikuussa Hesarin artikkelina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

Atena 2019
238 sivua

Miksi lomamatkoja kuvitetaan aina drinkkien ja tuoppien kuvilla? Miksi juhla on yhtä kuin kupliva kuohuviinilasi? Miksi väsyneelle äidille ehdotetaan viiniä eikä päiväunia? Miksi viinipullo on ensimmäinen mieleen tuleva lahja? Miksi työpaikan illanistujaisiin, konsertteihin ja urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi?

Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja todella avaa silmät näkemään, miten alkoholi läikkyy mukaan arkeen kaikkialla ja miten siitä on tullut itsestäänselvyys.

Kirja ei syyllistä, mutta kannustaa kysymään, onko omassa alkoholinkäytössä kaikki kunnossa. Kellomäki tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****

Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

Like 2019
203 sivua

Suomi on tasa-arvon ihmemaa. Vai onko? Joukko suomalaisia eturivin kirjoittajia tarkastelee kirjoituksissaan tasa-arvoa valitsemastaan näkökulmasta. Mukana ovat mm. Koko Hubara, Katleena Kortesuo, Saara Särmä ja Maria Pettersson.

Esseissä pohditaan esimerkiksi sukupuolirooleja, kiltin tytön syndroomaa, myrkyllistä miehen mallia ja erilaisia keinoja edistää tasa-arvoa. Tilaa saavat myös näkökulmat, jotka monesti ohitetaan, kuten tasa-arvokysymykset vammaisten ja ei-valkoisten ihmisten näkökulmasta. Sinua on petetty on hyvä perustietopaketti tasa-arvosta ja feminismin ajankohtaisista näkökulmista.

Subjektiivinen tuomio: ****