Jan Forsström: Sydäntenmetsästäjät

Pistää niin vihaksi, kun oma sydän ei tottele. Nuorallakin aina alkaa pomppia ja heiluttaa tasapainoa! Ilman sitä Reetta olisi varmasti jo kaikkien ihailema sirkusjulkkis.

Millaista olisi, jos sydän kulkisi mukana olalla ja paljastaisi kaikki tunteet muille? Entä jos haluaa aivan eri asioita kuin sydämensä? Olisiko parempi olla kokonaan ilman?

Reetan huimat sirkustemput eivät tahdo onnistua, kun pelkurimainen sydän takoo hurjana. Eräänä päivänä Reetta humpsahtaa ojaan ja huuhtoutuu toiseen maailmaan. Kun rannalla valittava pieni punainen möhkö paljastuu Reetan omaksi sydämeksi, käy ilmi, että tässä maailmassa ihmisen sydän onkin kehosta irrallaan.

Pahamaineiset sydäntenmetsästäjät saavat vihiä vapaana liikkuvasta saaliista, ja Reetta tajuaa sydämensä olevan vaarassa. Samalla hän tutustuu joukkoon kapinallisia, jotka ovat onnistuneet piilottelemaan metsästäjiltä. Pystyvätkö he pelastamaan vangitut sydämet?

Sydäntenmetsästäjät on elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Jan Forsströmin ensimmäinen lastenromaani. Tarinassa on tunnistettavia klassikkoaineksia Ihmemaan Liisasta Narniaan, mutta kanin sijaan Reetta seuraa kalailmapalloa ja keskellä metsää loistava lyhty onkin merikrotti. Maailma tuo mieleen myös japanilaiset Studio Ghiblin animaatioelokuvat: erikoislaatuiset mummot, keskellä ei mitään kulkevat junat ja sydämestä luopuminen ovat tuttuja Henkien kätkemästä ja Liikkuvasta linnasta.

Kirja on ilmeisen tietoinen hyödyntämistään kliseistä eikä ota itseään turhan vakavasti. Coolilta kapinallispojalta kysytään suoraan, onko pakko esittää niin vähäsanaista ja mystistä. Vahva kertojanääni kommentoi Reetan edesottamuksia, leikittelee kielellä ja tavoittaa hauskasti lapsenomaisen mielenmaiseman. Hurjimmissa kohdissa kerrontaa etäännytetään hieman, ja kertoja pitää huolen, ettei tarina käy liian jännittäväksi pienille lukijoille.

Parhaimmillaan Forsström on dialogin kirjoittamisessa, ja ihmisten ja sydänten välinen keskustelu sai minut hekottelemaan ääneen monessa kohdassa. Reetan ylitunteellisesta sydämestä kuoriutuu hulvaton sivuhahmo, joka milloin loukkaantuu verisesti, milloin huiskuttaa ihastukselle nenäliinaa kuin Titanicin kannella konsanaan. Mystisen pojan sydän puolestaan on eksistentialisti, joka ”tykkää puhua tylysti lyhyillä lauseilla ja juoda viiniä hattu päässä”. Toisaalta tällaiset kikkailut menevät todennäköisesti nuorilta lukijoilta ohi.

Lopulta Reetta saa melko ennalta-arvattavasti oppia, ettei pahinta olekaan pelko, vaan välinpitämättömyys. Olen lukenut tästä kirjasta melko vaihtelevia arvioita, enkä ole varma, miten se uppoaa varsinaiseen kohderyhmäänsä (kustantajan ikäsuositus kirjalle on 5+). Itse viihdyin kuitenkin mainiosti.

Lukukokemus: *****

Jan Forsström
Sydäntenmetsästäjät
Teos 2022
160 sivua

Fontenelle: Maailmojen moninaisuudesta

Mikäli kysymys olisi pelkästä lentämisestä, mistäpä me tiedämme – kuten sanoin jo eilen – etteikö jonain päivänä hyvinkin osatttaisi lentää? Myönnän kyllä, että tässä on mukana aika paljon epävarmuustekijöitä. Kuun ja Maan välinen valtava etäisyys olisi jo sinänsä melkoinen haaste voitettavaksi, mutta vaikka kaksi planeettaa olisi lähelläkin toisiaan, ei olisi noin vain mahdollista siirtyä yhdenlaisesta ilmakehästä toiseen.

Tässäpä kiinnostava tuttavuus, nimittäin scifi-kirjallisuuden klassikko vuodelta 1686! Maailmojen moninaisuudesta sekoittaa astronomiaa ja avaruusfantasiaa. Kirjassa oppinut tiedemies käyskentelee viehättävän markiisittaren kanssa öisessä puutarhassa kuutena peräkkäisenä iltana ja mansplainaa maailmankaikkeuden salaisuuksia.

Ensimmäisenä iltana todetaan, että Maa on planeetta, joka pyörii itsensä ympäri ja kiertää Aurinkoa. Toisena iltana päädytään jo siihen, että Kuu on asuttu maailma. Nykylukijan näkökulmasta huvittaa erityisesti, kuinka tiedemies visioi, että kaikilla muilla planeetoilla voisi mahdollisesti olla elämää PAITSI Marsissa.

Ranskalainen Bernard Le Bovier de Fontenelle oli aikansa ansiokas tieteen popularisoija. Maailmojen moninaisuudesta ehti edustaa aikansa luonnonfilosofista huippua kokonaisen yhden vuoden, ennen kuin Newtonin painovoimateoria julkaistiin vuonna 1687. Kävi ilmi, ettei taivaankappaleiden liike johdukaan tähtienvälisen aineen pyörteistä.

Kirja tarjoaakin mielenkiintoisen aikamatkan 1600-luvulle: Millaisia scifi-tarinoita syntyy, kun painovoimaa ei ole keksitty ja mietitään, voiko ihminen koskaan lentää? Iästään huolimatta tarina on miellyttävä lukea ja yllättävän viihdyttävä. Fanitan erityisesti nokkelaa markiisittaren hahmoa: ”Huvittavaa, Maa tekee kaiken ja Aurinko ei mitään!

Suomentaja, tieteenhistorian dosentti Osmo Pekosen esipuhe antaa kattavat taustatiedot kirjan ymmärtämiseen. Hän vinkkaa myös lukuisia muita suomentamiaan ja toimittamiaan teoksia. Esipuhetta lukiessa alkoi tehdä mieli lukea muitakin vanhoja avaruusaiheisia kirjoja – viime vuonna on julkaistu suomeksi esimerkiksi Lento kuuhun vuodelta 1638.

Lukukokemus: ****

Bernard Le Bovier de Fontenelle
Maailmojen moninaisuudesta
Suom. Osmo Pekonen
Art House 2021
142 sivua

Annukka Salama: Ripley – Nopea yhteys

Napsautan tietokoneestani VPN:n päälle salatakseni sijaintini ja haen valikosta New Yorkin IP-osoitteeni. Olemme jutelleet linjoilla yli vuoden, mutta en edes tiedä, missä päin Suomea Damien asuu. Ei yksityiskohtia. En halua tietää hänestä muuta kuin sen, että meillä on yhtä paska huumorintaju ja täydellisen pettämätön maku B-luokan kauhuelokuvien suhteen.

17-vuotias Isla tunnetaan gamer-piireissä nimimerkillä Ripley. Hänellä on hyvä pelaajakaveri nimeltä Damien, jonka kanssa tulee chattailtua tuntikausia. Ajatus tapaamisesta livenä kutkuttaa, mutta Isla ei halua pilata hyviä pelisessioita. Sitten lukiossa aloittaa raivostuttava mutta varsin kiinnostava Anton, ja pian Isla joutuu pohtimaan, kumpi on hänelle tärkeämpi.

Ripley – Nopea yhteys on ennalta-arvattavin nuortenromaani jonka olen lukenut aikoihin, mutta se ei haitannut yhtään. Ahmaisin kirjan kahdessa illassa, ja kyllä se jätti mukavan pörröisen olon. ”Ahmittava gamer-romaani” lunasti lupauksensa!

Asiantuntevasti toteutettu peliteema tuo muuten tavanomaiseen kaavaan tuoreutta. Lisäksi plussaa tulee ei-toksisesta parisuhteesta ja muutenkin Islan ja hänen perheensä tervehenkisestä suhtautumisesta kaikkeen. Asiat ovat jopa hieman liian täydellisesti, mutta välillä satujakin tarvitaan. Kirjan kansi ei kuvaa kovin hyvin sisältöä: palmuista ja trooppisesta auringonlaskusta huolimatta kyseessä on vetävä teiniromanssi suomalaisessa miljöössä.

Pidin kirjan alkupuoliskosta ehkä enemmän, ja loppupuolella olisi voinut olla vahvempaakin jännitettä ja kolmiodraaman aineksia. Muuta en osaa sanoa, koska kirja imaisi niin hyvin mukaansa etten kirjoittanut yhtään muistiipanoja.

Ehdin jo säikähtää pahasti, kun Ripleyn ensimmäinen painos viime vuonna loppui. Onneksi sain vinkin että Rosebudin hyllyssä oli vielä yksi kappale, ja niin Ripley löysi onnellisesti kirjahyllyyni. Myöhemmin WSOY otti toisen painoksen, joten nyt kirjaa on taas saatavilla.

Lukukokemus: *****

Annukka Salama
Ripley – Nopea yhteys
WSOY 2022
271 sivua

*Kokeile Bookbeatia ilmaiseksi 30 päivää (tarjous uusille asiakkaille)
*Kokeile Nextorya ilmaiseksi 30 päivää (tarjous uusille asiakkaille)