Kaksi lentokonetrilleriä: Panttivanki ja Ikkunapaikka 7A

Nostin syksyn 2021 kirjatärppeihin kaksi samoihin aikoihin suomennettua jännityskirjaa, jotka sijoittuvat lentokoneeseen. Hankin kirjat käsiini ja luin ne peräkkäin. Miten kävi?

Clare Mackintosh: Panttivanki
Gummerus 2021 (suom. Marja Luoma)

Mina pääsee työvuoroon ensimmäiselle suoralle Lontoo–Sydney-lennolle, joka kestää 20 tuntia. Hän aavistelee pahaa, ja saakin lennolla nimettömän viestin: jos et päästä kaappaajaa ohjaamoon, tyttäresi kuolee. Mitä tehdä – pelastaako yli 300 matkustajaa vai oma lapsi?

Panttivanki on ensimmäinen lukemani kirja Clare Mackintoshilta, ja tajusin että en ole juuri lukenut naisten kirjoittamia trillereitä. Suorastaan hämmennyin, miten todellisen tuntuinen naispäähenkilö Mina on. Hän yrittää selvitä vaativassa työssä, hajoavassa avioliitossa ja kiintymyssuhdeongelmaisen adoptiolapsen äitinä.

Panttivangin parasta antia ovat muutenkin henkilöhahmot, joista alkaa aidosti välittää. Tällainen oli erityisesti Minan tytär Sophia. Kirja olikin mielestäni enemmän ”psykologinen” kuin ”trilleri”. Tiukkoja juonenkäänteitä ja väkivaltaa toki on, mutta en jänskättänyt henkilöiden puolesta sydän kurkussa.

Loppu on ehkäpä hieman epäuskottava, mutta onnistuu yllättämään. Neljä tähteä joka tapauksessa mukavasta lukukokemuksesta!

Lukukokemus: ****

*Osta kirja Adlibriksesta


Sebastian Fitzek: Ikkunapaikka 7A
Bazar 2021 (suom. Heli Naski)

Psykiatri Mats Krüger kärsii pahasta lentopelosta. Kun Krügerin on sitten pakko lentää, hän varaa itselleen useita paikkoja ja istuu aina sellaisella paikalla, jolla tilastollisesti selviää lento-onnettomuudesta parhaiten. Järjestelyistä ei kuitenkaan ole hyötyä, koska koneessa Krüger saa puhelun, että hänen raskaana oleva tyttärensä on kidnapattu. Jos Krüger ei käytä psykiatrin taitojaan lentokoneen kaappaamiseen, tytär tapetaan.

Clare Mackintoshin kirjan hyvin kirjoitetuista henkilöhahmoista oli mukavaa lukea. Fitzek ei erityisesti pohjusta henkilöitään, vaan kohtelee heitä ihan hirveällä tavalla. Kirjan aikana erityisesti naisia vainotaan, pahoinpidellään, kaapataan, pidetään vankina ja kidutetaan, petetään, raiskataan, kiusataan, salakuvataan ja pyritään murtamaan henkisesti.

Päähenkilön lentopelko jää lopulta aika kuriositeetiksi, kun tyttären pelastamisesta muodostuu akuutimpi ongelma. Juonen kulku ja henkilöiden toiminta tuntui epäuskottavalta. Melkein jokaisen luvun loppuun oli rakennettu jännittäväksi tarkoitettu koukku, mutta olin niin ärsyyntynyt ettei se iskenyt minuun.

Lentokonemiljöön lisäksi tästä löytyi muitakin yhtymäkohtia Mackintoshin Panttivanki-kirjaan. Molemmissa kirjoissa uhataan tappaa päähenkilön tytär, ja yllättäen myös pahisten motiiveista löytyy yhteisiä piirteitä.

Kirja on sinänsä teknisesti pätevää kerrontaa ja kieli toimii, mutta lukukokemus oli niin karsea, että annoin yhden tähden. (Luin silti loppuun, jotta pystyn ränttäämään kirjasta kokonaisvaltaisesti.) Goodreadsin arvioita selatessa näyttää siltä, että olen mielipiteeni kanssa aika yksin, sillä suurin osa on neljää tai viittä tähteä.

Lukukokemus: *

*Osta kirja Adlibriksesta

Emiko Jean: Tokion prinsessa

’Hän on kuninkaallinen.’ Hiljaisuus. Hymy Nooran kasvoilla leviää. ’Prinssi.’ Seuraa jälleen hiljaisuus. Hymy sen kuin valaistuu lisää. ’Tarkkaan ottaen hän on Japanin kruununprinssi. Hänen nimensä on tosiaan Makotonomiya Toshihito.’
Sekunnit kuluvat aivojemme yrittäessä käsitellä asiaa. Hymy Nooran kasvoilla häikäisee. Minä korahdan. Olo on kuin seisoisin pitkän ja pimeän tunnelin suuaukolla.

2020-luvun Prinsessapäiväkirjat japanilaisella twistillä! Kirja alkaa, kun Yhdysvalloissa asuva 18-vuotias Izumi saa tietää, että hänen kauan kadoksissa ollut isänsä onkin Japanin tuleva keisari.

Tapahtumat alkavat vyöryä lumipallon lailla, kun Izumi kutsutaan Tokioon vierailulle tutustumaan keisarilliseen sukuunsa. Izzyllä on paljon opittavaa prinsessahommista, ja japanilainen media seuraa silmä kovana ”kadonneen perhosen” toilailuja. Ongelmia aiheuttaa myös järjettömän komea mutta lievästi ärsyttävä henkivartija Akio.

Tokion prinsessa on täydellinen nuorten aikuisten romanttinen komedia: taitavasti rakennettu, huumorilla höystetty, jännitettä on sopivasti ja lopussa langat solmitaan siististi yhteen. Goodreadsin perusteella tosin ymmärsin, että tämä olisi sarjan aloitus. Odotan innolla, saadaanko tälle jatkoa!

Lukukokemus: *****

Emiko Jean
Tokion prinsessa
Suom. Susanna Sjöman

Otava 2021
327 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Margit Auer: Maagisten eläinten koulu

Opettaja Cornfield vilkutti iloisesti takaisin ja kääntyi sitten hymyillen taas luokkaansa päin.
’Haluaisin panna vauhtia Talvikiven kouluun! Minun luokkani on oltava aivan erityinen. Toivon, että pidätte eläimistä. Kaikenlaisista eläimistä! No, mitä mieltä olette?’

Talvikiven koululla vierailee uuden lukuvuoden alkajaisiksi mystinen lemmikkikauppias Mortimer Morrison. Hänellä on mukanaan maagisia eläimiä, jotka valitsevat itselleen oman ihmisen. Eläinystävät osaavat puhua, eivätkä aikuiset näe niitä.

Ujo ja kömpelö Benni pettyy aluksi, kun hurjan villieläimen sijaan hän saakin kaverikseen kilpikonnan. Määrätietoinen pomottaja Ida puolestaan saa ystäväkseen ketun. Pian he joutuvatkin jännittävään seikkailuun, jossa ystävyys joutuu koetukselle.

Tykkäsin maagisten eläinystävien ja koulumaailman yhdistämisestä! Tämä oli viihdyttävä ja helppolukuinen välipala, joka sopii vähemmänkin lukeville. Lapsihahmot ovat aika perinteisiä (kympin tyttö, hiljainen poika, ilkeä blondi seuraajineen, suosittu cool tyyppi), mutta eipä tuo menoa haitannut. Suurin osa kirjan aikuishahmoista on hilpeän omituisia.

Kirjassa on melkein parisataa sivua, mutta sitä ei kannata pelästyä. Teksti on isoa, kappaleet lyhyitä ja mukana on myös kiva piirroskuvitus. Itse olen muutenkin aika nopea lukija, mutta yllätin itseni ja lukaisin tämän reilussa tunnissa. Kirjasarja on tällä hetkellä ilmeisesti 11-osainen, joten luettavaa riittää kunhan jatko-osia suomennetaan!

Lukukokemus: ****

Margit Auer
Maagisten eläinten koulu
Suom. Tuula Syvänperä

Sitruuna kustannus 2021
195 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*