Lastenkirjat

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset

”’Minne me menemme?’
He saapuivat tornin huipulle juuri kun ilotulitus saavutti dramaattisen huipennuksensa ja punaiset, kultaiset, siniset ja violetit räjähdykset valaisivat öisen taivaan.
’Menemme kotiin, Morrigan Korppi.'”

Maailman kirjat -haaste: Australia (11/195)
Mistä lukujonoon: Arvostelukappale Otavalta.

Ennakko-odotukset: Maaginen seikkailu uudessa fantasiamaailmassa. Tähän mennessä jokainen lukemani arvio on maininnut Morriganin koetusten muistuttavan Harry Potteria.

Juoni: Morrigan Korppi on kirottu lapsi, eli häntä syytetään kaikista onnettomuuksista ja kukaan ei oikein pidä hänestä. Lisäksi hänen on määrä kuolla yksitoistavuotissyntymäpäivänään. Ennen kuin näin ehtii käydä, paikalle saapuu kuitenkin outo mies Jupiter Pohjoinen.

Jupiter vie Morriganin kuolemaa pakoon toiseen maailmaan, Nevermoorin kaupunkiin. Siellä Morriganille selviää, että hän on Jupiterin valitsema ehdokas Meineikkaan Seuran jäseneksi, ja hänen tulee osallistua kolmiosaiseen kokeeseen. Viimeisessä koetuksessa hänen täytyy esitellä omaa erityiskykyään – kunhan hän ensin keksii, mikä se on.

Mikä toimi ja mikä ei: Nevermoor tosiaan muistuttaa Harry Potteria. 11-vuotias lapsi päätyy taianomaiseen maailmaan. Hän saa huomata, että hänessä on tuntemattomia voimia, tai ainakin sitä häneltä odotetaan. Lisäksi hän osallistuu kolmeen koetukseen kuin paraskin kolmivelho-ottelija. Tämänkin kirjan on suomentanut ansiokkaasti Jaana Kapari-Jatta. Samanlaisuuden tunnisti, mutta kirjoissa on onneksi myös paljon erottavia piirteitä.

Halusin koukuttua kirjaan, mutta en oikein päässyt kunnolla fiilikseen mukaan. Juoni kulki kyllä vauhdikkaasti, ja Jessica Townsendin luoma maailma on rikas ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Vähän liiankin täynnä – tuntui, ettei Nevermoorissa ole mitään sisäistä logiikkaa tai syitä tiettyihin asioihin, kun oli vain keksitty mahdollisimman paljon kaikkea outoa ja hauskaa. Koska kirjasta tulee niin paljon mieleen Harry Potterin maailma, vertasin Nevermooria Tylypahkaan, ja tämän kisan Tylypahka voittaa.

Nevermoor on kuitenkin suunnattu lapsille ja nuorille eikä lähes kolmekymppisille kirjabloggaajille. Kohderyhmäänsä kirja varmasti uppoaa. Tarina jaksoi pitää otteessaan loppuun saakka, ja pyysin arvostelukappaleen myös sarjan seuraavasta osasta. Ehkäpä sen kanssa pääsen paremmin vauhtiin! Sarjan molempien kirjojen kannet ovat todella hienot ja kiva lisäys kirjahyllyyn.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Otava 2018
368 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Tove Jansson: Kometen kommer

Kirjailija: Tove Jansson
Formaatti: Äänikirja
Lukija: Mark Levengood
Kustantaja: Bonnier Audio
Ilmestymisvuosi: 2007

Ennakko-odotukset:
Etsin lukemista Bookbeatin valikoimista maksuttoman kokeilujakson aikana, ja törmäsin muumikirjoihin. Mukavan lyhyt äänikirja (3 h 31 min). Ajattelin kokeilla onneani ruotsin kuullunymmärtämisen kanssa, olenhan onnistuneesti jo lukenut yhden muumikirjan ruotsiksi.

Huomiot:
Ymmärsin oikein hyvin, kunhan keskityin. Hämärätkin sanat ymmärsi yleensä asiayhteydestä, varsinkin kun tarina oli minulle aiemmin tuttu Muumit ja pyrstötähti -elokuvasta. Passiivisesta sanavarastosta muistui mieleen monta sanaa, kuten grotta, nicka ja darra (jep, en ole koskaan ajatellut sanan alkuperää sen tarkemmin). Vid min svans!

Pyrstötähti lähestyy Muumilaaksoa, Nipsu löytää luolan ja kissaystävän, ja piisamirotta istuu kakun päälle. Mark Levengood on loistavan ilmeikäs lukija äänikirjalle, ja kaikki hahmot on helppo tunnistaa hänen puhetyylistään. Ainoastaan ajoittainen huutaminen ja äänenvoimakkuuden vaihtelu häiritsivät. Suosittelen kuitenkin!

Allting blir svårt när man vill äga saker, bära dem med sig och ha dem. Jag bara tittar på dem och när jag går min väg har jag dem inne i huvudet och kan ha roligare saker för mig än att bära kappsäckar.” – Snusmumriken

Subjektiivinen tuomio: ****

Osta ruotsinkielinen äänikirja Adlibriksesta*
Osta suomenkielinen äänikirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat

Vuokko Hurme: Kiepaus

”Sinä tiistaina, jona äiti täytti kahdeksan, maailma siis kääntyi, ja ihan kaikki muuttui. Painovoima heitti häränpyllyä, kuten isällä oli tapana sanoa.
Kun Kiepaus tapahtui, ihmiset, autot, koirat ja männynkävyt putosivat humisten kohti taivasta. Suuri osa taloista lähti myös, ne, joiden perustukset eivät kestäneet. Ja niitä oli paljon, sellaisia taloja. Sinne lensi koko se maailma, jonka minä tunnen vain kirjoista.”

Kiepaus liittyi lukujonon jatkoksi tämänvuotisen Finnconin lastenkirjavinkkauksesta. Asetelma vaikutti sen verran kutkuttavalta, että kirja päätyi luettavaksi kirjastosta, vaikka sitä suositellaankin erityisesti ala-asteikäisille. Maailman kääntyminen nurin niskoin muistutti minua mainiosta Don Rosan Aku Ankka-sarjakuvasta Paino-ongelmia, jossa Milla Magia taikoo ankkojen painovoiman sivuttaiseksi. (Olisipa muuten kiva lukea pitkästä aikaa sekin!)

Kirjan päähenkilönä on kahdeksanvuotias Lenna, joka on elänyt koko elämänsä Kardumissa, kaupungissa jossa maailma on kääntynyt ylösalaisin. Arkielämä aiheuttaa aivan uudenlaisia haasteita, kun lattian sijaan kävellään katossa, ja rakennuksesta toiseen voi siirtyä vain vaijerien avulla. Koko ajan on olemassa vaara pudota taivaalle. Lenna on kuitenkin varsin tyytyväinen elämäänsä äidin, isän, pikkusiskon ja lemmikkikanan kanssa. Vanha maailma on olemassa vain vanhempien kertomuksissa ja kirjoissa.

Tähän saakka harvat Kiepauksesta selvinneet ihmiset ovat selvinneet kaivelemalla tavaroita raunioista, kasvattamalla ruoaksi muun muassa kärpäsiä ja säännöstelemällä vettä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kardumista uhkaa loppua vähäinenkin jäljellä oleva pohjavesi. Lennan perheineen täytyy lähteä etsimään uusia, elinkelpoisia seutuja.

Toisaalta Lennan lapsekas ja rajoittunut näkökulma sopii teokseen, toisaalta vain kahdeksanvuotias päähenkilö yllätti. Yleensä lastenkirjojenkin päähenkilöt ovat hieman vanhempia kuin kirjojen kohderyhmä, joten näin nuori päähenkilö saattaa epäilyttää joitakin lukijoita. Kiepaus on kuitenkin mainio kirja, joka uppoaa vanhempaankin lukijaan.

Tylsänä aikuisena yritin jatkuvasti järkeillä tapahtunutta Kiepausta tieteen näkökulmasta – miten ja minkälaisen prosessin vaikutukseta painovoiman kääntyminen voisi olla mahdollista? Sitä kirjassa ei kuitenkaan selitetä, eikä se ole tarkoituskaan. Näkökulma on tiukasti Lennan, joka hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Kirjan aikuiset henkilötkään eivät osaa selittää maailman muuttumista, vaan keskittyvät selviämiseen.

Odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla, mutta ne täyttyivät mukavasti. Superkoukuttava page-turner kirja ei ole, mutta leppoisa tarina vie mukanaan ja tarjoilee jännitystä sopivina annoksina. Vaikka Lenna joutuukin kiperiin tilanteisiin, aikuisilla on homma useimmiten hallussa. Kirjassa käsitellään kivalla ja hienovaraisella tavalla myös kaipauksen, surun ja kuoleman teemoja. Kirjan loppuhuipennus tapahtuu varsin nopeasti ja yllätti ainakin minut, vaikka takakannessa vähän vihjaillaankin. Joka tapauksessa kirjaan on tulossa ainakin yksi jatko-osa, joka menee listalleni.

Kirja pääsee vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Selviytymistarina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Vuokko Hurme
Kiepaus
S&S 2017
250 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Osta e-kirja Adlibriksesta*
Osta äänikirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat