Lastenkirjat

Hytönen & Revonkorpi: Pikku-Matelin laulu

Pikku-Mateli oli pyöreäposkinen tyttö, aivan punatulkun tai muun pihalinnun näköinen. Pikku-Matelilla oli poppelipuun värinen tukka ja vihreät silmät. Ja hän lauloi noilla oksilla, istui ja lauloi. Sanottiin, että tällä tuntemallamme pienellä tytöllä oli maailman kaunein ääni.

Enostone lähetti minulle maisteltavaksi muutaman lasten- ja nuortenkirjan. Pikku-Matelin laulu on lyhyt kertomus pienestä tytöstä, joka asuu suuren puun oksalla ja pitää luonnon kiertokulkua yllä laulullaan. Mutta kun Mateli nukahtaa kesken laulunsa, maailma alkaa suistua raiteiltaan. Onneksi hän saa lopulta huomata, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin.

Kirjan kieli on mukavasti soljuvaa ja runollista, mutta parasta on ehdottomasti lumoava kuvitus. Keskivaiheen tummanpuhuvat kuvat luonnonmullistuksista saattavat tosin olla vähän pelottaviakin (minäkin melkein pelkäsin yhdellä aukeamalla olevaa hurjaa mummoa).

Tarinassa viljellään runsaasti erikoista luontosanastoa aina hämyvuokoista kaukasianpitkäpalkoon ja mätästuhkasta ruotsinpihlajaan. Ihmettelin päähenkilön omituista nimeä, mutta analyyttisemmat arviot osaavat kertoa, että nimi viittaa Mateli Kuivattareen, merkittävään Kalevalan runonlaulajaan.

Aikuislukijalle kirja herättää paljon kysymyksiä. Oliko maailmassa kaikki hyvin, ennen kun Pikku-Mateli alkoi laulaa? Miten aiemmin pärjättiin, kun hän piti taukoa? Miksi kaikki alkoi mennä pieleen vasta nyt? Miksi mummo odotti niin kauan, ennen kuin liittyi lauluun mukaan? Miksi muut eivät auttaneet aiemmin? Mikä kaikki oli unta?

Onneksi lopussa kaikki on kuitenkin hyvin.

Subjektiivinen tuomio: ***

Ville Hytönen & Peten Revonkorpi
Pikku-Matelin laulu
Enostone kustannus 2020
32 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat

Mistä Soturikissoissa on kyse? Osa 1: Villiin luontoon

Oletko miettinyt, mitä tapahtuu suositun Soturikissat-sarjan ensimmäisessä osassa? Luin kirjan puolestasi!

Tiivistin kirjan juonen ja tuntemukset jo aiemmin keväällä omaan twiittiketjuun tunnisteella #soturikissatwiitti. Tällä kertaa luvassa on siis hieman poikkeuksellinen blogipostaus Twitterin tapaan.

Soturikissat-kirjasarja koostuu useasta saagasta, jotka kertovat villeistä metsäkissoista ja niiden välisistä kahinoista. Villiin luontoon on ensimmäisen saagan ensimmäinen osa. Sarjasta on muodostunut kansainvälinen ilmiö ja kokonainen oma fanikulttuuri. Erin Hunter-salanimen takaa löytyy muuten kokonaista kuusi kirjailijaa.

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä varoittaa, että spoilaan käytännössä koko ensimmäisen kirjan juonen. No niin.

Kokonaisuudessaan Villiin luontoon on helppolukuinen seikkailukertomus, josta ei puutu draamaa. Loppu jäi kuitenkin ärsyttävällä tavalla kesken, arvatenkin sen takia että lukisin myös seuraavat osat. Kirjan lopussa onkin pätkä toisen kirjan alusta.

Olen tietenkin ihan väärää kohderyhmää, sillä Soturikissat on suunnattu lapsille ja nuorille. Vauhdikkuudessaan nämä kirjat innostavat varmasti lukemaan sellaisiakin, jotka eivät normaalisti lue paljoa.

Seuraa blogiani Twitterissä!

Subjektiivinen tuomio: ***

Erin Hunter
Soturikissat: Villiin luontoon
Art House 2009
265 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Emiliana Salomon: Misse ja Lapin taikayö

”Mitä revontulet ovat?” Alina kysyy ihmeissään.
”Ne ovat taivaalla tanssivia valoja”, susi vastaa. ”Kuin pimeässä hohtava ja liikkuva sateenkaari.”

Misse ja Lapin taikayö on Hillcottage-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Päätin ottaa kirjan luettavaksi, kun sitä mainostettiin Avainlippu- ja Joutsenlippu-merkinnöillä. Kaikki kirjan tekijät ovat suomalaisia aina kirjailijasta kuvittajaan ja käännöstoimistoon (kirja on ilmestynyt suomeksi, englanniksi ja saksaksi).

Viehättävä 24-sivuinen satukirja kertoo Alinasta, joka ei haluaisi mennä vielä nukkumaan. Misse-kissa alkaa yllättäen jutella ja vie tytön retkelle Lapin yöhön. Matkalla he tapaavat Suomen luonnosta tuttuja eläimiä, kuten poron, suden ja ahman. Kirjan lopussa eläinystävät esitellään vielä erikseen.

Tarina oli ihan kiva, mutta itse pidin erityisesti kauniista kuvituksesta. Varsinkin revontulet ovat upeat! Ihmettelen vain, miksi kirja on nimetty Misse-kissan mukaan eikä varsinaisen näkökulmahenkilön eli Alinan. Ehkä Misse-kirjoja on tulossa lisääkin?

Plussaa tulee kotimaisuuden lisäksi hyväntekeväisyydestä – jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 50 senttiä Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja 50 senttiä Luonnonperintösäätiölle. Kustantajan sivuilla kerrotaan, että ensimmäinen 1000 euron lahjoitus on tehty 20.9.2019. Ilmeisesti kauppa on käynyt hyvin!

Subjektiivinen tuomio: ***

Misse ja Lapin taikayö
Teksti Emiliana Salomon, kuvitus ja taitto Oksi
Hillcottage 2019
24 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat