”Opettaja Cornfield vilkutti iloisesti takaisin ja kääntyi sitten hymyillen taas luokkaansa päin.
’Haluaisin panna vauhtia Talvikiven kouluun! Minun luokkani on oltava aivan erityinen. Toivon, että pidätte eläimistä. Kaikenlaisista eläimistä! No, mitä mieltä olette?’”
Talvikiven koululla vierailee uuden lukuvuoden alkajaisiksi mystinen lemmikkikauppias Mortimer Morrison. Hänellä on mukanaan maagisia eläimiä, jotka valitsevat itselleen oman ihmisen. Eläinystävät osaavat puhua, eivätkä aikuiset näe niitä.
Ujo ja kömpelö Benni pettyy aluksi, kun hurjan villieläimen sijaan hän saakin kaverikseen kilpikonnan. Määrätietoinen pomottaja Ida puolestaan saa ystäväkseen ketun. Pian he joutuvatkin jännittävään seikkailuun, jossa ystävyys joutuu koetukselle.
Tykkäsin maagisten eläinystävien ja koulumaailman yhdistämisestä! Tämä oli viihdyttävä ja helppolukuinen välipala, joka sopii vähemmänkin lukeville. Lapsihahmot ovat aika perinteisiä (kympin tyttö, hiljainen poika, ilkeä blondi seuraajineen, suosittu cool tyyppi), mutta eipä tuo menoa haitannut. Suurin osa kirjan aikuishahmoista on hilpeän omituisia.
Kirjassa on melkein parisataa sivua, mutta sitä ei kannata pelästyä. Teksti on isoa, kappaleet lyhyitä ja mukana on myös kiva piirroskuvitus. Itse olen muutenkin aika nopea lukija, mutta yllätin itseni ja lukaisin tämän reilussa tunnissa. Kirjasarja on tällä hetkellä ilmeisesti 11-osainen, joten luettavaa riittää kunhan jatko-osia suomennetaan!
Lukukokemus: ****
Margit Auer
Maagisten eläinten koulu
Suom. Tuula Syvänperä
Sitruuna kustannus 2021
195 sivua
”Ebenezer Pinset oli kammottava mies, jolla oli ihmeellinen elämä. Hän ei ollut milloinkaan nälissään, koska kaikki hänen jääkaappinsa olivat pullollaan ruokaa. Hän ei jäänyt milloinkaan pohtimaan pitkiä sanoja, sellaisia kuin konstikkelsaatio tai pumppelirumpsis, koska hän luki hyvin harvoin kirjoja. Hänen elämässään ei ollut lapsia eikä ystäviä, joten häntä eivät milloinkaan kiusanneet epämiellyttävät äänet eivätkä harmilliset keskustelut.”
”Sinä päivänä luennolle ilmaantui hiiri, jota professori ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Viimeisen istuinrivin takaa kurkisti pieni kuononpää. Pikku hiiri odotteli kärsivällisesti omalla paikallaan, että professori saisi opetuksen päätökseen ja kaikki hiiret lähtisivät kotimatkalle. Sitten hiirulainen astui epäröiden luentopöydän eteen.