Nuortenkirjat

Annukka Salama: Ripley – Nopea yhteys

”Napsautan tietokoneestani VPN:n päälle salatakseni sijaintini ja haen valikosta New Yorkin IP-osoitteeni. Olemme jutelleet linjoilla yli vuoden, mutta en edes tiedä, missä päin Suomea Damien asuu. Ei yksityiskohtia. En halua tietää hänestä muuta kuin sen, että meillä on yhtä paska huumorintaju ja täydellisen pettämätön maku B-luokan kauhuelokuvien suhteen.”

17-vuotias Isla tunnetaan gamer-piireissä nimimerkillä Ripley. Hänellä on hyvä pelaajakaveri nimeltä Damien, jonka kanssa tulee chattailtua tuntikausia. Ajatus tapaamisesta livenä kutkuttaa, mutta Isla ei halua pilata hyviä pelisessioita. Sitten lukiossa aloittaa raivostuttava mutta varsin kiinnostava Anton, ja pian Isla joutuu pohtimaan, kumpi on hänelle tärkeämpi.

Ripley – Nopea yhteys on ennalta-arvattavin nuortenromaani jonka olen lukenut aikoihin, mutta se ei haitannut yhtään. Ahmaisin kirjan kahdessa illassa, ja kyllä se jätti mukavan pörröisen olon. ”Ahmittava gamer-romaani” lunasti lupauksensa!

Asiantuntevasti toteutettu peliteema tuo muuten tavanomaiseen kaavaan tuoreutta. Lisäksi plussaa tulee ei-toksisesta parisuhteesta ja muutenkin Islan ja hänen perheensä tervehenkisestä suhtautumisesta kaikkeen. Asiat ovat jopa hieman liian täydellisesti, mutta välillä satujakin tarvitaan. Kirjan kansi ei kuvaa kovin hyvin sisältöä: palmuista ja trooppisesta auringonlaskusta huolimatta kyseessä on vetävä teiniromanssi suomalaisessa miljöössä.

Pidin kirjan alkupuoliskosta ehkä enemmän, ja loppupuolella olisi voinut olla vahvempaakin jännitettä ja kolmiodraaman aineksia. Muuta en osaa sanoa, koska kirja imaisi niin hyvin mukaansa etten kirjoittanut yhtään muistiipanoja.

Ehdin jo säikähtää pahasti, kun Ripleyn ensimmäinen painos viime vuonna loppui. Onneksi sain vinkin että Rosebudin hyllyssä oli vielä yksi kappale, ja niin Ripley löysi onnellisesti kirjahyllyyni. Myöhemmin WSOY otti toisen painoksen, joten nyt kirjaa on taas saatavilla. (Jos ostat sen, käytä toki alla olevia mainoslinkkejä niin saan pienen provikan.)

Lukukokemus: *****

Annukka Salama
Ripley – Nopea yhteys
WSOY 2022
271 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta
*Kokeile Bookbeatia ilmaiseksi 30 päivää (tarjous uusille asiakkaille)
*Kokeile Nextorya ilmaiseksi 30 päivää (tarjous uusille asiakkaille)

Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet

”Olen kuin se perkeleen pitkähiuksinen prinsessa
lukittuna torniin
mutta mun pelastava prinssi on vain aika

kun prinsessa täyttää 18
sitä ei nähdä tornissa enää koskaan”

Kun huomasin että kirjagrammaaja ja -tubettaja Sanni Ylimartimo eli Varjokirjat julkaisi esikoiskirjansa, se piti tietenkin laittaa lukujonoon.

Pimeässä hohtavat tähdet on nuorten säeromaani 14-vuotiaasta Mirasta, jonka suurin intohimo on k-pop. Miraa kiusataan koulussa, mutta hän on onneksi löytänyt netin faniyhteisöstä samanhenkisiä ystäviä. Kun Miran lempibändi saapuu Helsinkiin, keikalle on tietenkin pakko päästä. Ongelmana on, että ylisuojeleva äiti ei ole samaa mieltä suunnitelmasta.

Olen lukenut aiemmin pari mainiota säeromaania, Dess Terentjevan Ihanan ja Kirsti Kurosen Pöntön. Pimeässä hohtavien tähtien alku ei yltänyt näiden tasolle, mutta onneksi jatkoin lukemista. Pian tarina vei mukanaan ja luin kirjan kerralla putkeen.

Kyllä tämä läikähti tunteissa mukavasti! Säeromaani on nopealukuinen, ja tykkäsin myös lopusta, jossa vedettiin sopivasti lankoja yhteen. Mukana on paljon samaistuttavia teemoja nuorille, kuten kaiken ylittävä fanitus, salainen ihastus, nettikaverit, ulkopuoliseksi jääminen, koulukiusaaminen ja ylihuolehtivat vanhemmat. (Päässä alkoi soida vanha kunnon Maija Vilkkumaan Ei.)

Lukukokemus: ****

Sanni Ylimartimo
Pimeässä hohtavat tähdet
Karisto 2022
152 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

”Oli elokuun loppu.
Olin kahdeksannella luokalla.
Olin käynyt yläkoulua jo vuoden.
Tunsin jo kaikki luokkatoverini.
He tunsivat minut.

Äidinkielen tunnilla opettaja antoi tehtävän:
’Lue kirja ja tee siitä esitelmä’.
Esitelmä piti tehdä pareittain.”

Mimmu Tihisen Kello tuhat on nuorten selkokirja lukemisen vaikeudesta ja lukuilon löytämisestä. Jos en nyt ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen lukemani selkoromaani. Kirja kertoo kasiluokkalaisesta Jessestä, joka harrastaa innokkaasti jalkapalloa mutta välttelee lukemista lukivaikeuden takia.

Koulussa tulee eteen mahdottomalta tuntuva tehtävä, kun pitää lukea haluamansa kirja ja pitää siitä esitelmä. Jesse saa parikseen kirjoista pitävän Ninnin, joka ehdottaa tehtävään runokirjaa. Jesse suostuu huomatessaan, että runokirja on todella lyhyt. Esitelmän teko on aikamoista kamppailua, mutta hän saa oppia, että lukeminen voi olla kivaakin ja runoja voi tulkita monella tavalla.

Minulle Kello tuhat oli nopeasti luettu, ihan kiva välipalakirja. Väljä taitto toi mieleeni aiemmin lukemani soljuvat säeromaanit, joten varsinkin alussa selkokieleen kuuluvat lyhyet, toteavat lauseet tuntuivat töksähteleviltä. Totuin kuitenkin tyyliin nopeasti.

Oli hauska huomata, miten tarinassa tuotiin esiin erilaisia vahvuuksia: Ninnillä oli parempi lukutaito mutta häntä jännitti esiintyminen (jep samaistun), joten Jesse sai ottaa suuremman roolin esitelmän pitämisessä luokalle. Myös kirjan erikoinen nimi saa selityksen tarinan lopussa.

Kirjan kohderyhmää ovat selkeästi vähän lukevat pojat, mutta selkokirjoja voisi hyvin suositella myös suomea opetteleville lukijoille. Pitäisi itsekin lukea useampi selkokirja, jotta voisi vertailla esimerkiksi suoraan selkokirjoiksi kirjoitettua teoksia (kuten tämä) ja selkomukautuksia.

Kannattaa lukaista myös Lastenkirjahyllyn ja Nelli Heinimon arviot kirjasta.

Lukukokemus: ***

Mimmu Tihinen
Kello tuhat
Pieni Karhu 2016
64 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta