Rakkaus

E. L. James: Fifty Shades – Sidottu

50shades”Miten sinä löysit minut?”
”Jäljitin puhelimesi.”
Niinpä tietenkin. Miten se muka on mahdollista? Onko se ylipäätään laillista? Stalkkeri, alitajuntani kuiskaa minulle aivoissa yhä leijuvan tequilapilven lävitse. Koska kyseessä on Christian Grey, annan asian olla.

Uteliaisuus voitti sitten viimein, ja kävin hakemassa kirjastosta kohutun eroottisen kirjasarjan ensimmäisen osan. Luin vähän yli sata sivua ja selailin loppukirjan hyppien pari sivua kerrallaan yli. Kahden seuraavan osan juonet katsastin sitten Wikipediasta, ettei tarvitse lukea niitä. No niin.

Nuori, kokematon opiskelijatyttö tapaa järjettömän komean ja järjettömän rikkaan miehen. He kiinnostuvat toisistaan, ja mies pyytää naisen kahville, ostelee kalliita lahjoja sekä pelastaa tämän baarista ystävämiehen lähentelyiltä. Mies on mustasukkainen, kontrolloiva ja pelottava stalkkeri, mutta se ei haittaa koska hän näyttää niin hyvältä ja on rikas. Nainen haluaa suhteen, mutta mies kertoo ettei harrasta tyttöystäviä. Paljastuu, että hän harrastaa sen sijaan sadomasokistisia suhteita ja tykkää alistaa naisia. Syyksi kerrotaan miehen traaginen menneisyys. Nainen allekirjoittaa salassapitosopimuksen sekä sopimuksen miehen (”herran”) palvelemisesta kaikilla elämänalueilla.

Suunnilleen viiden sivun välein kirjassa tapahtuu yksityiskohtaisesti kuvailtu seksikohtaus, jonka aikana kumpikin saa vähintään kaksi tajunnanräjäyttävää orgasmia. (Tässä kohtaa aloin hyppiä sivuja yli.) Erinäisten tapahtumien jälkeen nainen pyytää miestä ”rankaisemaan” häntä mahdollisimman kovaa jotta hän tietää miltä se tuntuu. Mies piiskaa hänet nahkavyöllä. Nainen päättää, että tämä ei sittenkään ole hyvä juttu ja jättää miehen. Jatko-osissa he palaavat taas yhteen.

Siinäpä Fifty Shadesin ensimmäinen osa pääosin olikin. Kirja oli alun perin kirjoitettu Twilight-kirjojen fanifiktioksi (katso myös postaukseni 7 kamalinta asiaa Twilight-saagassa), ja sen huomaa. Kirjasta on helppo bongata vastineet esimerkiksi kokemattomalle ja kömpelölle Bellalle, rikkaalle ja jumalaisen komealle Edwardille ja ystävälle-joka-haluaa-enemmän eli Jacobille. Twilight on kuitenkin paljon mukavampaa ja laadukkaampaa luettavaa. Enpä olisi uskonut että sanon tuota :D

Christian Greyn paras puoli on ulkonäkö. Hän on kyllä salaperäinen, mutta myös tyly, kontrolloiva, omistushailuinen ja väkivaltainen. Anastasia on yksinkertaisesti raivostuttava päähenkilö. Hän on avuton, kömpelö ja säälittävä tapaus, ja useassa kohtaa tekisi mieli heittää kirja seinään kun tyttö kaatuu ja pyörtyilee milloin minnekin. Niin ja puree huultaan, pyörittelee silmiään ja punastelee. Kaiken kaikkiaan näiden kahden juttu ei ole nähnytkään tervettä ihmissuhdetta. Monet varmasti tykkäävät kirjasta kevyenä viihteenä (päätellen trilogian myyntiluvuista), mutta minä taidan suosiolla lukea edelleen mieluummin Austenia.

Fifty Shades pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua. Kirja saa yhden tähden viihdyttävyydestä ja muutamasta epäuskoisesta naurahduksesta, jotka sen lukeminen aiheutti.

Subjektiivinen tuomio: * 

Päivitys: Luin tarinan myöhemmin Christian Greyn näkökulmasta – katso kirjaraivovideo:

E L James
Fifty Shades of Grey – Sidottu
Suom. Riie Heikkilä
Otava 2016
585 sivua

John Green: The Fault in Our Stars

The_Fault_in_Our_Stars

”I told Augustus the broad outline of my miracle: diagnosed with Stage IV thyroid cancer when I was thirteen. (I didn’t tell him that the diagnosis came three months after I got my first period. Like: Congratulations! You’re a woman. Now die.)”

Tähtiin kirjoitettu virhe on hieno kirja.  Sain sen alkukielisenä ystävältäni, jolla oli tuplakappale. (Hän käski laittaa tähän että sain sen blogin kautta. Kirja on siis saatu blogin kautta.) Asiaan.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Hazel Grace, jolla on parantumaton syöpä. Hän kulkee happipullon ja -viiksien kanssa, koska hänen keuhkonsa eivät toimi kunnolla. Tarina alkaa, kun hän menee äitinsä pakottamana syöpää sairastavien nuorten tukiryhmään ja tapaa siellä ystävänsä Isaacin mukanaan tuoman 17-vuotiaan Augustuksen. Augustus on sairastanut luusyövän ja hänellä on sen jäljiltä jalkaproteesi. Poika katselee Hazelia koko ryhmätapaamisen ajan ja pyytää tätä sen jälkeen katsomaan elokuvaa. Kuten arvata saattaa, ajan kuluessa pari rakastuu pikku hiljaa.

”’Do you have a Wish?’ he asked, referring to this organization, The Genie Foundation, which is in the business of granting sick kids one wish.
     ’No’, I said. ’I used my wish pre-Miracle.’
     ’What’d you do?’
     I sighed loudly. ’I was thirteen’, I said.
     ’Not Disney’, he said.
     I said nothing.
     ’You did not go to Disney World.’
      I said nothing.
      ’Hazel GRACE!’ he shouted. ’You did not use your one dying Wish to go to Disney World with your parents.’
     ’Also Epcot Center,’ I mumbled. 
     ’Oh my God’, Augustus said. ’ I can’t believe I have a crush on a girl with such cliché wishes.'”

Päähenkilö Hazel on luonteeltaan järkevä, ihastuttavan sarkastinen ja hän suorastaan viljelee mustaa huumoria. Hän myös rakastaa kirjoja, erityisesti An Imperial Afflictionia,  jolla on tarinassa suuri osa. Kyseinen kirja loppuu aivan yhtäkkiä, ja Hazelia jää kaivelemaan, mitä hahmoille käy. Hän esittelee lempikirjansa myös Augustukselle, joka innostuu siitä, ja lopulta he päätyvät yhdessä lomamatkalle Amsterdamiin kirjailija Van Houtenin jäljille.

Kirja imaisi minut mukaansa niin, että luin sen muutamassa illassa. Nuorten dialogi on nasevaa ja uskottavaa. Olen edelleen hämmentynyt, miten nelikymppinen mieskirjailija pystyy kirjoittamaan niin elävästi 16-vuotiaan syöpäsairaan teinitytön elämästä ja ajatuksista. Tähtiin kirjoitettu virhe onnistuu ensin naurattamaan, sitten herättämään ajatuksia ja lopulta nostattamaan tipan silmäkulmaan. Kun on kyse kahdesta vakavasti sairaasta nuoresta, ’happily ever afteria’ ei ole luvassa. Silti – ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee mukaan myös Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle.

John Green
The Fault in Our Stars
Penguin Books 2013
313 sivua

Jane Austen: Viisasteleva sydän

Viisasteleva sydänViisasteleva sydän oli ensimmäinen kuuntelemani äänikirja sitten lapsuuden. Ajattelin Lukuhaasteen kunniaksi kokeilla tätä itselleni uutta formaattia, mutta kuitenkin taattua turvallista Austenia. Kuunneltavaa äänikirjassa oli yhteensä 10 tuntia, ja imaisin sen kolmessa päivässä. Hups! Äänikirja osoittautuikin oikein mukavaksi ajanvietteeksi silloin, kun ei huvita varsinaisesti lukea kirjaa mutta on kuitenkin vähän tylsää.

Viisastelevan sydämen päähenkilönä on 27-vuotias naimaton Anne Elliot. Hän elää hiljaista elämää isosiskon ja isän kanssa, jotka kumpikin keskittyvät lähinnä itseensä ja väheksyvät Annea. Turhamaisen elämäntavan ja tuhlaavaisuuden takia he joutuvat talousongelmiin ja perhe muuttaa halvempaan asuntoon Bathiin, kauas tilastaan Kellynch Hallista.

Anne ei seuraa vielä muuta perhettä, vaan jää viettämään aikaa nuoremman sisarensa ja tämän miehen luokse lähelle sukutilaa. Kun Kellynch Halliin ilmestyy uusien vuokralaisten sukulainen Frederick Wentworth, alkaa tapahtua.  Frederick oli Annen nuoruuden rakastettu, ja he olivat olleet jonkin aikaa kihloissakin kahdeksan vuotta aiemmin, kunnes Anne oli painostettu purkamaan kihlaus miehen varattomuuden takia. Nyt Frederick oli kuitenkin rikas mies ja työskentelee merivoimissa kapteenina. Hän kantaa selvästi kaunaa Annea kohtaan, mutta Anne ei ole unohtanut miestä. Pakkaa saapuu sekoittamaan myöhemmin myös Annen sukulainen, miellyttävän oloinen herra Elliot, joka on suorastaan ihastunut päähenkilöömme. Minne Anne lopulta päätyy?

Minulla oli aluksi omat epäilykseni äänikirjasta, mutta se olikin yllättävän mukavaa kuunneltavaa. Alun hetkellistä hämmennystä lukuun ottamatta pystyin keskittymään hyvin, varsinkin kun kuuntelin kaiken vain parin päivän sisällä. Erja Manton ääni sopi tarinan henkeen ja ääneen lukeminen sai Austenin oivaltavan ja ironisen kerrontatavan hauskasti heräämään eloon, pari kertaa hekottelin ääneen. Joskus tosin kuuntelemista hankaloittivat tyylille ominaiset pitkät lisäykset tai huomautukset keskellä lauseita. Välillä myös ärsytti se, että juoni kulki niin hitaasti eteenpäin: loppuratkaisu on vasta kolmen cd-levyn päässä, argh! Mutta äänikirjan kuunteleminen oli toisaalta todella rentouttavaa.

Tarina on taattua Austenia ja loppuratkaisun pystyy joten kuten arvaamaan, vaikka sitä viimeiseen saakka epäilinkin. Tämä ei ollut yhtä hyvä kuin ikisuosikkini Ylpeys & Ennakkoluulo, mutta varsin mukiinmenevä kuitenkin. Lainaan äänikirjoja ehdottomasti uudelleenkin, varsinkin jos kyse on tämäntyyppisestä kepeästä tarinasta. Ehkä loputkin lukematta jääneet Austenit?

Viisasteleva sydän pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Klassinen rakkausromaani.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jane Austen
Viisasteleva sydän
Suom. Kristiina Kivivuori 
WSOY 2008
Äänikirjan lukija Erja Manto

*Kokeile Bookbeatia 30 päivää ilmaiseksi (uusille asiakkaille)