Elämäkerrat

Passi & Reinboth: Keisari Aarnio

”On olemassa Jarin keisarikunta, ja siihen eivät muut pääse. Se on oma yksikkönsä, joka elää täysin omilla säännöillään. Siihen ei puututa. Se on valtio valtiossa.” – Nimetön lähde

En juurikaan perehtynyt Jari Aarnion tapaukseen kun siitä kirjoitettiin mediassa, joten Keisari Aarnio on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittamaa tietokirjaa on kehuttu paljon.

Kun kirja löytyi kirjaston Viikon laina -hyllystä, tilaisuuteni koitti. Nelisataasivuista opusta en ehtinyt lukea aivan viikossa, joten otin vielä BookBeatin kokeilujakson ja kuuntelin kirjan loppuun. (Äänikirjapalveluista kirjoittelen mahdollisesti myöhemmin vielä oman postauksen.)

Keisari Aarnio kattaa useamman vuosikymmenen mittaisen ajanjakson. Se kertoo siis Jari Aarniosta, joka eteni nuoresta innokaasta poliisista aina Helsingin huumepoliisin johtoon, kunnes häntä alettiin epäillä omien huumebisneksien pyörittämisestä ja useista virkarikoksista. Jostain syystä kukaan hänen alaisensa tai esimiehensä ei tehnyt tai huomannut mitään, vaan asia paljastui vasta ulkopuolisten alettua tutkia asiaa.

Kirja jakautuu 24 lukuun, joihin liittyy sisällysluettelossa pieni tiivistelmä tyyliin ”19. luku, jossa kerrotaan, mitä tapahtui Jari Aarnion huumeoikeudenkäynnin kulisseissa.” Tarina etenee suurin piirtein kronologisesti, mutta aina välillä tehdään koukkauksia vuosien taakse tai kirjan kirjoittamishetkeen ja oikeudenkäyntiprosessiin.

Passi ja Reinboth ovat tehneet valtavan määrän tutkimusta ja haastatelleet kymmeniä ihmisiä, ja se näkyy niin kirjan sisällössä kuin lähdeluettelossakin. Parhaimmillaan kirja etenee kuin paraskin jännityskirja, mutta aivan ahmimaan tätä ei pääse, kun muistettavia nimiä ja yksityiskohtia on niin paljon. Yllättäen kirjaa oli melkeinpä helpompi kuunnella äänikirjana kuin lukea.

Keisari Aarnio tarjoaa erittäin kattavan ja yksityiskohtaisen kuvauksen Aarnion tapauksesta ja sen taustoista, ja sai minut ihailemaan tutkivien journalistien työtä. Mukana on runsaasti siteerauksia alkuperäisistä viesteistä, puheenvuoroista oikeudessa ja vuosien aikana käydyistä keskusteluista.

Kirjoittajien oma mielipide tapahtumista ja Aarnion syyllisyydestä ei jää epäselväksi, mutta toisaalta kaikki perusteillaan lähteillä ja faktoilla, ja lukijaa kehotetaan tekemään omat johtopäätöksensä. Kun lukee pihalta kaivetuista kymmenien tuhansien eurojen rahakätköistä tai Pasilan miehen puhelimien jäljittämisestä, totuus tuntuu pakostakin ihmeellisemmältä kuin telkkarin rikossarjat.

Muualla interwebissä kirjasta on kirjoittanut ansiokkaasti esimerkiksi Jussi Virtanen.

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Passi & Susanna Reinboth
Keisari Aarnio
Helsingin Sanomat 2017
408 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat

Helmikuun kesken jäänyt: Varjoon jääneet

Margot Lee Shetterly: Hidden Figures – Varjoon jääneet

Mikä?
Kirja kertoo tositarinan 1960-luvulta, NASAn palkkaamista värillisistä matemaatikkonaisista, jotka olivat laskelmillaan mukana lähettämässä astronautteja avaruuteen. Olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn Hidden Figures -leffan (2016) pari kertaa ja hankin sen omaankin hyllyyn. Elokuva oli loistava, joten lainasin kirjan kirjastosta ajatuksenani lukea syvemmin, miten asiat tarkalleen menivät.

Miksi jäi kesken?
Lyhyesti sanottuna kirja on ihan ok, mutta elokuva oli paljon parempi, tiiviimpi ja insipiroivampi. Kirja ei sadankaan sivun jälkeen tunnu oikein pääsevän asiaan, ja Shetterly pohjustaa varsinaisten päähenkilöiden tarinaa kaikenlaisella kehyskertomuksella ja historialla. Henkilöitä on paljon, ja on vaikeaa pysyä kärryillä kuka on kuka. Tekee mieli jatkuvasti lopettaa lukeminen ja katsoa sen sijaan leffa uudelleen. Ehkäpä teen niin ja annan tälle uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin!

Mille sivulle pääsin?
125/383.

Osta elokuva CDONista* (välillä näinkin päin!)

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat, Kirja vs. elokuva

James Essinger: Adan algoritmi

— Ada oivaltaa sen ydinseikan, että analyyttinen kone ja Jacquard-kutomakone toimivat pohjimmiltaan samoin, ja niin hän tekee upean ja valtaisan käsitteellisen loikan, jonka perusteella hänet on katsottava tietokoneen esihistorian merkittäväksi hahmoksi – ja kiistatta sen johtavaksi naishahmoksi. Jakso osoittaa hänen ymmärtäneen täsmälleen, mikä tietokone on.

Löysin Vastapainon tuoreen kirjan Adan algoritmi syksyn 2016 kirjakatalogista, ja kävin saman tien varaamassa sen kirjastosta itselleni. Ada Lovelacen tarina ei ollut tuttu, ja alkoi kiinnostaa, miten 1800-luvun alussa elänyt nainen vaikutti digiajan alkamiseen.

James Essingerin teos kertoo Ada Lovelacen elämänvaiheista ja työstä perusteellisesti, mutta huumorilla höystettynä. Samalla tutustutaan myös moniin Adan elämän tärkeisiin hahmoihin. Essinger maalailee värikkäät kuvat henkilöiden luonteista eikä epäröi kommentoida heidän tekemisiään. Kirjan tyylistä tulee monessa kohdassa mieleen Jane Austenin kepeän ironinen tyyli, vaikka nyt onkin kyse todellisista historian henkiöistä.

Valitettavasti suurimmasta osasta asiakirjaa ei saa selvää: 1800-luvun alussa lukukelpoista käsialaa ei pidetty herrasmiehelle välttämättömänä ja Greig oli kaikin puolin herrasmies.

Kirja pohjustaa Adan tarinaa kertomalla ensin hänen isovanhemmistaan ja vanhemmistaan. Ada Lovelacen isä oli kuuluisa runoilija lordi Byron, joka muun muassa petti vaimoaan siskopuolensa kanssa ja jätti jälkeensä raskaat velat. Äiti lady Annabelle oli alkuun arka nuori nainen, mutta tästä kasvoi Adan elämää vahvasti ohjaileva, määrätietoinen nainen. Estääkseen liiallisen mielikuvituksen (jota pahamaineinen runoilijaisä edusti), lady Byron ohjasi tyttärensä päättäväisesti matematiikan pariin. Ada saikin kattavan koulutuksen, mutta ei päässyt toteuttamaan taipumuksiaan koskaan kunnolla, koska sattui olemaan nainen.

Hänen [Adan ystävän, matemaatikko Mary Somervillen] isänsä uskoi – tuohon aikaan tällainen ei ollut epätavallista – että ’abstraktin ajattelun aiheuttama rasitus vahingoittaisi naisen haurasta ruumiinrakennetta’.

Parikymppisenä Ada tutustui kuitenkin matemaatikko Charles Babbageen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Heidän välilleen kehittyi ystävyys ja he tekivät paljon yhteistyötä. Kirja osoittaa, kuinka suuri vaikutus Adalla oli Babbagen työhön, vaikka Babbage itse suhtautuikin Adaan usein alentuvasti omana ”tulkitsijanaan”.

Ada muun muassa käänsi Babbagen suunnittelemasta analyyttisesta koneesta kirjoitetun artikkelin ranskasta englanniksi, ja lisäsi siihen omat huomautuksensa, jotka olivat kolme kertaa pidemmät kuin alkuperäinen artikkeli. Yksi huomautuksista on niin monimutkainen algoritmi, että sitä pidetään maailman ensimmäisenä tietokoneohjelmana. Adan mukaan on myöhemmin nimetty ohjelmointikieli.

Adan algoritmi on kiinnostava ja nopealukuinen kirja, jonka luin yhdessä vuorokaudessa (olosuhteiden pakosta – varattua kirjaa ei saanut uusia). Essingerillä on ollut käytössään runsaasti lähdemateriaalia ja kirjeitä, ja välillä jopa ihmetyttää kuinka tarkasti hän pystyy kuvaamaan 150 vuotta sitten eläneen elämänvaiheet. Kirja on paitsi viihdyttävä tietokirja, myös kiinnostava katsaus varhaisen tietokoneen historiaan.

Luin kirjan vuoden 2016 puolella, joten tämä teos ei pääse lukuhaasteeseen 2017 mukaan.

Subjektiivinen tuomio: ****

James Essinger
Adan algoritmi – Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan
Vastapaino 2016
310 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat