Elämäkerrat

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä

Herrasmiehen ensimmäinen sääntö on: Älä koskaan väitä olevasi herrasmies.

Kirjassaan Vuosi herrasmiehenä kirjailija Joonas Konstig laittaa otsikon mukaisesti itsensä likoon vuoden ajaksi. Hän päättää muuttua paremmaksi ihmiseksi ja ottaa päämääräkseen perinteisen herrasmiehen mallin. Ohjelmaan kuuluu siis tapaetikettiä, pukuihin pukeutumista, miekkailua, ratsastusta, rugbya ja vapaaehtoistyötä. Vuosi huipentuu juhlaviin tanssiaisiin.

Lähtökohta on ankea: kertoja maalaa itsestään kuvan anarkistisena lähes nelikymppisenä miehenä, joka kapinoi kaikkea vastaan ja jonka ei koskaan tarvinnut kunnolla aikuistua. Hän riitelee vaimonsa kanssa, kiukuttelee, valittaa, haukkuu muita, käyttäytyy huonosti, suhtautuu kaikkeen sarkastisesti ja vaikuttaa muutenkin ikävältä tyypiltä. Vaimo toteaa, että mies on niin kaukana herrasmiehestä kun voi olla.

Kirja voisi olla päähenkilön takia ärsyttävä, mutta Konstig kirjoittaa niin vetävästi, että tarinaan tempautuu väistämättä mukaan. Selviytyykö mies haasteesta? Tekstin itseironinen tyyli toimii, ja sivut kääntyvät vikkelästi. Henkilökohtaisen matkan varrella tavataan mielenkiintoisia haastateltavia, ja välillä otetaan esimerkkejä historiallisista herrasmiehistä. Konstig pohdiskelee myös elämää yleisesti ja tekee hyviä oivalluksia. Millainen on hyvä ihminen? Onko perinteinen herrasmiehen malli käyttökelpoinen enää nykypäivänä?

Matka on pitkä, mutta pikku hiljaa muutos on havaittavissa. Ei liene spoilausta sanoa, että projektin päätteeksi Konstig vaikuttaa onnellisemmalta. Avioliitto ja perhe voivat paremmin, kun kiukutteleva miesvauva on kehittynyt kohteliaaksi aikuiseksi. Kuten eräs Konstigin haastateltava toteaa, eniten tästä projektista hyötyvät todennäköisesti hänen lapsensa.

Me kaipaamme nykyaikana kipeämmin kuin koskaan jotakin, mihin kiinnittyä. Me kaipaamme siis velvollisuuksia. Luulemme, minun tavoin, tulevamme onnelliseksi, jos saamme kaiken mitä haluamme. Mutta vapaus ei tee meitä onnelliseksi, koska täysi vapaus tarkoittaa, ettei meitä tarvita mihinkään. Velvollisuudet tarkoittavat, että meitä tarvitaan. Että meidän olemassaolollamme on merkitystä.”

Subjektiivinen tuomio: ****

Joonas Konstig
Vuosi herrasmiehenä – Vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä
WSOY 2017
474 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kokeile Bookbeatia 2 viikkoa ilmaiseksi* (vain uusille asiakkaille)

Posted by Sanna in Elämäkerrat, 0 comments

Walter Isaacson: Leonardo Da Vinci

Taiteilija istuu täysin rauhallisena työnsä ääressä. Hän on hyvin pukeutunut, ja hänellä on kädessään erittäin kevyt sivellin, joka on kastettu hienostuneeseen väriin. Hänellä on yllään mieleisensä vaatteet; hänen kotinsa on siisti ja täynnä kauniita kuvia, ja häntä säestää usein musiikki tai erilaisten kauniiden teosten ääneen lukeminen.” – Leonardo Da Vinci

Nostin Leonardon elämäkerran kevään 2019 kirjatärppilistalleni sen perusteella, että pidin kovasti Walter Isaacsonin Steve Jobs -elämäkerrasta. Isaacsonin teos on aikamoinen tiiliskivi yli 600 sivullaan, mutta se vie lukijan mielenkiintoiselle matkalle 500 vuoden takaiseen Italiaan. Materiaalina on käytetty esimerkiksi Leonardon työpäiväkirjoja, joita häneltä jäi satoja sivuja.

Leonardosta piirtyy kaiken kaikkiaan kiinnostava kuva. Hän oli avioton lapsi ja itseoppinut mies, jolla ei ollut muodollista koulutusta. Hänen kiinnostuksensa repeili moneen suuntaan, ja hän opiskeli valtavasti erilaisia asioita aina anatomiasta matematiikkaan ja veden kiertokulkuun. Täydellisyyttä tavoitteleva nero ei kuitenkaan saattanut tutkimuksiaan koskaan julkaistuun muotoon, joten tulevina vuosisatoina samat asiat piti keksiä uudelleen.

Leonardolta tilattiin useita maalauksia, mutta suurimman osan niistä hän jätti kesken. Harvoja valmistuneita taideteoksia, kuten Luolamadonna, Viimeinen ehtoollinen ja Mona Lisa, pidetään kuitenkin mestariteoksina. Kirjassa on runsaasti värikuvia Leonardon työpäiväkirjoista ja niin tutuista kuin vähän tuntemattomammistakin maalauksista.

Paksuudestaan huolimatta kirja ei ole kuiva, vaan Leonardon elämä jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka. Pidin kirjasta, vaikka ihan samanlaista vaikutusta se ei tehnytkään kuin Steve Jobsin elämäkerta. Luonnollisesti on erilaista kirjoittaa 1500-luvun alussa eläneestä taiteilijasta kuin nykypäivän yritysjohtajasta. Jos maalaaminen tai mestaritaitelijan elämään perehtyminen kiinnostaa, kannattaa tarttua tähän.

— he päätyivät keskustelemaan siitä, millaista luovuus on luonteeltaan. Toisinaan se edellyttää hitautta, taukojen pitämistä, jopa viivyttelyä. Leonardo selitti, että sellainen mahdollistaa ideoiden marinoitumisen. Intuitiota tulee vaalia. ‘Korostetun lahjakkaat miehet saavat toisinaan aikaan silloin, kun he tekevät vähiten työtä, sillä heidän mielensä on keskittynyt ajatuksiin, hahmotelmien täydelliseksi luomiseen, ja he voivat myöhemmin toteuttaa ne.

Subjektiivinen tuomio: ****

Walter Isaacson
Leonardo Da Vinci
Bazar 2019
624 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Posted by Sanna in Elämäkerrat, 0 comments

Yousafzai & Lamb: Minä olen Malala

Maailman kirjat -haaste: Pakistan
Mistä lukujonoon:
Omasta hyllystä

Ennakko-odotukset: Malalan muistelmat ovat odottaneet lukujonossani ainakin pari vuotta, mutta sain viimein kirjan luettua viikon loman aikana. (Kannattaa selvästi ottaa tällainen kirja mukaan lentokoneeseen.) Olen tietysti kuullut Malalasta ja tiesin hänen saaneen Nobelin rauhanpalkinnon, mutta muuten en oikeastaan tuntenut hänen tarinaansa.

Juoni: Kirjan esipuhe alkaa päivästä, jolloin Malalan elämä muuttui: Tuntematon mies tunkeutui koulubussiin ja ampui tyttöä päähän. Tapauksen kuvailun jälkeen Malala aloittaa alusta ja kertoo lapsuudestaan, perheestään ja koulunkäynnistään. Samalla sivutaan Pakistanin historiaa, kulttuuria ja poliittista tilannetta: Talibanit saapuivat maahan ja saivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän valtaa. Lopulta tytöt eivät esimerkiksi saaneet enää käydä koulua.

Malala alkoi pyynnöstä pitää BBC:n urdunkielisellä sivustolla salanimellä blogia, jossa hän kertoi nuoren tytön elämästä Pakistanissa. Myös perheen aktivisti-isä on  vaarassa, mutta talibanit hyökkäävätkin yllättäen tyttären kimppuun. Pari viimeistä lukua Malala kertoo uudesta elämästään ampumisen jälkeen ja pakolaisena Englannissa. Kotiin perhe ei voi enää palata.

Kuka on Malala? Minä olen Malala, ja tämä on minun tarinani.

Mikä toimi:

  • Malalasta on vaikeaa olla pitämättä: Hän on vahvatahtoinen, viisas ja ikäistään paljon kypsemmän oloinen nainen. (Lisäksi hän rakastaa lukemista.) Upeaa, että hän sai Nobelin palkinnon, ja pystyy näin edistämään tärkeäksi katsomiaan asioita. Vaikeudetkin ja kamalat tapahtumatkin voi kääntää voitoksi.
  • Naisen aseman käsittely kirjassa. Erityisesti Malala puhuu tyttöjen koulunkäynnin puolesta, sillä se avaa mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Hän huomaa itsekin, ettei koulukirjoja osaa arvostaa ennen kuin ne menettää.
  • Kirja on tasapainoinen sekoitus Malalan omaa tarinaa ja tarpeellisia taustatietoja. En voi väittää olevani perehtynyt Pakistanin poliittiseen tilanteeseen, mutta nyt olen taas hieman sivistyneempi.

Mikä ei toiminut: 

  • Enpä keksi mitään valittamista.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Malala Yousafzai & Christina Lamb
Minä olen Malala – koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa
Tammi 2015
312 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Posted by Sanna in Elämäkerrat, 2 comments