”’Mä haluaisin vaan olla kotona kokonaisen vuoden’, huokaan puolisolleni. Vaikka takana on kesäloma ja rauhallinen residenssijakso Haapsalussa, olen uupunut silkasta ajatuksesta, että minun täytyy taas ryhtyä suunnittelemaan ja säätämään syksyn opetuksia.
Tuosta lauseesta alkaa ajatusprosessi: Voisinko jäädä kotiin joksikin aikaa? Olla tekemättä töitä? Levätä.”
Nelikymppinen luovan alan sekatyöläinen saa tarpeekseen työnteosta ja päättää antaa itselleen lahjaksi vapaajakson. Puolen vuoden lomailu herättää paljon ajatuksia. Miksi vapaan ottaminen omilla rahoilla hävettää? Lapsen tekeminen olisi sovelias syy pitää taukoa työelämästä, mutta entä jos haluaa vain lomaa?
Pysähdyskokeessa on paljon samaistuttavia ajatuksia suorittamisesta, huijarisyndroomasta ja freelancerin elämästä. Tunnistin esimerkiksi vaikeuden pitää yrittäjänä arkivapaita, vaikka olisi työskennellyt iltoja tai viikonloppuja. Ajatuksia ei kuitenkaan kehitellä kovin pitkälle, ja kirja jää jotenkin hajanaiseksi.
Luin juuri ennen tätä Mia Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa kertoja ottaa vapaata lähteäkseen Japaniin tutkimaan tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista. Myös Pysähdyskokeessa viitataan Kankimäen kirjaan ja inspiroidutaan siitä, mutta kirja tuntuu nopeasti kasatulta välityöltä esikuvaansa verrattuna.
”Oikeastaan haluan tietää, kuka ja millainen olen, kun en tee koko ajan töitä.”
Takakansitekstin perusteella odotin vastaavanlaista konkreettista ihmiskoekirjaa kuin Vuosi herrasmiehenä tai Onnellisuusprojekti. Varsinainen pysähdyskoe alkaa kuitenkin vasta sivulla 66/167, ja kirja keskittyy senkin jälkeen enemmän sisäiseen pohdintaan kuin tapahtumiin. Ehkä ongelma onkin siinä, että Haanpää ei tarkoituksella tee mitään. On vaikea kiinnostua kokonaisen kirjan verran yksittäisen freelancerin pitämästä vapaasta.
Kirjan idea oli siis mielenkiintoinen, mutta toteutus ei napannut minulle. Suosittelenkin ennemmin Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan aiempaa kirjaa Miksi en kirjoittaisi?. Se on inspiroiva esseeteos kirjoittajaelämästä ja innostaa esimerkiksi pitämään taiteilijatreffejä ja kirjoitusretriittejä. Pysähdyskokeen aikana Haanpää päätyy lopulta tekemään hiukan töitä, ja hän editoi juurikin edellä mainittua kirjoitusopasta. Hieman ironisesti vapaajakson päätteeksi alkaa koronapandemia, joka pysäyttää koko maailman.
Kotiliedessä on mielenkiintoinen haastattelu kirjan teemoista: Päivi jätti työt puoleksi vuodeksi voidakseen lorvia enemmän – sitten hän oivalsi, miksi oma aika voi tuntua myös pelottavalta
Lukukokemus: **
Päivi Haanpää
Pysähdyskoe – Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
167 sivua
”Ajattelin, että tilanteessa, jossa olin, paras tapa vähentää haitallista stressiä olisi kasvattaa nimenomaan hallinnan tunnetta. Näin voisin muuttaa maailmaa mahdollisimman tehokkaasti.”
”Silti onnellisuusvimmassa on yksi valtava ongelma: se on epäonnistunut täyttämään lupauksensa. Vaikka onnellisuusala jatkaa kasvuaan, voimme yhteiskuntana huonommin kuin koskaan. Yhteiskuntatieteilijät ovat paljastaneet surullisen ironian: onnellisuuden tavoitteleminen tekee ihmisistä itse asiassa onnettomia.”