Elämäntapa

Emily Esfahani Smith: Merkityksellisyyden voima

”Silti onnellisuusvimmassa on yksi valtava ongelma: se on epäonnistunut täyttämään lupauksensa. Vaikka onnellisuusala jatkaa kasvuaan, voimme yhteiskuntana huonommin kuin koskaan. Yhteiskuntatieteilijät ovat paljastaneet surullisen ironian: onnellisuuden tavoitteleminen tekee ihmisistä itse asiassa onnettomia.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Merkityksellisyyden voima odotteli hyllyssäni kolme vuotta, mutta vihdoin sain sen luetuksi! Emily Esfahani Smith on koonnut yhteen kasan tutkimuksia ja ihmisten tarinoita pyrkien vastaamaan suureen kysymykseen: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?

Kirjassa tavataan esimerkiksi hyvinvointiyrittäjäksi ryhtynyt ex-huumekauppias, eläintarhanhoitaja, pienen yhteisöllisen saaren asukkaita, halvaantunut entinen urheilija ja keskiaikahenkisiä Luovan Anakronismin seuran jäseniä. Tutkimustulosten osalta viite- ja lähdeluettelo on vaikuttava, eli Smith on todella nähnyt vaivaa materiaalin keräämiseen.

Poimin kirjan alkuosasta monta hyvää ajatusta. Onnellisuus ja merkityksellisyys ovat lähtökohtaisesti kaksi eri asiaa (ja merkityksellisyys on näistä se olennainen juttu). Tarkoitus nousee siitä, että on jotain tekemistä. Ne, jotka näkevät työnsä tapana auttaa muita, arvioivat työnsä merkitykselliseksi. Kun näemme vaivaa johonkin, arvostamme sitä enemmän.

”Emme kaikki löydä kutsumustamme, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi löytää tarkoitusta.”

Ehdin jo alkaa miettimään syvällisiä lukiessani kirjaa, mutta puolivälin jälkeen kadotin harmillisesti otteen ajatuksista. Kirja lähtee korkealentoisille urille, kun aletaan käsittelemään itsensä ylittämistä eli transsendenssiä. Myöskin osio traumojen kautta kasvamisesta jäi etäiseksi. Loppujen lopuksi tämä oli minulle kolmen tähden lukukokemus.

Subjektiivinen tuomio: ***

Emily Esfahani Smith
Merkityksellisyyden voima
Suom. Kaisa Koskela
Tuuma-kustannus 2018
315 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä

”Herrasmiehen ensimmäinen sääntö on: Älä koskaan väitä olevasi herrasmies.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjassaan Vuosi herrasmiehenä kirjailija Joonas Konstig laittaa otsikon mukaisesti itsensä likoon vuoden ajaksi. Hän päättää muuttua paremmaksi ihmiseksi ja ottaa päämääräkseen perinteisen herrasmiehen mallin. Ohjelmaan kuuluu siis tapaetikettiä, pukuihin pukeutumista, miekkailua, ratsastusta, rugbya ja vapaaehtoistyötä. Vuosi huipentuu juhlaviin tanssiaisiin.

Lähtökohta on ankea: kertoja maalaa itsestään kuvan anarkistisena lähes nelikymppisenä miehenä, joka kapinoi kaikkea vastaan ja jonka ei koskaan tarvinnut kunnolla aikuistua. Hän riitelee vaimonsa kanssa, kiukuttelee, valittaa, haukkuu muita, käyttäytyy huonosti, suhtautuu kaikkeen sarkastisesti ja vaikuttaa muutenkin ikävältä tyypiltä. Vaimo toteaa, että mies on niin kaukana herrasmiehestä kun voi olla.

Kirja voisi olla päähenkilön takia ärsyttävä, mutta Konstig kirjoittaa niin vetävästi, että tarinaan tempautuu väistämättä mukaan. Selviytyykö mies haasteesta? Tekstin itseironinen tyyli toimii, ja sivut kääntyvät vikkelästi. Henkilökohtaisen matkan varrella tavataan mielenkiintoisia haastateltavia, ja välillä otetaan esimerkkejä historiallisista herrasmiehistä. Konstig pohdiskelee myös elämää yleisesti ja tekee hyviä oivalluksia. Millainen on hyvä ihminen? Onko perinteinen herrasmiehen malli käyttökelpoinen enää nykypäivänä?

Matka on pitkä, mutta pikku hiljaa muutos on havaittavissa. Ei liene spoilausta sanoa, että projektin päätteeksi Konstig vaikuttaa onnellisemmalta. Avioliitto ja perhe voivat paremmin, kun kiukutteleva miesvauva on kehittynyt kohteliaaksi aikuiseksi. Kuten eräs Konstigin haastateltava toteaa, eniten tästä projektista hyötyvät todennäköisesti hänen lapsensa.

”Me kaipaamme nykyaikana kipeämmin kuin koskaan jotakin, mihin kiinnittyä. Me kaipaamme siis velvollisuuksia. Luulemme, minun tavoin, tulevamme onnelliseksi, jos saamme kaiken mitä haluamme. Mutta vapaus ei tee meitä onnelliseksi, koska täysi vapaus tarkoittaa, ettei meitä tarvita mihinkään. Velvollisuudet tarkoittavat, että meitä tarvitaan. Että meidän olemassaolollamme on merkitystä.”

Subjektiivinen tuomio: ****

Joonas Konstig
Vuosi herrasmiehenä – Vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä
WSOY 2017
474 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi* (vain uusille asiakkaille)

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys

”Elämme koko maailmanhistorian näkökulmasta kenties kiinnostavinta aikaa, koska teknologia kehittyy kiihtyvällä vauhdilla ja muuttaa elinympäristöämme nopeammin kuin koskaan ennen.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

24-vuotias futuristi, säveltäjä ja ammattipuhuja Perttu Pölönen voi lisätä tittelilistaansa myös kirjailijan, kun esikoistietokirja Tulevaisuuden lukujärjestys ilmestyi Otavan kustantamana. Sain siitä arvostelukappaleen, mutta päädyin kuuntelemaan sen suurimmaksi osaksi äänikirjana, jonka Pölönen lukee itse. Michelle Obaman muistelmien tapaan tekijän oma ääni tuo teokseen mukavasti syvyyttä.

Tulevaisuuden lukujärjestykseen on koottu lista tärkeitä tulevaisuuden taitoja, joita nykynuorten pitäisi opiskella pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa. Kirjassa puhutaan paljon teknologiasta, tekoälystä ja somesta, mutta toisin kuin voisi ehkä odottaa, pointtina ovat tekniikan sijaan pehmeät arvot ja sydämen sivistys. Pölönen korostaa sellaisten asioiden tärkeyttä, jotka eivät muutu tulevaisuudessakaan.

Lukujärjestykseen on valittu taitoja kuten luovuus, uteliaisuus, kommunikaatio, intohimo ja yrittäjyys. Tekstissä vilahtelevat tiuhaan tahtiin myös etiikka, moraali, myötätunto, rehellisyys, rohkeus ja rakkaus. Arvostan! Jokainen lukujärjestyksen kohta on oma lukunsa, joita Pölönen höystää omakohtaisilla tarinoilla, välillä hilpeillä (Patrik) ja välillä koskettavammilla (Hla Hla).

Kuva: tulevaisuudenlukujarjestys.com

Itselleni merkittävimpiä oivalluksia olivat onnellisuuden ja merkityksellisyyden välinen ero, se että täydellinen vapaus ei ole luovuuden lähde ja että Piilaaksossakin podetaan huijarisyndroomaa. Oli ylipäätään kiva lukea vaihteeksi positiivinen näkemys tulevaisuudesta ja teknologian roolista. Maailma on muuttunut aina, nyt muutos tulee vain nopeammin.

”Kyse on vain muutoksesta. Uudesta olosuhteesta, normaalista, johon meidän pitää sopeutua. Jokainen sukupolvi on jättänyt jälkeensä erilaisen maailman ja meidän tehtävämme on jatkaa sitä. Itku ei auta tulevaisuusmarkkinoilla.”

Kirjan kantavana teemana ovat lapset, koulutus ja opetus. Kaikkia yllä mainittuja taitoja ja erityisesti rakkautta pitäisi Pölösen mukaan opettaa jo koulussa. Mietin, että nykyään kouluille sysätään vastuuta vähän kaikesta, ja opetussuunnitelman myllääminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainahan sitä saa toivoa :D

Kaiken kaikkiaan Tulevaisuuden lukujärjestys on inspiroiva ja ajatuksia herättelevä teos. Kirja on selkeästi suunnattu nuorille, ja se olisikin hyvä ylioppilas- tai valmistujaislahja. Mukana on silti paljon asiaa, josta vähän vanhempienkin kannattaa ottaa oppia.

”Tulevaisuus on juuri sitä, mitä me tänään aiomme tehdä huomista varten. Se ei ole pelottava, jos rakennamme sitä yhdessä.”

Kirja pääsee mukaan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Subjektiivinen tuomio: ****

Perttu Pölönen
Tulevaisuuden lukujärjestys
Otava 2019 (Kirja itse väittää julkaisuvuodeksi 2020)
192 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi ja kuuntele äänikirja* (Etu koskee uusia käyttäjiä)