Kersti Juva: Löytöretki suomeen

Kaikki alkutekstin sävyt saadaan mukaan, kun lähdetään ensimmäistä mieleen tulevaa sanaa edemmäksi kalaan.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjassa Löytöretki suomeen ansioitunut kääntäjä Kersti Juva kokoaa yksiin kansiin suomen kielen erikoisia piirteitä verrattuna englantiin ja havainnollistaa niitä omilla käännösesimerkeillään.

Kirja koostuu suurimmaksi osaksi juuri kieliopista ja esimerkeistä, ja Juvan omaa selittävää tekstiä on vähän. Antoisimpia ovat esimerkit, joissa on mukana sekä raakakäännös että lopullinen versio. Teksti muuttuu monesti yllättävän paljon, jotta sen saa sanottua sujuvasti suomeksi!

Suomi on myös monipuolisempi kieli kuin tulee ajatelleeksi: en ole tajunnut ettei englannissa ole vastinetta esimerkiksi verbeille ”jaksaa” tai ”ehtiä”. Verbin ”can” voi puolestaan kääntää vähintään kymmenellä suomenkielisellä sanalla.

Luin kirjaa pienissä pätkissä, ja siihen meni lopulta yli puoli vuotta. Sivistyssanat ja kielioppitermit valuivat päästäni sitä mukaa kun luin niitä, joten yritin keskittyä käännösesimerkkeihin. Bongailin joukosta suosikkejani eli Taru sormusten herrasta– ja Ylpeys ja ennakkoluulo -käännöksiä. Myös muista Juvan kääntämistä kirjoista oli paljon katkelmia, ja esimerkiksi Jhumpa Lahirin Tuore maa alkoi kiinnostaa ihan kokonaisenakin kirjana.

Juvan kuuluisimpiin suomennoksiin kuuluvat Tolkienin teokset, ja kuulemani perusteella odotin kirjalta enemmän paneutumista itse käännösprosessiin ja tarinointia työn takaa. Löytöretki suomeen muistuttaa kuitenkin enemmän suomen kielen oppikirjaa. Jäinkin miettimään kirjan aiottua kohderyhmää.

Onneksi syksyllä 2021 Kersti Juvalta on tulossa uusi teos nimenomaan Tolkienin kääntämisestä. Ehkäpä se vastaa paremmin odotuksiini!

Subjektiviinen tuomio: ***

Kersti Juva
Löytöretki suomeen
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020
413 sivua

David J. Peterson: The Art of Language Invention

When I was hired to create Dothraki for Game of Thrones, I didn’t get many notes from the producers. Really there were only two things they wanted from the Dothraki language: (1) They wanted it to incorporate all the words George R. R. Martin had created in his books, and (2) they wanted it to sound harsh.

Kirjailija David J. Peterson on ammatiltaan language creator. Mikä se mahtaa olla suomeksi? Kielten luoja? Joka tapauksessa hän luo kokonaisia keinotekoisia kieliä ja saa rahaa siitä. Nettifoorumeilta lähtenyt harrastus on muuttunut työksi, kun hän on tehnyt kieliä moniin tunnettuihin tv-sarjoihin.

Tunnetuin hänen luomuksistaan on ehkäpä dothraki-kieli Game of Thrones -sarjassa. Sen hän rakensi 56:n kirjoissa käytetyn sanan pohjalta, höystettynä tuottajien toiveella että kielen pitää kuulostaa karkealta. Niinpä Daenerys Targaryenin ja kumppaneiden repliikit sarjassa eivät ole hatusta vedettyjä, vaan dothraki on kokonainen kehitetty kieli kielioppeineen ja sanastoineen. Hash yer astoe ki Dothraki?

Kirjassa The Art of Language Invention pureudutaan nimen mukaisesti keinotekoisten kielien (conlang, constructed language) luomiseen. Peterson haluaa jakaa osaamistaan nuoremmille polville. Hän käy läpi alan historiaa sekä asiat, jotka täytyy ottaa huomioon jos haluaa luoda oikeasti käytettävän, elävän kielen: äänteet, sanat, kielen kehitys ja kirjoitettu kieli.

Kirja raapaisee kutakin osiota juuri tarpeeksi syvältä, jotta esimerkiksi fonologiasta saa jonkinlaisen idean mutta aihetta tuntematon ei lopeta lukemista. Kokonaisuudessaan The Art of Language Invention tarjoaa kattavan yleiskatsauksen kielten maailmaan. Esimerkkejä käytetään paljon, osa on todellisista kielistä ja osa Petersonin omista kielistä. Lisäksi kirjassa on muutama case study, jossa pureudutaan syvemmälle Petersonin luomiin dothraki-, irathient-, high valyrian- ja castithan-kieliin.

Käy todella selväksi, ettei muutaman sanan tai lauseen heittäminen fantasiatarinaan ole vielä kielen luomista. Alan guru on tietysti J. R. R. Tolkien, joka ei luonut pelkästään useita haltiakieliä vaan kokonaisen kielikunnan.

Minulla ei riittäisi kärsivällisyys kokonaisen kielen luomiseen, mutta kielitiede kiinnostaa yleisellä tasolla. Kirja toimikin perusasioiden oppikirjana, jossa esimerkit vain olivat tavallista kiinnostavampia. Englanninkielistä tekstiä pystyi seuraamaan hyvin, kunhan keskityin. Moni asia oli tuttu jo entuudestaan, joten vain muutaman oudomman termin kanssa piti turvautua Googlen apuun. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun saksassakin esiintyvä sijamuoto datiivi selitettiin missään kunnolla! Ja olen samaa mieltä kirjailijan kanssa – German is a nightmare.

Suosittelen kirjaa erityisesti kielien kehittämisestä kiinnostuneille conlangereille, fantasia- ja scifikirjoittajille sekä kaltaisilleni nörteille, joita kielet kiinnostavat muuten vain. Kirja laajentaa ajattelua ja kutkuttaa mielikuvitusta: Mitä kaikkea kielellä voikaan tehdä ja mihin se voi taipua?

Kirja pääsee mukaan Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

Subjektiivinen tuomio: *****

David J. Peterson
The Art of Language Invention
Penguin Books 2015
292 sivua

Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa

100 klassikko [sic] tunnissa sopii mainiosti kiireisille atk-ajan ihmisille, joilla ei todellakaan ole aikaa lukea pölyisiä tiiliskiviä eikä kirjoittakaan mitään yli 200 merkin mittaista.

100 klassikkoa tunnissa oli yksi teos tämän syksyn tärppilistassani. Kun hylly pursuilee lukujonon painosta, tämä kirja tuntui hauskalta tavalta tutustua lukemattomiin kirjallisuuden klassikoihin. Hotkaisin sen nimen mukaisesti alle tunnissa, mutta muuten teos ei ihan täyttänyt odotuksia.

Todellisten klassikoiden lisäksi 100 kirjan joukossa on myös uudempia suosittuja kirjoja, kuten Linnunradan käsikirja liftareille, Nälkäpeli ja Fifty Shades of Grey. Näistä esitellään yksi kirja per yksi sivu, ja jokaisesta on juonitiivistelmä (Mitä), joku kirjaan liittyvä tieto (Knoppi) ja kirjailijan oma mielipide (Tuomio).

Knoppitiedot ovat kiinnostavia ja tuomiot naurattivat, mutta kun tiivistelmä on tyyliä ”Sälli räytyy kuoliaaksi” (Nuoren Wertherin kärsimykset) tai ”Neljästä siskoksesta kasvatetaan kelpo vaimoja” (Pikku naiset), tietoannos klassikoista jää aika köyhäksi. Olisi yhdelle sivulle mahtunut hieman enemmänkin tekstiä, eikä olisi tarvinnut edes tiivistää.

Napakatkin kirjallisuuskeskustelut saattavat siis jäädä tämän kirjan pohjalta aika lyhyiksi. Parhaiten 100 klassikkoa tunnissa toimii sellaiselle lukijalle, joka on jo lukenut suurimman osan esitellyistä kirjoista tai ainakin tuntee klassikot päällisin puolin. Tuttujen teosten kohdalla voi arvioida tiivistelmän onnistumista tai myhäillä tuomion teräville huomioille. Kirjaa voi myös käyttää lukulistana tutustumisen arvoisille klassikkoteoksille (paitsi Fifty Shades of Grey), mutta juonitiivistelmät kannattaa käydä tsekkaamassa Wikipediasta.

Lopussa Sisättö on bonuksena esitellyt itseironiseen tyylillä oman kirjansa, ja kertoo kirjoittaneensa sen kuudessa viikossa suurimmaksi osaksi mökin terassilta. Pieni lisäpanostus olisi ehkä tehnyt kirjasta paremmin tarkoitustaan palvelevan, vaikka se vitsikäs olikin.

Subjektiivinen tuomio: **½

Vesa Sisättö
100 klassikkoa tunnissa
Avain 2018
120 sivua