”Mikään teos ei ole vaikuttanut yhtä lailla maailmanhistoriaan, kulttuuriimme ja ajatusmaailmaamme kuin tämä reilun tuhannen vuoden aikana Lähi-idässä muotoutunut kertomuskokoelma.”
Alussa oli Sana kuului myöskin ensimmäisen kirjallisuuden kurssin lähdekirjallisuuteen. Se vaikutti sen verran helposti lähestyttävältä teokselta, että luin senkin kokonaan. Jyrki Korpua käsittelee kirjassaan yleisellä tasolla Raamatun historiaa, rakennetta ja vaikutusta kirjallisuuteen. Hän aloittaa esittelemällä Raamatun kirjallisuuslajeja (onhan kyseessä kirjakokoelma eikä yksittäinen teos), arkkityyppejä ja vaikutteita.
Korpua ottaa mielenkiintoisia esimerkkejä nykykirjallisuudesta – muun muassa laululyriikoista, J. R. R. Tolkienin tuotannosta, Da Vinci-koodista ja Harry Potteristakin. Vanhemmasta kirjallisuudesta käsitellään hieman syvällisemmin Danten Jumalaista näytelmää ja Aleksis Kiven tuotantoa. Näistä aiheista olisin mielelläni lukenut enemmänkin, nyt käsittely jäi paikoitellen lyhyeksi.
Korpua tuo esiin kiinnostavia pointteja, ja lukiessa sain jatkuvasti ahaa-elämyksiä. Tiesitkö sinä, että Kiven Nummisuutarit on lähtökohtaisesti parodinen uudelleenkirjoitus Raamatun apokryfikirjojen Tobitin kirjasta? Kirjallisuusviittauksista tarttui muistilistalle myös muutamia kirjoja luettavaksi, kuten Ben-Hur ja Sudenmorsian.
Raamattu on kirjana minulle jo suhteellisen tuttu, mutta kirjallisuushistorialliset näkökulmat siihen olivat todella mielenkiintoisia. Kirja toimii myös hyvänä sukelluksena aiheeseen, vaikka Raamattua ei juuri tuntisikaan. Kirjan kannen antama ensivaikutelma ei pettänyt – kirja oli muutamia lyhyitä jaksoja lukuunottamatta oikein helppolukuinen ja kiinnostava. Tämäkin pääsee sarjaan ”olisin voinut lukea myös ilman opiskeluja”.
Subjektiivinen tuomio: ****
Jyrki Korpua
Alussa oli Sana – Raamattu ja kirjallisuus
Avain 2016
196 sivua
”Aloitellessani J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomentamista en todellakaan osannut arvata millainen kysymystulva minua odotti. Olisin säikähtänyt pahanpäiväisesti, jos olisin tiennyt, että vielä jonain päivänä Suomen Tietotoimistosta soitetaan suomennoksen ilmestymispäivänä ja kysytään: ’Miltä nyt tuntuu?’ Niin kuin hiihtäjältä tai seiväshyppääjältä.”