Toiviainen & Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta

Ei kirjoittaminen työnä ole sen ihmeellisempää kuin työ pankissa tai myyntitykkinä. Tämän asian sisäistäminen on mageimpia asioita itsetunnon kannalta. Kun pääsee siihen pisteeseen, ettei mieti vain inspiraatiota, vaan asiat tehdään, oli sitä inspiraatiota tai ei, tulee voittajafiilis. Että ei huvittanut tehdä ollenkaan, mutta tehtiinpä hyvä juttu silti. Se on ammattitaitoa.

Työkseen kirjoittavia on monenlaisia, ja perinteinen kirjailija on vain yksi duuni muiden joukossa. Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta -kirjaan on nimensä mukaisesti koottu kahdentoista erilaisen kirjoittajan haastattelut. Mukana on monia sellaisiakin, joita ei heti mieltäisi nimenomaan kirjoittajiksi: rap-artisti, kansanedustaja, standup-koomikko, sketsiryhmä Justimusfilms ja luova johtaja.

Tarinoiden laaja skaala on virkistävää, ja osa teksteistä nousee heti esiin kiinnostavampina kuin toiset. Emmi Itärannan haastattelu oli ehkä kaikkein mielenkiintoisin. Olisin mielelläni lukenut enemmän nimenomaan kirjailijoiden työstä ja työtavoista, mutta ymmärrän haastateltavien valinnan tällä tavalla.

Vaikka kaikki haastattelut onkin tehty hieman eri tyylillä, teksti on sujuvaa luettavaa ja tarjoaa kiinnostavan katsauksen kirjoittamisen maailmaan, jossa mystinen inspiraatio ei loppujen lopuksi näyttele kovin suurta osaa. Kolme kahdestatoista haastateltavasta mainitsee nimenomaan tylsyyden luovuuden lähteenä, mikä on kiinnostava pointti. Vielä kun pystyisi käyttämään omankin tylsyyden luovasti hyväksi! Lopussa on myös hyvä kokoelma kirjoittamisvinkkejä.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Tässä tapauksessa siis työkseen kirjoittava ihminen. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Mikko Toiviainen & Ronja Salmi
12 tarinaa kirjoittamisesta
WSOY 2017
221 sivua

Terhi Upola: Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit

Tämä kirja pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten verkko muuttaa journalistista kerrontaa? Miten se muuttaa toimittajan roolia? Pyrin ensinnäkin tuomaan näkyväksi ja ymmärrettäväksi median muutosta, jonka keskellä elämme ja joka etenee käsittämätöntä vauhtia. Toisekseen käsittelen teemaa mahdollisimman paljon yksittäisen tekijän näkökulmasta. Sekä kouluttajana että tuottajana näen usein sen ristiriidan, jonka keskellä toimittajat elävät: toisaalta pitäisi kehittää uusia muotoja, toisaalta aina on kiire.

E-kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Toimittaja Terhi Upolan verkkokirjoittamiseen keskittyvä kirja herätti heti kiinnostukseni, kun tiedote kolahti postilaatikkoon. Pyysin ja sainkin arvostelukappaleen, mutta koska kirjan kohderyhmänä ovat toimittajat, teoksen sai vain PDF:nä. Aikani tuherrettuani PDF-tiedostoa lukulaitteelta varasin fyysisen niteen  kirjastosta, ja sain sen onneksi käsiini ensimmäisten joukossa. Verkon monista mahdollisuuksista huolimatta vanha kunnon paperikirja pitää pintansa!

Livenä ja läsnä on käytännönläheinen käsikirja verkkotoimittajille uusien juttutyyppien maailmaan. Mitä toimittaja voi oppia tubettajalta? Miten verkkojuttu eroaa lehtitekstistä? Miten journalismia tehdään yhdessä yleisön kanssa? Kirjassa käsitellään esimerkiksi tarinallistamista, yleisön osallistamista, toimittajan persoonan esiintuomista, videoiden hyödyntämistä, kuvajournalismia ja pelillistämistä. Jokaisesta aiheesta on sujuva teoriaosio ja lopuksi onnistuneita hankkeita  kotimaasta ja ulkomailta, sekä niiden tekijöiden haastatteluja.

Kirjan taitto on mukavan raikas ja pirteä väritys plussaa. Case-osiot on nostettu esille muusta tekstistä oranssilla tehostevärillä. Teoksesta löytyy myös kunnon lähdeviitteet ja lähdeluettelosta aimo kasa materiaalia ja artikkeleita selattavaksi.

Oli hauskaa huomata, että suuri osa kirjassa esitetyistä esimerkeistä oli minulle tuttuja, eli olen seurannut jotakuinkin oikeita asioita ja kanavia. Kirjaan olivat pääseet esimerkiksi Norppalive, Jenny ja läskimyytinmurtajat, HS:n interaktiiviset testit ja koneet, Project Mama -blogi, Tampereen kaupunginvaltuuston liveseuranta ratikkaan liittyen, Westerosin kirjeenvaihtaja -blogi ja hauskana kirja-alan yllätyksenä Sivumennen-kirjallisuuspodcast.

Opin uutta ja sain myös inspiraatiota omaan blogiin liittyen. Onhan tämäkin verkkokirjoittamista omassa mediassa, ja parhaimmillaan vielä yleisön kanssa yhdessä. Suosittelen kirjaa lämpimästi muillekin verkkotekstejä kirjoittaville ja toimittajan työstä kiinnostuneille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Terhi Upola
Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit
Art House 2018
272 sivua

John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja

Finnegans Wakessa Joyce hyödyntää uskomattoman paljon sanaleikkejä. Hän nautti portmanteau-sanojen eli yhdistelmäsanojen, kontaminaatioiden, luomisesta. Nämä ovat sanoja, joissa yhdistyy kaksi tai useampia sanoja merkityksineen. – – Harjoitus. Keksi omia yhdistelmäsanoja.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tämä kirja on odotellut minulla postausjonossa sarjassa ”täytyy vielä tutustua tarkemmin”, vaikka selailinkin kirjaa jo alkuvuodesta läpi ja kokeilin sen sisältämiä harjoituksia. Otetaan se siis nyt viimein käsittelyyn.

Nimensä mukaisesti Luovan kirjoittajan työkirja sisältää kirjoitusharjoituksia. Kirjasta tekee tavallista kiinnostavamman se, että 20 luvussa esitellään ensin aukeaman verran kuuluisan kirjailijan elämää ja tuotantoa, ja sen jälkeen tulevat sormiharjoitukset pohjautuvat heidän tyyleihinsä kirjoittaa.

Parhaassa tapauksessa siis oppii erilaisia tekniikoita ja sivistyy myös maailmankirjallisuuden saralla.  Harjoitukset saavatkin ihan eri merkityksen, kun ensin lukee James Joycen käyttäneen menestyksekkäästi tajunnanvirtaa Ulysses-järkäleessään, ja sitten harjoituksessa ohjataan kokeilemaan samaa.

Esiteltäviä kirjailijoita ovat esimerkiksi jo mainittu James Joyce, Margaret Atwood, Ernest Hemingway, Vladimir Nabokov ja Stephen King. Suomenkieliseen käännökseen on otettu mukaan suomalaisista kirjailijoista Anja Snellman ja Katja Kettu. Olen lukenut tästä listasta vain harvan teoksia, ja ihan kaikkia kirjassa esiteltyjä kirjailijoita en tuntenut entuudestaan lainkaan.

Kirjailijainfot ovat mielenkiintoisia, ja kirjaan on saatu koottua todella monipuolisesti esimerkkejä ja harjoituksia. Eniten niistä varmasti saisi irti, kun olisi tutustunut kaikkien kirjailijoiden tuotantoon. Toinen tärkeä juttu on se, että oikeasti tekisi kaikki harjoitukset. Itse kokeilin kivoimpia sieltä täältä, mutta mikäli kirjoittajana haluaa kehittyä, kannattaisi tehdä muutkin kuin itselle ne mieluisimmat.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.

Subjektiivinen tuomio: ****

John Gillard (suomalaisten kirjailijoiden osuudet Jani Saxell)
Luovan kirjoittajan työkirja
Suom. Urpu Strellman

Art House 2017
192 sivua