”Luin espanja.org -sivulta jonkun suomalaisen, Espanjassa vakituisesti asuvan naisen kokemuksia. Espanjassa ei kunniallinen nainen hänen mukaansa ole koskaan liikkeellä yksin. Yksinkulkeva nainen on perheensä hylkäävä rikollinen tai prostituoitu. Tai sitten vaalea pohjoismaalainen nainen. Elän toivossa, että minut luokitellaan tuohon viimeiseen kategoriaan.”
Kirja on saatu arvostelukappaleena.
Sirkku Passisen Vanha nainen Espanjassa on nimensä mukaisesti omakohtainen matkakertomus Espanjan Torreviejasta, josta Passinen vuokrasi asunnon ja jonne hän matkusti yhdeksäksi viikoksi. Yksin hän ei kuitenkaan koko aikaa ollut, vaan luona kävi piipahtamassa myös ystäviä ja sukulaisia.
Passinen kertoilee kirjassa yksityiskohtaisesti reissustaan aloittaen matkan alusta ja päätyen lopulta onnellisesti takaisin Tampere-Pirkkalan lentokentälle. Välissä käydään vierailemassa Torreviejan naapurikaupungeissa sekä Italiassa, syödään, shoppaillaan, retkeillään, eksytään, tutustutaan muihin suomalaisiin ja espanjalaiseen kulttuuriin. Kommelluksia ei puutu, mutta yllättävän hyvin Passinen selviää, vaikka hän ei puhu paljoa englantia eikä espanjaa ja nettiinkin pääsee vuonna 2010 vain kahviloissa.
Luen hyvin vähän omakustannekirjoja, koska valitettavasti taso on usein heikko. Tämän kirjan kanssa minua lähestyi kuitenkin kirjailijan poika, joka kertoi vakuuttavasti kirjan editointiprosessista ja sen vaatimasta työstä, ja osoitti myös lukeneensa blogiani kun tiesi että Espanja aiheena kiinnostaa. Otin siis kirjan kiinnostuneena lukulistalle, ja Vanha nainen Espanjassa pääsikin yllättämään positiivisesti.
Kirjaa on helppo lukea eikä tarina töksähdellyt. Vanha nainen Espanjassa ei ole mikään superkoukuttava page-turner, mutta se oli mukavaa iltalukemista muutamankymmentä sivua kerrallaan. Sympaattinen matkakertomus etenee sujuvasti, enkä bongannut juurikaan kielivirheitä tai kökköjä lauseita. Ainoana häiritsevänä yksityiskohtana silmiini sattui Jehovan todistajien jatkuva kutsuminen ”jehoviksi”, kun Passinen sellaisia Espanjassa tapaa. Myöskin espanjankieliset sanat ja fraasit menevät vähän miten sattuu, tarkistuittaisin ne vielä kieltä osaavalla.
Vaikka paketti toimii ihan hyvin näinkin, tiivistäminen ja väljempi taitto napakoittaisivat kirjaa vielä. Ihan jokaisen kahvin ja churron euromääräistä hintaa ei lukijan tarvitsisi tietää. Mielenkiintoisinta kirjassa onkin tarkan päiväkirjan välissä pilkahteleva omaääninen pohdinta esimerkiksi yksinäisyydestä, humoristiset kuvaukset ihmisistä ja ylipäätään kirjailijan itseironinen ote.
En ole lukenut paljoakaan kertomusmuotoisia matkakirjoja, joten en tunne genreä kovin hyvin. Passinen kertoo kirjoittaneensa kirjan, koska olisi itse kaivannut tällaista kirjaa ennen kuin lähti matkalle. Varsinaisena matkaoppaana kirja ei toimi, koska lukija on aika harvoin tarkasti kartalla, missä mennään ja minkänimisissä ravintoloissa esimerkiksi käydään syömässä. Kirja antaa kuitenkin varmasti inspiraatiota Espanjan matkalle ja rohkaisee ihmisiä lähtemään reissuun myös itsenäisesti. Aloinpa minäkin haaveilla matkasta…
Kaiken kaikkiaan tämä omakustannekirja on parempi kuin osa lukemistani toimitetuista ja kustannetuista kirjoista. Jatkokehitysehdotuksena Passinen voisi vaikka koota parhaita vinkkejä, jotka antaisi samanlaiselle reissulle lähtevälle, asioita joita tekisi nyt toisin, tai asioita joita yksinäisen naisen tai pelkästään suomea puhuvan kannattaa huomioida matkalla. Näin kirjasta tulisi vielä hyödyllisempi reissusta haaveilevalle.
Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kategoriassa Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan. Lisäksi saan raksittua Perkeet-lukuhaasteesta kohdan Omakustannekirja.
Subjektiivinen tuomio: ***
Sirkku Passinen
Vanha nainen Espanjassa
Books on Demand 2017
235 sivua
”Japanilainen mies pelkää eniten vaimoa, sitten ukkosta ja kolmanneksi vieraita täti-ihmisiä.”