Yhteiskunta

5 tuoretta tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

5 tuoretta tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

Kesällä luin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja. Tässä kooste parhaista!

Hans Rosling: Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Otava 2018
348 sivua

Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling haastaa ihmisten vääristyneet käsitykset maailman tilasta ja osoittaa, kuinka paljon olemme edistyneet viime vuosikymmenien aikana. Vaikka meillä on saatavissa kaikki tarvittava tieto, päätöksiä ohjaavat ennemmin esimerkiksi pelko, yleistämisen tarve ja muut Roslingin listaamat vaistot. Maailmankuvamme onkin monessa suhteessa kuin 60-luvulta.

Nykyään suurin osa maailman väestöstä ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, vaan keskituloisissa maissa. Suurin osa matalan tulotason maiden tytöistäkin pääsee kouluun, ja maailmassa keskimääräinen elinajanodote on 70 vuotta. 80 prosenttia maailman lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan, ja 80 prosentilla ihmisistä on käytössään sähkö. Näitä faktoja ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiedä. Maailman asioiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa, mutta kaiken pitää perustua faktoihin ja dataan.

Subjektiivinen tuomio: *****
Osta e-kirja Adlibriksesta*

Matthew Walker: Miksi nukumme – Unen voima

Tammi 2019
400 sivua

Miten kofeiini ja alkoholi vaikuttavat uneen? Mitä REM-unen aikana tapahtuu?  Miten nukkuminen muuttuu iän myötä? Miksi olisi parempi, jos koulut alkaisivat myöhemmin? Miksi lounaan jälkeen väsyttää? Miten unettomuutta voi hoitaa? Onko unilääkkeistä hyötyä?

Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker käy kiehtovassa tietokirjassaan läpi unitutkimusta ja sen viimeisimpiä tuloksia. Kirjasta saa paljon konkreettisia neuvoja unenlaadun parantamiseen. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta kirja olisi ehkä parempi luettuna. Parhaiten jäivät mieleen karmaisevat tarinat unihäiriöistä, kuten tappavasta unettomuudesta.

Subjektiivinen tuomio: *****
Osta kirja Adlibriksesta*

Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Atena 2019
318 sivua

Jos en tee lapsia, mitä minä teen? Vauvattomuusbuumi on kotimainen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se nojaa vahvasti haastateltujen lapsettomien sekä kirjailijan itsensä kokemuksiin, mutta sisältää myös paljon mielenkiintoista tutkimustietoa. Yllättävän iso osa kirjasta käsittelee hedelmöityshoitoja.

Lapsettomien – tai lapsivapaiden – polkuja on yhtä monia kuin haastateltujakin. Yksi purjehti Atlantin yli, toinen muutti maalle äitinsä omaishoitajaksi, kolmas tekee vaativaa matkatyötä. Joku elää parisuhde-elämää omakotitalossa, toinen asuu yhdeksän ihmisen kommuunissa. Mielenkiintoinen katsaus lapsettomuuteen ilmiönä! Lapseton vanhuus-luku on julkaistu huhtikuussa Hesarin artikkelina.

Subjektiivinen tuomio: **** (arvostelukappale saatu kustantajalta)
Osta kirja Adlibriksesta*

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

Atena 2019
238 sivua

Miksi lomamatkoja kuvitetaan aina drinkkien ja tuoppien kuvilla? Miksi juhla on yhtä kuin kupliva kuohuviinilasi? Miksi väsyneelle äidille ehdotetaan viiniä eikä päiväunia? Miksi viinipullo on ensimmäinen mieleen tuleva lahja? Miksi työpaikan illanistujaisiin, konsertteihin ja urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi?

Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja todella avaa silmät näkemään, miten alkoholi läikkyy mukaan arkeen kaikkialla ja miten siitä on tullut itsestäänselvyys.

Kirja ei syyllistä, mutta kannustaa kysymään, onko omassa alkoholinkäytössä kaikki kunnossa. Kellomäki tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****
Osta kirja Adlibriksesta*

Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

Like 2019
203 sivua

Suomi on tasa-arvon ihmemaa. Vai onko? Joukko suomalaisia eturivin kirjoittajia tarkastelee kirjoituksissaan tasa-arvoa valitsemastaan näkökulmasta. Mukana ovat mm. Koko Hubara, Katleena Kortesuo, Saara Särmä ja Maria Pettersson.

Esseissä pohditaan esimerkiksi sukupuolirooleja, kiltin tytön syndroomaa, myrkyllistä miehen mallia ja erilaisia keinoja edistää tasa-arvoa. Tilaa saavat myös näkökulmat, jotka monesti ohitetaan, kuten tasa-arvokysymykset vammaisten ja ei-valkoisten ihmisten näkökulmasta. Sinua on petetty on hyvä perustietopaketti tasa-arvosta ja feminismin ajankohtaisista näkökulmista.

Subjektiivinen tuomio: ****
Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Perhe, Terveys, Yhteiskunta

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus

Saadakseen minut ymmärtämään, miksi jotkut Afganistanin bacha poshit jatkavat miehen elämäänsä vielä aikuisenakin, toinen sisko esittää retorisen kysymyksen, johon on musertavan selvä vastaus. ’Jos saisitte astua ulos tuosta ovesta miehenä tai joutuisitte jäämään tänne ikuisiksi ajoiksi naisena, kumman valitsisitte?’

Sain toimittaja Jenny Nordbergin tietokirjan Kabulin tyttöjen salaisuus mummiltani parin muun pokkarin, muun muassa Minä olen Malala -kirjan kanssa. Tartuin tähän ensimmäisenä, koska aihe oli takakannen perusteella kaikkein hätkähdyttävin ja kiinnostavin.

Kirja osoittautuikin kiinnostavaksi, ajatuksia herättäväksi ja myös koskettavaksi. Nordberg kertoo kirjassaan nykyajan afgaanityttöjen ja -naisten tarinoita. Maata hallitsevat miehet, ja naisten elämä on äärimmäisen rajoitettua. Heidän tärkein tehtävänsä on synnyttää poikalapsia, ja tytön syntymää saatetaan jopa surra.

Joskus saatetaankin päätyä erikoiselta kuulostavaan vaihtoehtoon: kasvattaa tytär väliaikaisesti poikana. Nordberg törmäsi ensimmäiseen tällaiseen lapseen sattumalta, ja alkoi selvittää taustoja tarkemmin. Aluksi näitä bacha posheja ei tuntunut löytyvän juuri mistään, eikä heitä ollut virallisesti edes olemassa esimerkiksi kirjallisuudessa. Kaiveltuaan tarpeeksi Nordberg löysi kuitenkin useita eri-ikäisiä naisia, jotka elivät tai olivat eläneet osan elämästään miehinä.

Ilmiö on monitahoinen, eikä sillä ole vain yhtä syytä. Kirja perehdyttää lukijan aiheeseen monelta kannalta ja jättää tilaa myös omille pohdinnoille. Poikana eläminen lapsena antaa monille tytöille voimaannuttavan kokemuksen, kun he saavat riehua, leikkiä ja käyttäytyä siskojaan vapaammin. Perheet välttyvät häpeältä, jos yksi tyttökatraasta esiintyy poikana. Sisaret voivat liikkua vapaammin ulkona ja tehdä asioita ”miespuolisen” seuralaisen kanssa.

Puberteetin kynnyksellä bacha poshit muutetaan takaisin naisiksi, joiden liikkuminen on rajoitettua ja tehtävänä on mennä naimisiin ja alkaa synnyttää lapsia. Monesti se onnistuu ongelmitta, mutta kirjassa tavataan myös teini-ikäinen, joka ei haluakaan olla tyttö ja alistua ahtaaseen naisen muottiin, sekä aikuinen, joka kipuilee nyt naiseutensa kanssa eikä koe sukupuoltaan luontevaksi. Toisaalta esiin tulee myös bacha posheja, jotka eivät koskaan lakanneet elämästä miehinä tai menneet naimisiin.

Kabulin tyttöjen salaisuudessa pohditaan paljon sosiaalista sukupuolta. Tyttöjen ja poikien erilainen kasvatus näyttäytyy käsittämättömänä, kun bacha posheja kohdellaan ensin täysin eri tavoin kuin sisariaan, ja myöhemmin tehdään täyskäännös. Ilmiö on julkinen salaisuus, sillä ”keksitty poika on parempi kuin ei mitään”. Toisaalta se on myös hyvin ymmärrettävä ja jossain määrin looginenkin teko ihmisten elämäntilanteissa. Kirjassa naisten kipeät tarinat tulevat lähelle, ja harva saa onnellisen loppunsa.

Nordberg myös hätkäytti kirjan keskivaiheilla ainakin minut kauhisteluistani, kun afgaanikulttuurin, perhe-elämän ja nuorten tyttöjen aviohaaveiden kuvailun jälkeen mainittiin samaan aikaan televisiosta tulleet prinssi Williamin ja Kate Middletonin häät. Rakeisessa kuvassa näki, kuinka isä luovutti valkoiseen huntuun puetun tyttärensä aviomiehelle muiden hurratessa – ja tästä lähin naisen tärkein tehtävänsä on tuottaa perillinen. Romanttista!

Monella tapaa Kabulin tyttöjen salaisuus toi mieleen Mari Mannisen kirjan Yhden lapsen kansa. Kun suvun turvaamiseksi on tärkeintä saada poikalapsi, ihmiset keksivät mitä epätoivoisimpia keinoja saavuttaakseen tavoitteensa. Molemmat kirjat osoittavat myös, että seuraukset ovat yhtä monitahoiset kuin itse ilmiötkin, ja huonoltakin kuulostavista ratkaisuista voi seurata toivoa ja jotain hyvää.

Kirja pääsee lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän.

Subjektiivinen tuomio: *****

Jenny Nordberg
Kabulin tyttöjen salaisuus – vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa
WSOY 2015
363 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Yhteiskunta

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Minun mielestäni yhden lapsen politiikka oli julma ja turha: Se leikkasi syntyvyyttä huonommin kuin aiemmat kampanjat, mutta rikkoi raa’asti kansalaisten oikeutta päättää ruumiistaan ja lisääntymisestään. Sen hyödyt eivät mitenkään kumoa sen aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.
Kiinalaiset ovat eri mieltä.

Sain Yhden lapsen kansan luettavaksi reissulla vanhempien luokse, koska jostain syystä Lohjan kirjastosta saa varattua helposti mitä vain milloin vain. Helmet-kirjastossa kirjasta on tällä hetkellä 747 varausta.

Toimittaja Mari Manninen on asunut useita vuosia Kiinassa ja kirjoittanut Kiina-aiheisia juttuja suomalaisiin lehtiin. Kirjaansa varten hän keräsi kymmenen perheen tarinat yhteen. Yhden lapsen kansa voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016.

Ihmisten tarinoiden kautta käsitellään Kiinan yhden lapsen politiikkaa kattavasti eri puolilta. Ensimmäisen lapsen jälkeen syntyneet saattoivat jäädä ”mustiksi lapsiksi”, jos he eivät saaneet hukouta eli asuinpaikkatodistusta. Ilman sitä ei pääse yliopistoon, töihin, naimisiin tai – käsittämätöntä kyllä – edes junaan.

Ainokaiset lapset saattavat olla hemmoteltuja pikkukeisareita, mutta toisaalta myös uupuneita nuoria, joiden harteille kasautuvat paineet menestymisestä sekä kahdesta vanhemmasta ja neljästä isovanhemmasta huolehtiminen. Yksittäisten ihmisten tarinoiden kautta aihe tulee lähelle ja liikuttaa.

Abortoidut vauvat, hylätyt tyttölapset, vaimottomat miehet, vietnamilaiset ostovaimot… Manninen käsittelee aihettaan monelta kulmalta. Monet naiset joutuivat pakkoaborttien uhriksi – aborttiin painostaminen oli normaalia, mutta naiset saatettiin myös hakea väkivalloin kotoa toimenpidettä varten. Kylissä oli vauvakiintiöt, ja vauvaa piti anoa kirjallisesti kauan ennen kuin saattoi alkaa edes yrittää lapsentekoa. Vauva-arpajaisista lukiessani mietin hetken, luenko tässä nyt dystopiakuvausta Siilosta vai ihan oikeaa lähihistoriaa.

Manninen osoittaa myös, että länsimaisen median antama kuva Kiinasta ja yhden lapsen politiikasta on usein yksipuolinen. Yllättäen suurin osa haastatelluista on sitä mieltä, että yhden lapsen politiikka oli Kiinalle tarpeen väestönkasvun hillitsemiseksi, vaikka keinot saattoivatkin olla vääriä. Löytyypä jopa yksi väestöryhmä, jota politiikka on hyödyntänyt. Kaupungissa asuvat ainoat tyttäret saivat mahdollisuuden kouluttautua ja edetä elämässään pitkälle, sillä mikäli heillä olisi ollut veljiä, tyttöjen koulutukseen ei olisi todennäköisesti panostettu.

Pienestä toistosta huolimatta Yhden lapsen kansa on sujuvaa lukemista, ja ahmin sen viikonlopun aikana. Kirja ei ole aiheensa puolesta mukavaa luettavaa, mutta ehdottoman kiinnostava ja tärkeä teos. Finlandia-palkintonsa ansainnut siis. Kirjabloggaajat äänestivät Mannisen kirjan myös vuoden 2016 parhaaksi teokseksi Blogistanian Tieto -kategoriassa.

Yhden lapsen kansa pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Mari Manninen
Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
205 sivua
Atena 2016

Osta kirja Adlibriksesta*

11 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Yhteiskunta