****

Lautapelit vai tietokonepelit? 2 opasta pelien maailmaan

Otto Rönkä: E-urheilun käsikirja

Mistä e-urheilussa oikein on kyse? Urheilutoimittaja Otto Rönkä valottaa tässä kirjassa alan historiaa ja kehitystä, esittelee suurimpia pelejä ja paljastaa myös, miten e-urheilijaksi ryhdytään.

Otto Röngän kirjoittama opas e-urheilun maailmaan on varsin ohut ja helposti tartuttava. Kirjassa käydään läpi pelaamisen perusasiat, kuten ammattilaistasolla pelattavat pelit ja genret, suomalaista ja kansainvälistä toimintaa, uran aloittamiseen liittyviä asioita ja tarvittava kalusto sekä e-urheilun sanastoa. Lisäksi kirjassa on muutamia kilpapelaajien haastatteluja. Kovin syvälle aiheeseen ei kuitenkaan päästä. Parhaiten tämä sopiikin oppaaksi aivan aloittelevalle e-urheilusta kiinnostuneelle tai vaikkapa sille pelaavan nuoren vanhemmalle, joka haluaa tietää mistä on oikein kyse.

Subjektiivinen tuomio: ***

Otava 2018
127 sivua

Mikko Saari: Löydä lautapelit

Löydä lautapelit esittelee ne pelit, jotka kaikkien peliharrastajien – niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin – olisi syytä tuntea. Vaikuttavien klassikoiden lisäksi kirja tarjoaa paljon vinkkejä tuoreempien lautapelien pariin ja kertoo, millaista on lautapelien harrastaminen.

Lisäsin lautapelikirjan syksyn tärppilistalleni ja sainkin sen kirjastosta nopeasti luettavaksi. Löydä lautapelit on tuhti ja mielenkiintoinen tietopaketti tärkeimmistä lautapeleistä aina 1800-luvulta nykypäivään. Klassikoiden kokoaminen yksiin kansiin onkin hyvä veto, sillä kuten Saari itsekin esipuheessa toteaa, sisältö ei kovin äkkiä vanhene.

Olen itse pelannut lähinnä perhepelejä lapsena, ja kokeillut muutamaa ”aikuisten” peliä. Lautapelit kuitenkin kiinnostavat kovasti, joten taidan olla juuri oikeaa kohderyhmää. Vannoutuneelle peliharrastajalle kirja ei välttämättä tarjoa mitään uutta, mutta suosittelen tätä kaikille meille kiinnostuneille, jotka haluaisivat kokeilla uusia pelejä ja genrejä.

Kirjaa lukiessani huomasin pakostakin, että lautapelien maailma on miesten maailma. Saari mainitsee pelien yhteydessä aina niiden suunnittelijoiden nimet, ja koko kirjasta taisin bongata vain yksi tai kaksi naisen nimeä. Nyt naiset, pelien pariin!

Subjektiivinen tuomio: ****+

Avain 2018
220 sivua

Leïla Slimani: Kehtolaulu

Maailman kirjat -haaste: Marokko
Mistä lukujonoon: Kirjastosta, suosittelun kautta.

Ennakko-odotukset: Minulle suositeltiin kirjaa Instagramissa liittyen Maailman kirjat -projektiini. Myöhemmin luin siitä arvioita muualtakin, ja päätin tarttua kirjaan kun löysin sen kirjaston bestseller-hyllystä. Odotin synkkää mutta hyvin kirjoitettua kirjaa, onhan se kehuttu arvostelumenestys.

Juoni: ”Vauva on kuollut.” Ennakko-odotukset synkkyydestä osuvat oikeaan heti, kun lukee kirjan ensimmäisen luvun. Kehtolaulu kertoo Pariisissa asuvista Myriamista ja Paulista, jotka elävät rankkoja ruuhkavuosia ja palkkaavat avukseen lastenhoitajan. He löytävät Louisen, joka vaikuttaa oikealta unelmalta: lapset rakastavat häntä ja hän rakastaa lapsia. Lisäksi Louise vielä siivoaa ja kokkaakin. Aluksi kaikki on yhtä idylliä, mutta pikku hiljaa Massén perheen arki alkaa saada uhkaavia sävyjä, ja lastenhoitajasta paljastuu hirviö.

Mikä toimi:

  • Slimani sukeltaa ihmismielen syviin pohjamutiin. Henkilöhahmojen monitahoiset luonteet, mielen rikkinäisyys ja keskinäiset suhteet kuvattu hienosti. Louise ei ole pelkästään hyvä tai paha, vaan hänen traaginen taustansa on muovannut hänestä sellaisen kuin hän on.
  • Kirja on reilulla 230 sivullaan nopealukuinen ja koukuttava, luin sen kahdelta istumalta.
  • Tiiviydestään huolimatta kirjassa pystytään käsittelemään ansiokkaasti useita teemoja: vanhemmuuden nurja puoli, uran ja perheen yhteensovittaminen, eriarvoisuus ja köyhyys, riippuvuussuhteet ja vallankäyttö sekä yksinäisyys. Slimani ei selitä tai alleviivaa, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä.
  • Aikamuotojen ja -tasojen taitava käyttö. Kammottavin osuus kuvataan heti alussa. Sen jälkeen tarinaa lähdetään kerimään hitaasti auki, kuinka tähän pisteeseen päädyttiin.  Välissä kerrontaa rytmitetään takaumilla, jotka valottavat Louisen taustaa. Vaikka lukija tietää miten tarina päättyy, jännite säilyy. Rakenteeltaan kirja vertautuu Ehdottomaan valtaan.

Mikä ei toiminut: 

  • Kirjassa on ahdistava pohjavire, eikä se aiheensa puolesta sovi herkimmille lukijoille.

Subjektiivinen tuomio: ****+

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

Leïla Slimani
Kehtolaulu
Suom. Lotta Toivanen
WSOY 2018
237 sivua

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Kirjailija: Jane Austen
Formaatti: Äänikirja
Suomentaja: Eila Pennanen
Lukija: Erja Manto
Kustantaja: WSOY
Ilmestymisvuosi: 2015

Ennakko-odotukset:
Innostuin kuuntelemaan äänikirjoja parin viikon ilmaisella Bookbeat-jaksolla. Neito vanhassa linnassa oli silloin ainoa suomenkielinen Austen-äänikirja koko palvelussa, joten päätin viihtyä sen parissa yhdeksän tuntia. Varmasti taattua laatua 1800-luvun alun romantiikkaa ja ihmissuhteita. Olin joskus aiemmin lainannut tämän äänikirjana kirjastosta, mutta jättänyt kesken.

Huomiot:
 17-vuotias Catherine Morland pääsee ystäväpariskunnan luokse Bathiin huvittelemaan. Siellä hän tapaakin nopeasti uusia ystäviä ja useita kosijaehdokkaita, joista mielenkiintoisin on nuoriherra Henry Tilney. Mikään ei kuitenkaan mene niinkuin Strömsössä, ja loppuratkaisua saadaan odotella aina viimeisille minuuteille saakka. Sitten kirja loppuu melkein kuin seinään – kyllä onnellisella lopulla voisi vähän pidempään mehustella.

Kirja täytti odotukset, vaikka ei parhaiden Austenin teosten joukkoon pääsekään. Puolessa välissä kirja alkoi muistuttaaa terävän ihmissuhderomaanin sijaan vähän liikaa Edgar Allan Poen novellia karmivine vanhoine linnoineen, kun Catherinen mielikuvitus laukkaa. Parasta on Austenin riemastuttava, kaikkea ja kaikkia kommentoiva kertojanääni sekä ajaton ihmisten kuvaus. Erja Mannon lukeminen on niin kivaa kuultavaa, että voisin valita äänikirjoja kuunneltavaksi pelkästään hänen perusteellaan.

”Ihminen, joka ei pidä hyvästä romaanista, olkoonpa kyseessä mies tai nainen, on varmasti sietämättömän tyhmä.” – Catherine Morland

Subjektiivinen tuomio: ****

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi ja kuuntele äänikirja* (Etu koskee uusia käyttäjiä)