”Olen kuin se perkeleen pitkähiuksinen prinsessa
lukittuna torniin
mutta mun pelastava prinssi on vain aika
kun prinsessa täyttää 18
sitä ei nähdä tornissa enää koskaan”
Kun huomasin että kirjagrammaaja ja -tubettaja Sanni Ylimartimo eli Varjokirjat julkaisi esikoiskirjansa, se piti tietenkin laittaa lukujonoon.
Pimeässä hohtavat tähdet on nuorten säeromaani 14-vuotiaasta Mirasta, jonka suurin intohimo on k-pop. Miraa kiusataan koulussa, mutta hän on onneksi löytänyt netin faniyhteisöstä samanhenkisiä ystäviä. Kun Miran lempibändi saapuu Helsinkiin, keikalle on tietenkin pakko päästä. Ongelmana on, että ylisuojeleva äiti ei ole samaa mieltä suunnitelmasta.
Olen lukenut aiemmin pari mainiota säeromaania, Dess Terentjevan Ihanan ja Kirsti Kurosen Pöntön. Pimeässä hohtavien tähtien alku ei yltänyt näiden tasolle, mutta onneksi jatkoin lukemista. Pian tarina vei mukanaan ja luin kirjan kerralla putkeen.
Kyllä tämä läikähti tunteissa mukavasti! Säeromaani on nopealukuinen, ja tykkäsin myös lopusta, jossa vedettiin sopivasti lankoja yhteen. Mukana on paljon samaistuttavia teemoja nuorille, kuten kaiken ylittävä fanitus, salainen ihastus, nettikaverit, ulkopuoliseksi jääminen, koulukiusaaminen ja ylihuolehtivat vanhemmat. (Päässä alkoi soida vanha kunnon Maija Vilkkumaan Ei.)
Lukukokemus: ****
Sanni Ylimartimo
Pimeässä hohtavat tähdet
Karisto 2022
152 sivua
”Suomeksi sanottuna mitä enemmän ainetta musta aukko nielee, sitä pulskempi siitä tulee. Säde siis kasvaa syödessä, mutta minkä kokoisia mustat aukot sitten ovat?”
”Ei onnistu”, kuului tyly tuomio. ”Ensinnäkin sinä olet nainen ja tarvitsisit suojelijan, ja vaikka onnistuisitkin matkustamaan yksin, tarvitsisit niin paljon matkatavaraa, ettet pystyisi tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmaan. Sitä paitsi puhut vain englantia, joten asiasta ei kannata keskustella enempää. Matka onnistuu vain mieheltä.”