”Vuodessa on neljä juhlapyhää, joita tulisi kuin yhteisestä sopimuksesta viettää tietyllä tavalla. Itse en tee missään tapauksessa niin. Vuoden ensimmäinen juhlapyhä on vappu. Vappu on juhlista hirvittävin. Pelkkää kekkulointia ja sekoilua. Hengenvaarallista perseilyä, jos sallitte ilmauksen. Lisäksi sitä pitäisi juhlia kaksi päivää, mikä on typerä vaatimus.”
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Kuten Lampaan vaatteissa, myös Meikkipussin pohjalta on viime vuoden kirjamessuilta saamani esikoiskirja. Tämänkin sain luettua vasta nyt, kun otin lukuspurtin ennen tämän syksyn messuhumua.
Meikkipussin pohjalta ei ole varsinaisesti romaani, vaan kokoelma kolumnimaisia tekstejä, joita päähenkilö Tytti Karakoski kirjoittaa. Käsitellyksi tulevat aakkosjärjestyksessä kaikenlaiset keski-ikäisen naisen elämään liittyvät asiat kuten banaanikärpäset, ihokarvat, juhlapyhät, kohdunpoisto, kuolema, miehet ja niin edelleen. Tytti Karakoski on viisikymppinen sinkkunainen, Helsingissä asuva kustannuspäällikkö ja isosisko. Hyvin samanlaisin sanoin kuvataan myös kirjailija Kaisa Haatasta kirjan takaliepeessä.
Naistenlehdissä ja lifestyle-blogeissa elämä on siloiteltua ja kaunista, eikä niissä muutenkaan näy hirveästi keski-ikäisiä naisia tai pureuduta heidän sielunelämäänsä. Haatanen tarjoaa kirjassaan siis virkistävää vaihtelua. Kirja onnistuu olemaan hauska, eikä sorru myöskään pelkästään asioista marmattamiseen.
En ihan taida kuulua keski-ikäisen ”kalkkunakirjallisuuden” (vrt. chick-lit) kohderyhmään, mutta Meikkipussin pohjalta oli silti äärimmäisen viihdyttävä kirja. Monta kertaa nauroin ääneen, sen verran osuvia havaintoja Kaisa/Tytti tekee. Pystyin myös samaistumaan itsekin moneenkin kohtaan – ehkä löysin sisäisen keski-ikäiseni. Nuorisoa tietenkin kritisoidaan kirjassa saamattomiksi ja laiskoiksi otuksiksi. Mutta kai ne vähän sellaisia ovatkin.
Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Viihteellinen kirja.
Subjektiivinen tuomio: ****½
Kaisa Haatanen
Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga 2015
170 sivua
”Mutta on kaksi sellaista jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot.”
”Hän himoitsi aina ihan kauheasti jotakin sellaista, joka olisi ollut ravitsevampaa ja täyttävämpää kuin kaali tai kaalikeitto. Ja kaikkein eniten hänen mielensä teki SUKLAATA.”