Margit Auer: Maagisten eläinten koulu

Opettaja Cornfield vilkutti iloisesti takaisin ja kääntyi sitten hymyillen taas luokkaansa päin.
’Haluaisin panna vauhtia Talvikiven kouluun! Minun luokkani on oltava aivan erityinen. Toivon, että pidätte eläimistä. Kaikenlaisista eläimistä! No, mitä mieltä olette?’

Talvikiven koululla vierailee uuden lukuvuoden alkajaisiksi mystinen lemmikkikauppias Mortimer Morrison. Hänellä on mukanaan maagisia eläimiä, jotka valitsevat itselleen oman ihmisen. Eläinystävät osaavat puhua, eivätkä aikuiset näe niitä.

Ujo ja kömpelö Benni pettyy aluksi, kun hurjan villieläimen sijaan hän saakin kaverikseen kilpikonnan. Määrätietoinen pomottaja Ida puolestaan saa ystäväkseen ketun. Pian he joutuvatkin jännittävään seikkailuun, jossa ystävyys joutuu koetukselle.

Tykkäsin maagisten eläinystävien ja koulumaailman yhdistämisestä! Tämä oli viihdyttävä ja helppolukuinen välipala, joka sopii vähemmänkin lukeville. Lapsihahmot ovat aika perinteisiä (kympin tyttö, hiljainen poika, ilkeä blondi seuraajineen, suosittu cool tyyppi), mutta eipä tuo menoa haitannut. Suurin osa kirjan aikuishahmoista on hilpeän omituisia.

Kirjassa on melkein parisataa sivua, mutta sitä ei kannata pelästyä. Teksti on isoa, kappaleet lyhyitä ja mukana on myös kiva piirroskuvitus. Itse olen muutenkin aika nopea lukija, mutta yllätin itseni ja lukaisin tämän reilussa tunnissa. Kirjasarja on tällä hetkellä ilmeisesti 11-osainen, joten luettavaa riittää kunhan jatko-osia suomennetaan!

Lukukokemus: ****

Margit Auer
Maagisten eläinten koulu
Suom. Tuula Syvänperä

Sitruuna kustannus 2021
195 sivua

Noora Jokinen: Aikuinen nainen ratissa

Yllättävän moni suomalaisnainen ei aja, vaan perheessä ratin taakse istuu mies.”

Noora Jokinen laittaa itsensä likoon ajamalla nelikymppisenä ajokortin ja ostaa sitten oman auton. Hän pohtii elävästi ajamiseen liittyviä tunteita, pelkoja, sukupuolirooleja ja rakenteita. Miksi niin monet naiset eivät uskalla tai halua ajaa? Miksi miesten oletetaan tietävän autoista kaikki?

Aikuinen nainen ratissa on vetävästi kirjoitettu kirja. Samaistuin vahvasti sen teemoihin ja jännitin mukana – omistan itsekin ajokortin mutta ajan vain jos on pakko. Ilmeisesti se on paljon yleisempää kuin luulin!

Ihailen Jokisen uskallusta ajella pelkoja päin Helsingin keskustassa ja kysellä jatkuvasti neuvoja kaikkeen, mitä hän ei tiedä. Kirja sisältääkin paljon vinkkejä esimerkiksi auton hankkimiseen ja huoltamiseen liittyen.

Kirjassa pohditaan myös ekologisuutta ja ilmastoasioita, mutta se tuntuu hieman selittelyltä. Kirjailija itsekin toteaa, ettei oikeasti tarvitse autoa. Aihe on kuitenkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta sen verran mielenkiintoinen (ja monille auto on välttämätön), että minua ei haitannut ekonäkökulman jääminen vähemmälle.

Lukukokemus: ****

Noora Jokinen
Aikuinen nainen ratissa
Atena 2020
276 sivua

Kersti Juva: Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta

Näin juhlavuoden edellä lienee oikea aika panna jotakin myös paperille. Kiinnostus teokseen ja sen suomennokseen ei näytä lainkaan laimenneen. Mitä Tolkienin työhön kokonaisuutena tulee, en voi pitää itseäni asiantuntijana. Siitä on kirjoitettu paljon, myös suomeksi. Mutta suomennoksesta minulla on sanottavaa.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tätä on odotettu! Kersti Juva keskittyy vihdoin kokonaisen kirjan verran Taru Sormusten herrasta -sarjan suomentamiseen. Olin vuonna 2019 Finnconissa kuuntelemassa Juvan haastattelua, ja minusta tuli fani. Tältä kirjalta odotin eniten tarinointia siitä, miten 23-vuotias aloittelija päätyi kääntämään massiivisen mestariteoksen. Ensimmäiset osat Juva käänsi yhdessä opettajansa Eila Pennasen kanssa.

Kirja alkaa lyhyehköllä muisteluosuudella. Varsinainen pihvi on iso kasa käännösesimerkkejä, joissa näkyy miten Juva itse, Pennanen ja myöhemmin Alice Martin ovat muokanneet raakakäännöksiä. Juva kommentoi myös itse jälkikäteen tyylivalintojaan ja virheitään. Käännösesimerkit olivat kiinnostavia, sillä tällaisia työvaiheita harvoin pääsee missään näkemään. Toisaalta niiden kanssa meinasi tulla ähky samaan tapaan kuin edellisessä Löytöretki suomeen -kirjassa.

Sen sijaan eri hahmojen puhetyyleistä ja niiden kääntämisestä olisin mielellään lukenut pidemmätkin analyysit! Ne olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia. Viimeinen osio listaa käytännössä kaikki Keski-Maan käännetyt nimet ja niiden taustat. Muutamia huolimattomuusvirheitä bongasin, esimerkiksi takakannessa Rankkibuk on muuttunut Rankkibuckiksi.

Suosittelen tätä, jos fanitat Tolkienin tuotantoa, haluat pureutua sen taustoihin ja suomentaminen kiinnostaa!

Lue myös HS:n juttu aiheesta: Kersti Juva kertoo, millaista oli suomentaa Taru sormusten herrasta: ”Örkki on lahjani suomen kielen sanastoon”

Lukukokemus: ****

Kersti Juva
Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta
SKS kirjat 2021
232 sivua