****

Noora Jokinen: Aikuinen nainen ratissa

”Yllättävän moni suomalaisnainen ei aja, vaan perheessä ratin taakse istuu mies.”

Noora Jokinen laittaa itsensä likoon ajamalla nelikymppisenä ajokortin ja ostaa sitten oman auton. Hän pohtii elävästi ajamiseen liittyviä tunteita, pelkoja, sukupuolirooleja ja rakenteita. Miksi niin monet naiset eivät uskalla tai halua ajaa? Miksi miesten oletetaan tietävän autoista kaikki?

Aikuinen nainen ratissa on vetävästi kirjoitettu kirja. Samaistuin vahvasti sen teemoihin ja jännitin mukana – omistan itsekin ajokortin mutta ajan vain jos on pakko. Ilmeisesti se on paljon yleisempää kuin luulin!

Ihailen Jokisen uskallusta ajella pelkoja päin Helsingin keskustassa ja kysellä jatkuvasti neuvoja kaikkeen, mitä hän ei tiedä. Kirja sisältääkin paljon vinkkejä esimerkiksi auton hankkimiseen ja huoltamiseen liittyen.

Kirjassa pohditaan myös ekologisuutta ja ilmastoasioita, mutta se tuntuu hieman selittelyltä. Kirjailija itsekin toteaa, ettei oikeasti tarvitse autoa. Aihe on kuitenkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta sen verran mielenkiintoinen (ja monille auto on välttämätön), että minua ei haitannut ekonäkökulman jääminen vähemmälle.

Lukukokemus: ****

Noora Jokinen
Aikuinen nainen ratissa
Atena 2020
276 sivua

Kersti Juva: Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta

”Näin juhlavuoden edellä lienee oikea aika panna jotakin myös paperille. Kiinnostus teokseen ja sen suomennokseen ei näytä lainkaan laimenneen. Mitä Tolkienin työhön kokonaisuutena tulee, en voi pitää itseäni asiantuntijana. Siitä on kirjoitettu paljon, myös suomeksi. Mutta suomennoksesta minulla on sanottavaa.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tätä on odotettu! Kersti Juva keskittyy vihdoin kokonaisen kirjan verran Taru Sormusten herrasta -sarjan suomentamiseen. Olin vuonna 2019 Finnconissa kuuntelemassa Juvan haastattelua, ja minusta tuli fani. Tältä kirjalta odotin eniten tarinointia siitä, miten 23-vuotias aloittelija päätyi kääntämään massiivisen mestariteoksen. Ensimmäiset osat Juva käänsi yhdessä opettajansa Eila Pennasen kanssa.

Kirja alkaa lyhyehköllä muisteluosuudella. Varsinainen pihvi on iso kasa käännösesimerkkejä, joissa näkyy miten Juva itse, Pennanen ja myöhemmin Alice Martin ovat muokanneet raakakäännöksiä. Juva kommentoi myös itse jälkikäteen tyylivalintojaan ja virheitään. Käännösesimerkit olivat kiinnostavia, sillä tällaisia työvaiheita harvoin pääsee missään näkemään. Toisaalta niiden kanssa meinasi tulla ähky samaan tapaan kuin edellisessä Löytöretki suomeen -kirjassa.

Sen sijaan eri hahmojen puhetyyleistä ja niiden kääntämisestä olisin mielellään lukenut pidemmätkin analyysit! Ne olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia. Viimeinen osio listaa käytännössä kaikki Keski-Maan käännetyt nimet ja niiden taustat. Muutamia huolimattomuusvirheitä bongasin, esimerkiksi takakannessa Rankkibuk on muuttunut Rankkibuckiksi.

Suosittelen tätä, jos fanitat Tolkienin tuotantoa, haluat pureutua sen taustoihin ja suomentaminen kiinnostaa!

Lue myös HS:n juttu aiheesta: Kersti Juva kertoo, millaista oli suomentaa Taru sormusten herrasta: ”Örkki on lahjani suomen kielen sanastoon”

Lukukokemus: ****

Kersti Juva
Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta
SKS kirjat 2021
232 sivua

Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun

”Ennen matkaa kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa matkakohteesta. Suomen ja Turun kohdalla tämä ei ole kovin helppoa, sillä Suomen alueesta on 1700-luvun loppuun mennessä julkaistu vain muutama painettu kartta ja kourallinen matkakuvauksia.”

Panu Savolaisen uutuuskirja yhdistää mukavasti kaksi lempiaihettani, historian ja matkailun. Nimensä mukaisesti teos on kirjoitettu matkaoppaan muotoon, mutta viekin lukijan aikamatkalle 1700-luvulle. Teemaan sopivasti ostin tämän itselleni tuliaisiksi museokaupasta Turusta ja päädyin lopulta lukaisemaan kirjan kerralla.

Kirja ei sijoitu mihinkään tarkkaan vuosilukuun, vaan pyrkii antamaan laajemman kokonaiskuvan Suomen Turusta 1700-luvun loistossaan. Kunnon matkaoppaan tavoin se tarjoaa tietoa muun muassa ravintoloista, majoituspaikoista, vaatetuksesta, valuutanvaihdosta, paikallisista tavoista ja laeista sekä kuuluisista turkulaisista.

Tykkään kovasti tällaisista tieteelliseen tutkimukseen ja kunnon lähteisiin perustuvista, mutta kuitenkin viihdyttävästi kirjoitetuista kirjoista. Myös kansi, kuvitus ja kirjan taitto ovat kivan pirteitä. Suosittelen lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille!

Jos aikamatkailu innostaa, kannattaa tsekata myös muutama vuosi sitten ilmestynyt Aikamatkaajan opas historiaan.

YLEn artikkelissa lisää tästä kirjasta: 1700-luvun Turussa kahvi oli kielletty huumeena ja tuomiokirkko aikansa Tinder

Subjektiivinen tuomio: ****

Panu Savolainen
Matkaopas 1700-luvun Turkuun
Sammakko 2021
344 sivua