****

Niina Mero: Englantilainen romanssi

”Kun Heli oli kertonut tavanneensa miehen ja muuttavansa tämän perässä Englantiin, minä olin ajatellut, että siinä kävisi ennen pitkää huonosti. Ehkä ajattelin, että Mark olisi Austenin sankareista enemmänkin kuin George Wickham, joka ottaisi ja jättäisi siskoni heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Nyt kuitenkin oli käynyt ilmi, että Mark oli todellakin enemmän Darcy kuin Wickham ja että hän oli oikeasti rakastunut siskooni.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ehdin lukea talvilomani aikana yhden kirjan, joka oli Niina Meron esikoisromaani Englantilainen romanssi. Olin lukenut siitä aika erilaisia arvioita, mutta itse tykkäsin. Kepeä, mysteerillä höystetty romanssi on juuri sopivaa lomalukemista.

Kirjan päähenkilönä on suomalainen Nora, joka rakastaa viktoriaanisia romantikkoja, goottityyliä ja tatuointeja. Yllättäen hän saa kutsun pikkusiskonsa häihin englantilaiseen aateliskartanoon. Nora lähtee matkaan vastahakoisesti ja aiheuttaakin hienostopiireissä melkoisia tilanteita möläytyksillään ja nuuskimisellaan. Käy ilmi, että aatelisperheen vanhempi poika on kadonnut vuosia aikaisemmin, ja Nora alkaa tietenkin selvitellä tapausta. Siinä sivussa hän uppoutuu upeaan miljööseen ja tutustuu hurmaaviin englantilaismiehiin.

Niina Meron on tehnyt väitöskirjansa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta, ja tausta tutkijana näkyy tekstissä. Joillekin lukijoille kirjassa saattaa olla liikaa viittauksia englantilaiseen kirjallisuushistoriaan. Tarina hyödyntää taitavasti kliseitä ja väistää pahimmat tapaukset. Nora on tosin välillä aika rasittava päähenkilö aukoessaan päätään tai palvoessaan milloin kenenkin miehen vatsalihaksia tai leukaperiä.

Juoni rullaa sujuvasti, ja mukana on sopivassa suhteessa erilaisia aineksia. Keitokseen on huolellisesti mitattu viittauksia aina Austenin romaaneista Agatha Christieen ja brittidekkareista Bridget Jonesiin niistä pitävien lukijoiden iloksi. Lopusta löytyy vielä lista kirjallisuusviittauksista. Lukisin Meron kirjoja mielelläni jatkossakin!

Subjektiivinen tuomio: ****

Niina Mero
Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
383 sivua

Andrea Bergareche: Yo viajo sola

Maailman kirjat -haaste: Espanja 
Mistä lukujonoon: Kirjakaupasta Barcelonasta

Ennakko-odotukset: Olin ensimmäisellä yksinmatkallani Espanjassa, kun törmäsin kirjakaupassa espanjankieliseen kirjaan Yo viajo sola, ”minä matkustan yksin”. Aihe osui niin hyvin, että opus oli pakko hankkia. Odotin hyvää espanjatreeniä kiinnostavan aiheen parissa.

Juoni: Matkabloggaaja Andrea Bergareche rohkaisee kaikkia lähtemään ensimmäiselle yksinmatkalle. Hän kertoo omista kokemuksistaan ja antaa neuvoja matkan suunnitteluun, majoitukseen, liikkumiseen ja turvallisuuteen. Oman osionsa saavat myös erilaiset sooloreissaamiseen liittyvät pelot, jotka Bergareche pyrkii kumoamaan.

Mikä toimi:

  • Yo viajo sola taitaa olla ensimmäinen espanjankielinen kirja, jonka olen lukenut kokonaan. Tulee hieno fiilis, kun ymmärtää ihan oikeaa tekstiä!
  • Maailmanmatkailu espanjalaisen näkökulmasta. Onhan se helpompaa lähteä kiertämään ensimmäisellä reissulla Etelä-Amerikkaa, kun joka paikassa puhutaan käytännössä omaa äidinkieltä pienillä vivahde-eroilla.
  • Hyvää vertaistukea, jos yksinmatkustaminen kiinnostaa ja varsinkin jos olet nainen.
  • Kieli on suhteellisen helppotajuista ja aihe kiinnostava.
  • Kirjailijan itse tekemä värikäs piirroskuvitus on kaunis ja auttaa myös tekstin ymmärtämisessä.

Mikä ei toiminut: 

  • Sisältö oli lopulta aika peruskauraa, eikä kirjasta ei saanut kovin paljoa uusia oivalluksia.
  • Päiväkirjamaiset käsinkirjoitetut tekstit, joista oli vaikeaa saada selvää.

”Seguro que si has anunciado que quieres viajar sola habrás escuchado todos esos comentarios recurrentes que te dicen que eres una inconsciente, o que estás loca, o que eres muy valiente. Y si ya lo has hecho y has vuelto, te dirán que, además de ser valiente, has tenido suerte.”

”Jos olet ilmoittanut haluavasi matkustaa yksin, olet varmasti kuullut kaikki toistuvat kommentit, että olet tietämätön, hullu tai todella rohkea. Ja jos olet jo matkustanut ja palannut, sinulle sanotaan että rohkeuden lisäksi sinulla oli onnea.”

Subjektiivinen tuomio: ****

Andrea Bergareche
Yo viajo sola
Planeta Publishing 2019
207 sivua

L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Maailman kirjat -haaste: Kanada 
Mistä lukujonoon: Kirjastosta

Ennakko-odotukset: Odotin ihan mukavaa, vanhahtavaa lukukokemusta. Kokemukseni tyttökirjoista rajoittuvat muutamaan lapsena luettuun Tiina-kirjaan, ja tartuinkin Kotikunnaan Rillaan lukupiirin takia. En ole koskaan lukenut Anna-sarjaa, mutta minulle vakuutettiin että kirjan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Juoni: Anna-sarjan Anna on nyt viisikymppinen perheellinen nainen. Kirjan päähenkilö on hänen teini-ikäinen tyttärensä Rilla. Kun ensimmäinen maailmansota alkaa, Rillan ystävät ja veljet lähtevät Eurooppaan rintamalle. Rilla itse jää kotiin ja alkaa toimia vapaaehtoistehtävissä. Hän saa sattumalta hoidettavakseen myös pienen orpolapsen, ja joutuu ottamaan uudella tavalla vastuuta. Taustalla kulkee ihastus komeaan Kennethiin, joka on myös lähtenyt rintamalle.

Mikä toimi:

  • Pientä alkukankeutta oli, mutta kirjan pystyi hyvin lukemaan vaikka ei ole lukenut Anna-sarjan aiempia kirjoja.
  • Odotin hömppäkirjaa, mutta huomasin lukevani fiktiivistä sotakuvausta ensimmäisestä maailmansodasta nuoren naisen näkökulmasta.
  • Game of Thronesin ja Star Warsien myötä mietin, kuinka vahvat plot armorit sotaan lähtevillä hahmoilla on. Ehkä tyttökirjoissakin kaikki tärkeät hahmot pelastuvat? Olin väärässä. Nyyh!
  • Eläinhahmot. Blythen perheen kissa Tohtori Jekyll ja herra Hyde, jolla on kaksi eri persoonaa. Maanantai-koira, joka odottaa juna-asemalla Rillan veljeä takaisin sodasta.
  • ”Oletko sinä minun Rilla-ma-Rillani?”

Mikä ei toiminut: 

  • ”Lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen.” Mitämitämitä? Miten niin lyhentäen? Mitä on jätetty pois? Miksi tästä ei ole julkaistu täyttä versiota vuoden 1962 jälkeen? Pitääkö tässä nyt lukea kirja vielä uudestaan alkukielellä?
  • Kennethin ja Rillan suhde ei saanut kovin paljoa tilaa, ja eniten tapahtui rivien välissä.

”Elämme nyt uudessa maailmassa”, sanoo Jem, ”ja meidän on tehtävä siitä parempi kuin vanha oli. Se ei ole vielä valmis, vaikka joidenkin mielestä sen pitäisi jo olla. Tehtävä ei ole vielä päättynyt – se ei ole vielä oikein alkanutkaan. Vanha maailma on hävitetty ja meidän on rakennettava tilalle uusi. Se vie vuosia. Olen nähnyt kyllikseni sotaa huomatakseni, että meidän rakennettava maailma, jossa sodat eivät ole mahdollisia.”

Subjektiivinen tuomio: ****

L. M. Montgomery
Kotikunnaan Rilla
(Alkuteos Rilla of the Ingleside, 1921)
Suom. Kerttu Piskonen
WSOY 2002
242 sivua