Brooks & Edom: Elämää ennen vanhaan

Roomalaiset olivat lähtöisin Italiasta. He valloittivat monta maata. Patsaat, maalaukset ja kirjoitukset kertovat heidän vaatteistaan. Yleensä vaatteet tehtiin villasta tai pellavasta, mutta rikkaimmille myös silkistä tai puuvillasta.

Kirjasto osoitti taas hienoutensa! Aloin yhtenä iltana miettiä, mikä oli se mielenkiintoinen historiankirja, jota lainasin lapsena uudestaan ja uudestaan. En muistanut millään kirjan nimeä, vain sen että kannessa oli punaiset reunat.

Muistin myös, että kirja kertoi eri aikakausien kodeista, vaatteista, ruoista sekä matkustamisesta ja sisälsi paljon kuvia. Käsiteltäviä kulttuureita olivat muun muassa egyptiläiset, roomalaiset, viikingit ja keskiajan eurooppalaiset.

Muutaman epätoivoisen Google-haun jälkeen suuntasin kirjaston aineistohakuun. Yritin hakea lasten aineistosta kirjoja suodattamalla julkaisuvuoden mukaan ja hakusanoilla ”viikingit” ja ”roomalaiset”, mutta niillä ei löytynyt mitään hyödyllistä. Tässä vaiheessa kirjan löytämisestä tuli haaste, jota ei voinut jättää kesken. Se oli löydettävä.

Lopulta tärppäsi, kun tajusin käyttää aihesanaa ”asuminen”. Jes! Kirja oli nimeltään yksinkertaisesti Elämää ennen vanhaan ja julkaistu vuonna 1992, eli varsin hyvää vuosikertaa. Helmet-kirjastosta sitä löytyi vielä kokonaiset kuusi kappaletta. Laitoin esiin kaivetun klassikon saman tien varaukseen.

Elämää ennen vanhaan osoittautui aivan yhtä hyväksi kirjaksi kuin muistin. Olen aina tykännyt historiasta, varsinkin kun kyse on kulttuurista, muodista, asumisesta tai ruoasta. Erityisen paljon minua kiinnostivat (ja kiinnostavat vieläkin) faaraoiden aikainen Egypti ja antiikin Rooma. Näitä aineksia kirjasta löytyy runsain mitoin. On oikeastaan yllättävää, kuinka paljon kiinnostavaa tietoa kirjaan mahtuu, vaikka kuvat ovat isoja ja tekstiä on vähän. Mukana on myös aikakausiin sopivia askarteluohjeita ja reseptejä.

Tiesitkö, että roomalaisilla oli jo 2000 vuotta sitten kodeissaan juokseva vesi ja viemärijärjestelmä? Tiesitkö, että ranskalaisen hovinaisen peruukki saattoi olla yli metrin korkuinen ja se oli vaarassa syttyä kattokruunuista tuleen? Tiedätkö, miten voileipä keksittiin tai miten Kiinassa matkustettiin 1000 vuotta sitten?

Minulle tällaiset kirjat toimivat myös inspiraationa kirjoittamiseen (toim. huom. tähän mennessä olen vain inspiroitunut, en vielä kirjoittanut). Kevyestä ja kivasti kuvitetusta kirjasta saa runsaasti ideoita fiktiivisen maailman tapoihin ja kulttuuriin, vaikka varsinainen kirjoittaminen tai maailman luominen laajempaa taustatutkimusta vaatiikin.


Tällaisia kirjoja me 1990-luvun lapset luimme ennen vanhaan. 

Kirjaa ei luonnollisesti saa enää uutena ostettua mistään, mutta suosittelen lainaamaan kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Nettiantikvariaatissa tätä olisi vielä tarjolla. Harkitsen…

[x] Helppo kirja Goodreads-lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Onko teillä jotain lapsuuden suosikkikirjaa, jonka nimeä ette millään muista? Oletteko yrittäneet etsiä sitä?
Sattuiko tämä kyseinen teos koskaan sinun lukulistallesi?

Felicity Brooks & Helen Edom
Elämää ennen vanhaan
Suom. Jaana Lahtinen

Tammi 1992
98 sivua

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Taidevandalismi-meemikirja kuuluu samaan sarjaan Finnish Nightmares -sarjakuvien kanssa, sillä molemmat ovat ponnahtaneet suosioon alun perin Facebook-sivuna. Ines Lukkasen mainiosta Taidevandalismi-sivusta tykkää tällä hetkellä yli 62 000 ihmistä. Kustantajilta on kieltämättä hyvä veto tuottaa kirjoja jo valmiiksi suosituista sivuista tai blogeista.

Olen itsekin seurannut Taidevandaalia jo pitkään ja naurahdellut kuville somessa. Niinpä kun huomasin kirjan Avaimen syyskatalogissa, oli pakko pyytää siitä arvostelukappale. Nostin tämän myös esille syksyn tärppipostauksessani, ja kirja sai kunnian olla ensimmäinen tuosta listasta jonka lopulta luin.

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hersyvä kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Osa tekstityksistä on hieman päälleliimattuja, mutta suurin osa maalauksista kyllä suorastaan huutaa näitä kuvatekstejä ja dialogeja.

Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut. Mukana oli myös paljon ihan uutta materiaalia, mitä etukäteen epäilin. Lopussa on lähdeluettelo kaikista vandalisoiduista teoksista.

”Suomen MM-voitto koitui kohtalokkaaksi Rymättylän kauppatorille” ”Kauankohan tolla torspolla menee tajuta että se on peili”

Kirja vaatii ilmeisesti tietyntyyppisen huumorintajun tai sukupolvikokemuksen meemeistä, sillä esimerkiksi äitiini tämä ei uponnut oikein ollenkaan kun esittelin kirjaa innoissani. Minulla on suunnitelmissa käydä lähiaikoina Ateneumissa, saa nähdä pystynkö katsomaan maalauksia enää mitenkään kypsällä tavalla.

[x] Helppo kirja Goodreadsin lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Ines Lukkanen
Taidevandalismi
Avain 2018
136 sivua

Kirsti Kuronen: Pönttö

”Sekin on mahdollista
että en kelpaa aikuiseksi.”

Oletko jo lukenut säeromaaneja? Kyseessä on kaunokirjallinen teos, joka on aseteltu runon tyyliin säkeisiin. Itse tutustuin termiin luettuani Hesarin artikkelin aiheesta. Laitoin lukulistalle jutussa mainitun Sarah Crossanin teoksen Yksi, mutta ensiksi lukupinooni ehtikin kotimainen Kirsti Kurosen Pönttö, jota minulle suositeltiin.

Täytyy myöntää, että pelkän kannen perusteella ja ilman suosittelua en olisi kirjaan tarttunut. Taustatekstuuri on kaunis, mutta värikyllästetty pipopää vanhan kameran kanssa tuo mielikuvan ehkä 90-luvun nuortenromaanista. Nimikään ei oikein kuvaa sitä sisältöä, joka kansien välistä löytyy, vaikka toki liittyykin aiheeseen.

Kirjan päähenkilö on juuri ylioppilaaksi valmistunut 18-vuotias Luna, ja teksti on tajunnanvirran kaltaista pohdintaa tai päiväkirjaa. Kirja on lyhyt, mutta siinä kulkee lomittain monia lankoja: valmistuminen, linnunpöntössä asustavien poikasten seuraaminen, huonot seurustelukokemukset, muistisairas mummo, rakas valokuvausharrastus, perhe- ja kaverisuhteet…  Kaiken keskellä Luna pohtii paljon nuoruutta ja aikuisuutta sekä oman polun löytämistä.

Alle satasivuisen, ilmavasti asetellun kirjan lukee vajaassa tunnissa. Olen vasta opettelemassa runojen lukemista, joten säeromaanin formaatti epäilytti. Yllätykseksi kirja kuitenkin kolahti johonkin sielun sopukkaan ja pystyin samaistumaan minua kahdeksan vuotta nuoremman päähenkilön kokemuksiin.

”Huh niitä päiviä kun ei tapahdu mitään, tylsiä.

Huh niitä päiviä kun tapahtuu liikaa, täysiä.

Miten aikuispäivät, ovatko ne tylsiä vai täysiä?

Töihin kotiin töihin kotiin töihin kotiin
pari laskua maksamatta ja maito loppu
kuka vastaa, kenen velvollisuus
vaihda vaippa täytä hakemus tilaa aika
pissata koira poista tatuointi lankkaa kengät
järjestä juhlat varaa matka osta kinkku

keski-ikä suoritettu arvosanalla tyydyttävä

oho, kevät jo meni ja vuokot
poikaset lensivät pöntöstä
harmi etten huomannut
taas töihin töihin töihin kotiin töihin
ensi vuonna uudet vuokot
ja tiaisenrääpäleet”

Kuinka usein tuleekaan jutusteltua muiden kanssa, kuinka se kevät / syksy kului niin nopeasti? Kuronen on tavoittanut jotain olennaista elämästä ja nuoruudesta, ja kirja välillä nauratti ja välillä melkein itketti. Lähes jokaiselta sivulta löytyi hyviä oivalluksia tai ajatuksia joista tunnistin myös itseni. Lopussa kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia, mutta selvää on, että elämä jatkuu.

Kirja olisi nappivalinta valmistuvalle nuorelle tai vähän nuoremmallekin. Olisin ehkä itse ihmetellyt, jos olisin saanut ylppärilahjaksi ysärilookilla varustetun kirjan nimeltä PÖNTTÖ, mutta ainakin teosta voi hienovaraisesti suositella. Ohkainen romaani sopii hitaammallekin lukijalle, ja bonuksena tulee aikaansaanut fiilis, kun saa lyhyessä ajassa luettua kokonaisen kirjan (ja merkinnän Goodreadsin lukuhaasteeseen).

Hauska someajan yksityiskohta on, että Lunalla on oma Instagram-tili.

Kirja pääsee mukaan Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kategoriassa Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirsti Kuronen
Pönttö
Karisto 2017
86 sivua