*****

”Elipä kerran Englannin maaseudulla tyttö, joka rakasti kirjoja yli kaiken. Jane ei viihtynyt missään muualla yhtä hyvin kuin isänsä kirjaston sohvalle käpertyneenä, nenä kirjassa. Hän uppoutui tarinoihin niin, että joskus hän jopa väitteli kirjojen henkilöiden kanssa, ihan niin kuin he olisivat osanneet vastata.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Törmäsin kapinallisten tyttöjen iltasatuihin alun perin Helsingin kirjamessuilla, ja hauskan idean ja hienon kuvituksen takia pyysin kirjasta arvostelukappaleen. Vastaiskuna prinsessasaduille tämä iltasatukirja kertoo sadan merkittävän, tosielämän naisen tarinan. Päähenkilöitä on laaja skaala egyptiläisistä faaraoista ja antiikin ajattelijoista nykyajan nuoriin poliitikkoihin ja urheilijoihin. Toki mukana on myös muutama kuningatar ja keisarinna.

Jokainen tarina on yhden sivun mittainen, minkä lisäksi aukeamalla on naisen kuva, perustiedot ja jokaiselta yksi sitaatti. Huomasin ilokseni, että kirjassa oli naisia aidosti ympäri maailmaa. Harmillisesti yhtään suomalaista ei ollut mahtunut mukaan, ruotsalaisia kylläkin. Upeinta kirjassa on melkeinpä kuvitus: yli 60 kuvittajaa ympäri maailmaa on taiteillut jokaisesta naisesta erityylisen muotokuvan. Myös lainaukset ovat erittäin mielenkiintoisia.

”Pidä kiinni oikeudestasi ajatella, koska on jopa parempi ajatella väärin kuin olla ajattelematta lainkaan.”
– Hypatia (n. 370-415, Kreikka)

Itse sadut ovat tiivistettyjä ja lastenkirjatyyliin siloiteltuja onnellisine loppuineen – esimerkiksi mestaukset, murhat ja itsemurhat jätetään mainitsematta. Hieman jäin miettimään sitä ihailevaa kuvaa, jonka kirja antaa merirosvouksesta ja aviomiehen vangitsemisesta vain koska hänestä ei tykkää. Mutta no, se kai kuuluu satukirjojen genreen.

Kirjan ajatuksena on esitellä alallaan menestyneitä naisia, tarjota pienille tytöille roolimalleja ja kertoa, että esteet voidaan voittaa. Mitä luimme kerran -blogin Laura pohtii kirjaa kriittisesti, ja näkee sen muutenkin kuin pelkkänä ylistyksenä kapinallisille tytöille. Kun kirja jatkuvasti kannustaa, että tytöstäkin voi tulla, se samalla myöntää, että lähtökohtaisesti näin ei ole.

Monien tarinoiden lähtökohtana tosiaan on yhteiskunnan (tai miesten) epäily naista kohtaan. Sitten nainen oikein yrittää, pääsee vaikeuksien kautta voittoon ja yllättää kaikki. Osa naisten tarinoista nähdään miesten kautta ja naimisiinmeno esitetään suurena onnistumisena. Itsekin ihmettelin Lauran mainitsemaa Serena ja Venus Williamsista kertovaa satua, jossa taustatarinana on Raul-niminen random tacomyyjä, jonka tytöt tekevät ylpeiksi pelaamisellaan. Se on kuitenkin onneksi poikkeus. Itse pidin kirjan pienistä rakkaustarinoista – avioliitto on kuitenkin monelle tärkeä osa elämää, eikä se sulje pois naisen saavutuksia.

Lumiomena-blogin Katja jatkaa pohdintaa blogissaan ja ottaa esille myös sen, että kirjan tekijät ovat italialaisia. Italiassa kulttuuri on erilainen ja patriarkaalisempi kuin Suomessa. Lisäksi itse huomioin sen, että suurin osa tarinoista kertoo kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia sitten eläneistä naisista. Niiden aikojen miesvaltaisessa kulttuurissa naisia todellakin epäiltiin ja estettiin, ja oli poikkeus, jos tytöstä tuli jotakin. Niinpä mielestäni on luonnollista, että se tulee esille myös tarinoissa.

On upeaa, että tytöt saavat oman, vain naisiin keskittyvän kirjansa. Kirjailijat ovat naisia, kuvittajat ovat naisia, kirjan päähenkilöt ovat naisia ja suomentaja on nainen, ja joukkorahoituksella toteutettu lopputulos on todella hieno. Pidin kirjasta kovasti. Toisaalta on harmillista, että vuonna 2017 tällaista kirjaa edelleen tarvitaan kipeästi ja että sen ilmestyminen on niin suuri spektaakkeli. Puuttuuko lastenkirjallisuudesta vieläkin niin paljon toimeliaita tyttö- ja naishahmoja?

Mietin ajatusleikkinä, miten suhtauduttaisiin kirjaan, jossa on 100 miesten kirjoittamaa ja kuvittamaa tarinaa historian hienoista miehistä. Lopputulos olisi lastenkirjallisuuden all-male panel, jota ei varmastikaan ylistettäisi ihan samalla tavalla. Se, että tämä kirja otetaan niin suurella ilolla vastaan, tuo aika selkeästi esiin naisten vähemmistöaseman kirjallisuudessa ja historiassa edelleen.

Yritin kuitenkin nähdä kirjan myös pelkkänä iltasatukirjana ilman sen suurempia pohdintoja. Sellaisena se toimii mainiosti, ja sopii vanhemmillekin lapsille, jotka lukevat itse iltasatunsa. Näin 25-vuotiaana nautin kirjasta kovasti, tutustuin moneen uuteen historian naiseen, ja ihailin joka aukeamalla vaihtuvia kuvitustyylejä ja tekniikoita. Parista tyypistä tuli haettua lisää tietoa myös netin puolelta.

”Juuri näitä iltasatuja meidän täytyy tyttärillemme lukea”, todetaan kirjan takakannessa. Suosittelen! Mutta miksi vain tyttärille? Taas se ajatus nostaa päätään, että naiset lukevat sekä naisista että miehistä, mutta miehet vain toisista miehistä. Minusta olisi mukava ajatus, että satuja vahvoista naisista luettaisiin myös pienille pojille.

Kustantamon sivuilla voit lukea lukunäytteen kirjasta. Aukeamien kuvat on napattu siitä.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjablogissa kehuttu kirja.

Subjektiivinen tuomio: *****-

Elena Favilli & Fransesca Cavallo
Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista
Suom. Maija Kauhanen
Kustantamo S&S 2017
212 sivua