”Juliette tarkasteli elämäänsä uudesta, varhaisaamulla käydyn keskustelun avaamasta näkökulmasta. Hän oli aina pitänyt siiloa itsestäänselvyytenä. Pappien mukaan se oli aina ollut olemassa.”
Hugh Howeyn Siilo hyppää suoraan tarinaan sen kummempia selittelemättä. Alkusivuilla päästään seuraamaan siilon sheriffin, Holstonin, matkaa kuolemaan. Hän haluaa ulos, ja sellaisille edessä on puhdistustuomio myrkyllisessä ulkoilmassa.
Myös Holstonin vaimo oli muutamaa vuotta aikaisemmin passitettu puhdistamaan omasta tahdostaan. Oliko tämä saanut jotain selville? Mitä siilon ulkopuolella todella on? Nuori Juliette alkaa selvittää asiaa ja yrittää selvittää siilon salaisuuden.
Siilo on heti alusta alkaen mahdottoman koukuttava kirja, joka imaisee mukaansa. Howey ei sen kummemmin selittele luomaansa maailmaa tai sen käytäntöjä, vaan ne avautuvat pikku hiljaa tarinan edetessä. Lukijalle jää päättelyn ja asioiden yhdistämisen nautinto. Yhtenä päähenkilönä on fiksu nuori nainen, mikä on virkistävää. Joiltakin osin Siilosta tulee vähän Nälkäpeli-fiilis – siinä maalailtiin samalla tavalla ikäviä kuvia ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kaiken keskellä oli vahva naishahmo.
Siilon juonenkäänteet ovat oikeasti yllättäviä, ja pian käy selväksi ettei Howey pelkää tappaa henkilöitään. Päähenkilöiden matkassa saa aidosti jännittää, miten tarina päättyy ja kuka selviää hengissä, koska mikään ei ole varmaa.
Kirjan lopussa solmitaan juonenpätkät yhteen tyydyttävästi, mutta kuitenkin jää sopivasti odotettavaa seuraavilta kirjoilta. Ainoat miinuspisteet tulevat siitä, että Siilon jatko-osa sijoittuu monta sataa vuotta ennen Siiloa, ja ensimmäisen kirjan tarina saa jatkoa vasta sarjan kolmannessa kirjassa. Oh noes!
Mutta sainpa vihdoin tämän luettua! Se pääsee vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jossa joku kuolee. (Ihastuttavaa, tiedän.)
Subjektiivinen tuomio: *****
Hugh Howey
Siilo (Siilon saaga #1)
Suom. Einari Aaltonen
Like 2013
575 sivua
”Edellä esitetty saattaa kuulostaa Paulo Coelhon kirjasta lainatulta (emme tunnusta niitä lukeneemme), mutta mitä sitten? Maailma on täynnä downshiftaamista, mutta me naiset tarvitsemme upliftausta. Meidän pitää haluta enemmän. Naiset eivät voi jättäytyä syrjään yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta päätöksenteosta.”
”Hän ei ollut mallikelpoinen, siistiin pakettiin jäljiteltäväksi pakattu pomo eikä ihminen. Hän oli joskus kuin paholaisten riivaama ja saattoi ajaa lähipiirinsä raivoon ja epätoivoon, mutta hänen persoonallisuutensa ja intohimonsa ja tuotteensa olivat kaikki kytköksissä toisiinsa. Ne olivat osa integroitua järjestelmää samalla tavalla kuin Applen laitteet ja niiden ohjelmistot. Näin ollen hänen tarinansa tarjoaa sekä opetuksia että varoituksia. Se on kuin sarja oppitunteja innovaatioista, luonteesta, johtamisesta ja arvoista.”