Henna-Kaisa Sivonen: Mummoillen

mummoillen98583Mummous ei ole sidottu ikään, lastenlasten saamiseen tai edes sukupuoleen, se on mielentila. Nuorikin ihminen voi hakea isoäitien elämäntyylistä inspiraatiota pukeutumiseen, sisustukseen tai ruuanlaittoon. Jos mummous on toinen minäsi, tämä kirjasi on sinua varten!

Mummoillen-kirjaa on vähän vaikea kuvailla. Kirja on sekoitus lifestyle-opasta, kotoiluinspiraatiota ja mummomuistelmia: nimensä mukaisesti se on henkisen mummon käsikirja. Lisäksi se on täynnä kauniita kuvia. Mummoillen julkaistiin sopivaan aikaan, kun kaikenlainen kotoilu ja leppoistaminen on nykyään pinnalla. Kirjaa saikin odottaa kirjaston varausjonossa aika kauan!

Mummoillen on kattava opas henkiseen mummoiluun nykyajan nuorille ja vähän vanhemmillekin. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ruoanlaitto ja leivonta, palstaviljely, marjastus, säilöntä, käsityöt villasukista itse tehtyyn pitsiin, mummomaiset harrastukset, kauneus ja tyyli ja liikkuminen niin mummopyörällä kuin potkukelkallakin. Ekologisuus ja säästäväisyys liittyvät vahvasti kaikkiin kirjan neuvoihin, mistä tykkäsin kovasti.

Mielestäni kirjan parasta antia ovat ihmisten kertomukset omista mummoistaan sekä muutaman autenttisen mummon haastattelut, joissa nämä kertoivat elämästään. Valokuvaaja Johanna Karttusen tunnelmalliset kuvat ovat kauniita ja mahdottoman inspiroivia. Kirja ei ota itseään turhan vakavasti, ja käyttää surutta hyväkseen pullantuoksuisen, villasukkia neulovan ja pienessä punaisessa mökissä asuvan mummon stereotypiaa.

Lukemisesta jäi hyvä mieli, ja melkein haluaisin kirjan omaan hyllyyni. Vain viimeisessä luvussa ollut 93-vuotiaan Helvin haastattelu sai vähän apeaksi. Helvi kertoo jääneensä kahdesti leskeksi, ja eläneensä jo 50 vuotta yksin. Nyt ovat jo kaikki ystävät ja vanhin tytär kuolleet ympäriltä. Uloskin pääsee nykyään enää kerran viikosssa. Perusvire haastattelussakin oli silti positiivinen. Kaikki kirjan mummot ovat ylipäätään vahvoja ja paljon kokeneita naisia.

Nyt kirjan luettuani arvostan yhä enemmän omaa mummosuhdettani (kirjasta opittu uudissana), ja tekee mieli alkaa toteuttaa mummoideologiaa myös omassa elämässä. Henkinen mummous, täältä tullaan :D

Mummoilulle ei ole rajoja. Joku voi ihmetellä, mitä marjastus tai käsitöiden tekeminen tekevät tässä kirjassa, niitähän harrastavat kaikenikäiset. Aivan! Mummoilu on sallittua kaikille.

Subjektiivinen tuomio: *****

Mummoillen pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jonka nimi on yksi sana.

Henna-Kaisa Sivonen
Mummoillen – henkisen mummon käsikirja
Gummerus 2015
208 sivua

Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

tuulen_nimiNimeni on Kvothe. Nimet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat ihmisestä valtavasti. Minulla on ollut useampia nimiä kuin mihin kenelläkään on oikeus. Ademit käyttävät minusta nimeä Maedre. Mikä, lausumistavasta riippuen, voi tarkoittaa ’Liekkiä’, ’Jyrinää’ tai ’Katkennutta puuta’.
Liekki on ilmiselvä, jos minut on ikinä nähnyt. Minulla on punainen tukka, leiskuvan punainen. – –
Olette saattaneet kuulla minusta.

Olin kuullut Tuulen nimestä niin paljon hyvää ja minulle oli suositeltu sitä ihan henkilökohtaisestikin, joten pakkohan se oli varata kirjastosta ja lukea.  Kirja on kunnon fantasiatiiliskivi minun makuuni, ja jo alkuliepeessä ollut päähenkilön esittely (josta katkelma postauksen alussa) sai minut innostumaan tarinasta.  Kirjan alku on hidas ja hieman vaikea tajuta, kun ensin kuvataan varsinaisen tarinan kehyskertomus. Kun alussa esitelty majatalon isäntä alias päähenkilö Kvothe alkaa kertoa tarinaansa, juoni pääsee vauhtiin ja palkitsee sinne asti päässeen lukijan.

Tuulen nimi on ensimmäinen osa Kuninkaansurmaajan kronikka -sarjaa. Tarina alkaa Kvothen lapsuudesta kiertävän esiintyjäryhmän mukana ja seuraa hänen matkaansa aina Yliopistoon saakka. Kantavana teemana on Kvothen halu selvittää mikä on Chandrian, paha voima, josta kerrotaan kaikenlaisia tarinoita. Mukana menossa on erilaisia sivuhenkilöitä, Kvothen ensirakkaus Denna ja pahin vastustaja Ambrose. Kvothe on nerokas monilahjakkuus ja henkilönä varsin hurmaava. On aina hauskaa lukea henkilöistä, jotka ovat hyviä siinä mitä tekevät. Täydellinen Kvothe ei kuitenkaan ole, vaan hänkin mokailee ja säätää kaikenlaista.

Tuulen nimen maailma on toisaalta perus fantasiamaailman oloinen, toisaalta kiinnostavan erilainen. Varsinkin Yliopistoon olisi hauska kaivautua vielä syvemmällekin. Maailmassa mukana oleva taikuus eli sympatia, jota Kvothekin oppii, on myös kiinnostavaa. Musiikki on tärkeässä osassa tarinaa, ja Kvothe onkin loistava luutunsoittaja. Rothfuss kuvailee musiikin niin upeasti, että kohtauksessa jossa Kvothe esittää yleisölle yhden vaikeimmista kappaleista luutullaan, tuntuu että musiikin melkein kuulee omassa päässään. Vau.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta todella paljon ja se sai minut haluamaan äkkiä jatkoa. Huomasin juuri, että toinen osa Viisaan miehen pelko on ilmestynyt juuri pari kuukautta sitten suomeksi. Jee :D Alkukielelläkin lukeminen onnistuu, mutta onhan se mukavampi lukea tällainen järkäle suomeksi.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jossa on taikuutta. Enpäs valinnut tähän kategoriaan Pottereita, hah.

Patrick Rothfuss
Tuulen nimi (Kuninkaansurmaajan kronikka #1)
Suom. Satu Hlinovsky

Kirjava 2010
662 sivua

Roope Lipasti: Virtasen historia

virtasenhistoria”Maapallon alkuliemessä eräänä tiistaina noin miljardi vuotta sitten eläneellä pienellä alkueläimellä oli selässään sininen risti, ja se uiskenteli määrätietoisemmin kuin muut, suuremmat alkueläimet sen ympärillä. Se ei tietenkään ymmärtänyt mistään mitään, vaan kulki minne virta sitä milloinkin vei, mikä olikin ominaisuus, joka tuli jäämään sille määrääväksi vuosimiljoonien ajaksi. – – Kyseisen alkueläimen nimi oli Virtanen, ja sitä voidaan pitää suomalaisten kantaisänä.

Virtasen historia on humoristisen romaanin muotoon puettu historiankirja. Olen aina tykännyt historiasta, joten tämä kirja oli sopivaa luettavaa. Varsinkinkin kun lukiosta on sen verran aikaa, että Suomen historian yksityiskohdat alkavat olla hyvin unohtuneet. Kirja alkaa maailmanhistorian alkuhämäristä ja kertoo kuinka Virtanen, silloin vielä pieni alkueläin, päätyi Suomeen. Siitä eteenpäin Roope Lipasti kuljettaa Virtasen tarinaa läpi Suomen historian.

Virtanen on mukana useimmissa kotimaamme historian käännekohdissa ja usein vaikuttaa asioihin tahtomattaan tai saa aikaan suuria mullistuksia vahingossa. Hän muun muassa käy ristiretkillä, rakentaa Turun, keksii kirjapainon, puhdistaa uskon, perustaa rautatien, menee yleislakkoon, on vanhin seitsemästä veljeksestä, osallistuu olympialaisiin ja on mukana useammassakin sodassa. Kaiken aikaa Virtasta ajaa eteenpäin sinnikkyys, jääräpäisyys ja rakkaus ihastuttavaan Korhoseen.

Tarina on alun perin ilmestynyt radiokuunnelmana, jota en ole kuunnellut. Se toimii kuitenkin kirjanakin ja itse ainakin tykkäsin sopivan lyhyistä luvuista. Usean kerran nauroin ääneen (muun muassa päästyäni kaikkien Virtasen kommelluksien jälkeen lukuun nimeltä A. I. Virtanen). Ylipäätään idea kuvata historiaa yhden henkilön kautta on hauska, ja Virtanen on erittäin sympaattinen ja huvittava henkilö. Ja onneksi loppukin on onnellinen. Suosittelen!

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä.

Roope Lipasti
Virtasen historia

Karisto 2012
326 sivua