Emiko Jean: Tokion prinsessa

’Hän on kuninkaallinen.’ Hiljaisuus. Hymy Nooran kasvoilla leviää. ’Prinssi.’ Seuraa jälleen hiljaisuus. Hymy sen kuin valaistuu lisää. ’Tarkkaan ottaen hän on Japanin kruununprinssi. Hänen nimensä on tosiaan Makotonomiya Toshihito.’
Sekunnit kuluvat aivojemme yrittäessä käsitellä asiaa. Hymy Nooran kasvoilla häikäisee. Minä korahdan. Olo on kuin seisoisin pitkän ja pimeän tunnelin suuaukolla.

2020-luvun Prinsessapäiväkirjat japanilaisella twistillä! Kirja alkaa, kun Yhdysvalloissa asuva 18-vuotias Izumi saa tietää, että hänen kauan kadoksissa ollut isänsä onkin Japanin tuleva keisari.

Tapahtumat alkavat vyöryä lumipallon lailla, kun Izumi kutsutaan Tokioon vierailulle tutustumaan keisarilliseen sukuunsa. Izzyllä on paljon opittavaa prinsessahommista, ja japanilainen media seuraa silmä kovana ”kadonneen perhosen” toilailuja. Ongelmia aiheuttaa myös järjettömän komea mutta lievästi ärsyttävä henkivartija Akio.

Tokion prinsessa on täydellinen nuorten aikuisten romanttinen komedia: taitavasti rakennettu, huumorilla höystetty, jännitettä on sopivasti ja lopussa langat solmitaan siististi yhteen. Goodreadsin perusteella tosin ymmärsin, että tämä olisi sarjan aloitus. Odotan innolla, saadaanko tälle jatkoa!

Lukukokemus: *****

Emiko Jean
Tokion prinsessa
Suom. Susanna Sjöman

Otava 2021
327 sivua

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Kahden askeleen välillä unohdan kaiken.
’Anna!’ huutoni päättyy, kun suuni napsahtaa yllätyksestä kiinni.
Mieleni on täysin tyhjä. En tiedä, kuka Anna on tai miksi huudan hänen nimeään. En edes tiedä, miten olen päätynyt tänne. Seison metsässä ja suojaan kädellä silmiäni tihkusateelta.”

Jos Agatha Christien dekkariin yhdistäisi Päiväni murmelina ja Christopher Nolan tekisi siitä elokuvan, voisi lopputuloksena olla Evelynin seitsemän kuolemaa. Tapahtumapaikkana on rapistunut kartano, teemana fiinit iltajuhlat ja epäiltyinä joukko kutsuvieraita sekä palvelijoita.

Kertoja herää keskeltä metsää muistinsa menettäneenä ja onnistuu harhailemaan kartanoon, jossa huomaa olevansa eräs juhlavieraista. Illan päätteeksi isäntäperheen tytär Evelyn Hardcastle kuolee, ja kertojalla on kahdeksan päivää aikaa selvittää murha. Kahdeksan kertaa toistuva sama päivä, jolloin hän herää joka aamu eri juhlavieraan ruumiissa.

Onnistuuko hän ratkaisemaan arvoituksen? Miten hyödyntää eri isäntien vahvuuksia ja heikkouksia? Miksi hän ylipäätään on joutunut tähän omituiseen tilanteeseen? Kuka on Anna ja voiko häneen luottaa? Ensimmäiset 100 sivua olin aivan yhtä pihalla kuin päähenkilökin, mutta sen jälkeen loppu oli pakko lukea yhteen putkeen. Tämä on nerokkain lukemani murhamysteeri pitkään aikaan!

Mikään kirja ei ole täydellinen, ja tässäkin hahmogalleria on harmillisen miesvaltainen ja erään hahmon ylipainoa kuvataan todella ikävällä tavalla. Tarina piti silti kynsissään viimeiselle sivulle asti. Tavallaan arvasin osan loppuratkaisusta, mutta suurin osa tuli aivan puskista. Pelkäsin etukäteen että kaikkea ei selitetä tai loppu lässähtää, mutta en joutunut pettymään. Tulisipa useammin vastaan yhtä koukuttavia romaaneja!

Lukukokemus: *****

Stuart Turton
Evelynin seitsemän kuolemaa
Suom. Jaakko Kankaanpää
Otava 2020
494 sivua

PS. Alkuteoksen nimi on The 7½ Deaths of Evelyn Hardcastle. Minua hämmentää suuresti, että on olemassa myös kirja The Seven Husbands of Evelyn Hugo. Ilmeisesti idea on kuitenkin varsin erilainen.

Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki

Ebenezer Pinset oli kammottava mies, jolla oli ihmeellinen elämä. Hän ei ollut milloinkaan nälissään, koska kaikki hänen jääkaappinsa olivat pullollaan ruokaa. Hän ei jäänyt milloinkaan pohtimaan pitkiä sanoja, sellaisia kuin konstikkelsaatio tai pumppelirumpsis, koska hän luki hyvin harvoin kirjoja. Hänen elämässään ei ollut lapsia eikä ystäviä, joten häntä eivät milloinkaan kiusanneet epämiellyttävät äänet eivätkä harmilliset keskustelut.”

Ebenezer Pinset on nuorekas 511-vuotias mies, joka ei välitä kenestäkään paitsi itsestään. Ullakolla asuva hirviö toimittaa hänelle rajattomasti nuoruuseliksiiriä, mutta vaatii vastineeksi mitä erilaisempia ruokia. Aiemmin hirviö on syönyt vain tavaroita ja eläimiä, mutta eräänä päivänä se haluaa ruoakseen ihmislapsen.

Mikä siis ratkaisuksi? Ebenezer päättää adoptoida orpokodista mahdollisimman rasittavan muksun ja tutustuu paikalliseen kauhukakaraan, Helmikkiin. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan!

Hirviö ja Helmikki -kirjan tyylistä ja kuvituksesta tulevat mieleen Roald Dahlin teokset. Mukana on ihanan ärsyttäviä henkilöhahmoja ja mustaa huumoria. Alkupuolella on vaikeaa tykätä kenestäkään kirjan henkilöstä, mutta tarinan edetessä sympatiat kääntyvät Ebenezerin ja Helmikin puolelle. Hirviö ja Helmikki ei sovi jokaiseen makuun, mutta itse tykkäsin todella paljon. Aivan herkimmille en tätä suosittele, sillä kirjassa ahmaistaan ainakin yksi viaton puhuva eläin parempiin suihin.

Loppuratkaisun perusteella tälle olisi luvassa myös jatkoa!

Subjektiivinen tuomio: *****

Jack Meggitt-Phillips
Hirviö ja Helmikki
Suom. Marja Helanen 

WSOY 2021
249 sivua