*****

David J. Peterson: The Art of Language Invention

”When I was hired to create Dothraki for Game of Thrones, I didn’t get many notes from the producers. Really there were only two things they wanted from the Dothraki language: (1) They wanted it to incorporate all the words George R. R. Martin had created in his books, and (2) they wanted it to sound harsh.”

Kirjailija David J. Peterson on ammatiltaan language creator. Mikä se mahtaa olla suomeksi? Kielten luoja? Joka tapauksessa hän luo kokonaisia keinotekoisia kieliä ja saa rahaa siitä. Nettifoorumeilta lähtenyt harrastus on muuttunut työksi, kun hän on tehnyt kieliä moniin tunnettuihin tv-sarjoihin.

Tunnetuin hänen luomuksistaan on ehkäpä dothraki-kieli Game of Thrones -sarjassa. Sen hän rakensi 56:n kirjoissa käytetyn sanan pohjalta, höystettynä tuottajien toiveella että kielen pitää kuulostaa karkealta. Niinpä Daenerys Targaryenin ja kumppaneiden repliikit sarjassa eivät ole hatusta vedettyjä, vaan dothraki on kokonainen kehitetty kieli kielioppeineen ja sanastoineen. Hash yer astoe ki Dothraki?

Kirjassa The Art of Language Invention pureudutaan nimen mukaisesti keinotekoisten kielien (conlang, constructed language) luomiseen. Peterson haluaa jakaa osaamistaan nuoremmille polville. Hän käy läpi alan historiaa sekä asiat, jotka täytyy ottaa huomioon jos haluaa luoda oikeasti käytettävän, elävän kielen: äänteet, sanat, kielen kehitys ja kirjoitettu kieli.

Kirja raapaisee kutakin osiota juuri tarpeeksi syvältä, jotta esimerkiksi fonologiasta saa jonkinlaisen idean mutta aihetta tuntematon ei lopeta lukemista. Kokonaisuudessaan The Art of Language Invention tarjoaa kattavan yleiskatsauksen kielten maailmaan. Esimerkkejä käytetään paljon, osa on todellisista kielistä ja osa Petersonin omista kielistä. Lisäksi kirjassa on muutama case study, jossa pureudutaan syvemmälle Petersonin luomiin dothraki-, irathient-, high valyrian- ja castithan-kieliin.

Käy todella selväksi, ettei muutaman sanan tai lauseen heittäminen fantasiatarinaan ole vielä kielen luomista. Alan guru on tietysti J. R. R. Tolkien, joka ei luonut pelkästään useita haltiakieliä vaan kokonaisen kielikunnan.

Minulla ei riittäisi kärsivällisyys kokonaisen kielen luomiseen, mutta kielitiede kiinnostaa yleisellä tasolla. Kirja toimikin perusasioiden oppikirjana, jossa esimerkit vain olivat tavallista kiinnostavampia. Englanninkielistä tekstiä pystyi seuraamaan hyvin, kunhan keskityin. Moni asia oli tuttu jo entuudestaan, joten vain muutaman oudomman termin kanssa piti turvautua Googlen apuun. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun saksassakin esiintyvä sijamuoto datiivi selitettiin missään kunnolla! Ja olen samaa mieltä kirjailijan kanssa – German is a nightmare.

Suosittelen kirjaa erityisesti kielien kehittämisestä kiinnostuneille conlangereille, fantasia- ja scifikirjoittajille sekä kaltaisilleni nörteille, joita kielet kiinnostavat muuten vain. Kirja laajentaa ajattelua ja kutkuttaa mielikuvitusta: Mitä kaikkea kielellä voikaan tehdä ja mihin se voi taipua?

Kirja pääsee mukaan Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

Subjektiivinen tuomio: *****

David J. Peterson
The Art of Language Invention
Penguin Books 2015
292 sivua

Yousafzai & Lamb: Minä olen Malala

Maailman kirjat -haaste: Pakistan
Mistä lukujonoon: Omasta hyllystä

Ennakko-odotukset: Malalan muistelmat ovat odottaneet lukujonossani ainakin pari vuotta, mutta sain viimein kirjan luettua viikon loman aikana. (Kannattaa selvästi ottaa tällainen kirja mukaan lentokoneeseen.) Olen tietysti kuullut Malalasta ja tiesin hänen saaneen Nobelin rauhanpalkinnon, mutta muuten en oikeastaan tuntenut hänen tarinaansa.

Juoni: Kirjan esipuhe alkaa päivästä, jolloin Malalan elämä muuttui: Tuntematon mies tunkeutui koulubussiin ja ampui tyttöä päähän. Tapauksen kuvailun jälkeen Malala aloittaa alusta ja kertoo lapsuudestaan, perheestään ja koulunkäynnistään. Samalla sivutaan Pakistanin historiaa, kulttuuria ja poliittista tilannetta: Talibanit saapuivat maahan ja saivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän valtaa. Lopulta tytöt eivät esimerkiksi saaneet enää käydä koulua.

Malala alkoi pyynnöstä pitää BBC:n urdunkielisellä sivustolla salanimellä blogia, jossa hän kertoi nuoren tytön elämästä Pakistanissa. Myös perheen aktivisti-isä on  vaarassa, mutta talibanit hyökkäävätkin yllättäen tyttären kimppuun. Pari viimeistä lukua Malala kertoo uudesta elämästään ampumisen jälkeen ja pakolaisena Englannissa. Kotiin perhe ei voi enää palata.

”Kuka on Malala? Minä olen Malala, ja tämä on minun tarinani.”

Mikä toimi:

  • Malalasta on vaikeaa olla pitämättä: Hän on vahvatahtoinen, viisas ja ikäistään paljon kypsemmän oloinen nainen. (Lisäksi hän rakastaa lukemista.) Upeaa, että hän sai Nobelin palkinnon, ja pystyy näin edistämään tärkeäksi katsomiaan asioita. Vaikeudetkin ja kamalat tapahtumatkin voi kääntää voitoksi.
  • Naisen aseman käsittely kirjassa. Erityisesti Malala puhuu tyttöjen koulunkäynnin puolesta, sillä se avaa mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Hän huomaa itsekin, ettei koulukirjoja osaa arvostaa ennen kuin ne menettää.
  • Kirja on tasapainoinen sekoitus Malalan omaa tarinaa ja tarpeellisia taustatietoja. En voi väittää olevani perehtynyt Pakistanin poliittiseen tilanteeseen, mutta nyt olen taas hieman sivistyneempi.

Mikä ei toiminut: 

  • Enpä keksi mitään valittamista.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Malala Yousafzai & Christina Lamb
Minä olen Malala – koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa
Suom. Jaana Iso-Markku
Tammi 2015
312 sivua

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Maailman kirjat -haaste: Suomi
Mistä lukujonoon: Bookbeatista äänikirjana.

Ennakko-odotukset: Muistan, että syksyn 2018 Kirjamessuilla törmäsin tähän vähän väliä, ja ihmettelin kannen perusteella, minkälaisesta kirjasta on oikein kyse. Sen jälkeen Kankimäen kirjasta onkin saanut lukea lehdistä ja kirjablogeista oikein urakalla. Kirjastossakin on postauksen kirjoittamishetkellä yli tuhat varausta. Niinpä kiinnostuin ja aloin kuuntelemaan kirjaa Bookbeatista.

”Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä?”

Juoni: Mia Kankimäki on 42-vuotias, lapseton ja työtön sinkkunainen. Hän toisaalta pitää vapaudestaan ja toisaalta tuntee siitä syyllisyyttä – hän on vapaa, mutta ulkopuolinen. Hän kaipaa elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Niinpä Kankimäki päättää alkaa kirjoittavaksi tutkimusmatkailijaksi ihailemiensa naisten jäljissä. Näitä naisia Kankimäki kutsuu yönaisiksi, sillä heitä hän ajattelee unettomina öinä.

Kankimäki pistää siis matkatilinsä sileäksi ja lähtee menneinä vuosisatoina eläneiden rohkeiden naisten perässä Afrikkaan, Japaniin ja Italiaan. Matkakertomusten väliin on ripoteltu faktoja ja tarinoita näistä yönaisista, jotka matkailivat yksin silloin, kun naisten yksinmatkailu ei todellakaan ollut helppoa.

”Ehkäpä nyt, jos koskaan olisi otettava käyttöön Karen Blixen -tili, se säästötili jolle olen vuosien ajan kerännyt rahaa unelmieni matkoja varten, niitä matkoja, joille joko uskaltaisin tai en uskaltaisi lähteä. Karen Blixen edustaa minulle paitsi tuntemattomia mantereita ja Afrikan villiä luontoa, myös esikuvallista rohkeutta.”

Mikä toimi:

  • Kankimäen humoristinen ja itseironinen minäkerronta vie mukanaan. Myös kirjan lukija Kati Tamminen sopii kirjaan kuin nakutettu, ja tarinaa oli mukavaa kuunnella. Melkein tuntui, kuin itsekin olisi ollut mukana savanniretkellä ja firenzeläisessä taidemuseossa.
  • Keräämänsä materiaalin pohjalta Kankimäki maalaa värikkäät kuvat jokaisesta yönaisestaan. He olivat kaikki erilaisia ja heillä oli omat haasteensa, mutta tarinoissa on myös paljon yhtenäisiä piirteitä. Innostuin itsekin googlailemaan kirjassa mainittuja seikkailijoita, ja haluaisin lukea heidän teoksiaan, kuten Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa, Ida Pfeifferin A Woman’s Journey Round The World tai Isabella Birdin A Lady’s Life in the Rocky Mountains.
  • Kuuntelin kirjan juuri ennen kuin olin lähdössä ensimmäistä kertaa yksin viikoksi reissuun. Erittäin hyvä teos kyseiseen tilanteeseen!
  • Nyt minäkin haluan matkakirjailijaksi.

Mikä ei toiminut: 

  • Periaatteessa kirjahan kertoo etuoikeutetun ihmisen henkilökohtaisesta kriiseilystä, historiallisilla tarinoilla höystettynä. Pidän kovasti Kankimäen tyylistä kirjoittaa, mutta välillä ”kirjoittaminen ei suju, ei ole rahaa” -tyyliseen valitukseen teki mieli puuskahtaa, että no mene vaikka töihin. Jostain sitä rahaa tuntui kuitenkin aina löytyvän uusiin lentolippuihin. Toisaalta kadehdin kirjoittavan tutkimusmatkailijan vapautta.
  • Luokitellaanko tämä muuten kauno- vai tietokirjallisuuteen?

Seuraavaksi lukulistalla: Mia Kankimäen esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa hän jäljittää tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia.

Subjektiivinen tuomio: *****-

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Lisäys 14.6.2020: Kannattaa lukea myös Nuoren voiman kritiikki Valkoinen nainen voimaantuu – mutta mikä on hinta? Artikkeli tuo toisenlaisen näkökulman kirjaan ja pohtii  kirjailijan vastuuta.

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
Kesto 16 h 2 min

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi ja kuuntele äänikirja* (Etu koskee uusia käyttäjiä)