Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

taydellinen_vaatekaappi_tuhlaamatta

Seisoitko tänäkin aamuna täyteen ahdetun vaatekaapin edessä ja ihmettelit, miksi mikään ei taaskaan näytä hyvältä päälläsi? Tai toitko viime viikolla kotiin kasan uusia vaatteita, joiden olemassaolon olet jo unohtanut? Onhan koko ostosreissukin pelkkä hatara muistikuva. Kulutat suuren osan tuloistasi vaatekaappisi täydentämiseen – ja sen se on näköinenkin.”

Minulla oli varsin suuret odotukset Täydelliselle vaatekaapille. Gummeruksen julkaisema kirja ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa, ja olen siitä asti jonottanut sitä kirjaston varausjonossa. Satojen aikaisempien varaajien jälkeen sain vihdoin kirjan käsiini.

Kirja on visuaalisesti kaunis ja helposti luettava. Huomasin kuitenkin heti ensimmäisellä aukeamalla (josta aikaisempi lainaus on napattu), etten kuulu lainkaan kirjan kohderyhmään. Vaikka omat vähäiset vaateostokseni eivät ole aina harkittuja, muistan sentään kaikki vaatteet jotka hankin. Lampelan kuvaillessa lukijan oletettua käyttäytymistä aloin miettiä, kuinka yleistä tämmöinen kontrolloimaton shoppailu oikeasti on. Pitääkö nuorille naisille oikeasti kertoa että by the way, koko palkkaa ei kannata tuhlata vaatteisiin?

Jatkoin joka tapauksessa lukemista. Kirja yrittää kattaa sekä vaatekaapin sisällön, laadukkaiden vaatteiden tunnistamisen, järkevän rahankäytön että yleisen hyvinvoinnin, mutta ei onnistu pääsemään missään aiheessa kovin syvälle. Parasta antia ovat erilaiset vinkkilistat esimerkiksi säilytykseen ja pukeutumishetkiin, sekä kirjan tarjoamat tehtävät, joissa pääsee pohtimaan omaa rahankäyttöään ja unelmatyyliään.

Vaatteisiin ja rahankäyttöön keskittymisen jälkeen Täydellisen vaatekaapin loppuosa kulkee nimellä ”Kuukauden kauneuskuuri”. Jostain kumman syystä se sisältää ohjeita terveelliseen ruokaan, liikuntaan ja riittävään nukkumiseen. Sen jälkeen kirja loppuu kuin seinään. Vinkit ovat kieltämättä terveellisiä ja kuvitus kaunista, mutta oletin että saisin lukea koko kirjan verran täydellisestä vaatekaapista ja onnellisesta ostamisesta.

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta herättää ajatuksia shoppailuhimosta ja tarjoaa kivoja vinkkejä vaatekaappiin, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelisin mieluummin Rinna Saramäen erinomaista teosta Hyvän mielen vaatekaappi sekä Kullaksen & Myllyojan kirjaa Nainen ja rikastumisen taito. Niissä päästään syventymään vaatteisiin ja raha-asioihin ihan eri tavalla.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa on alle 150 sivua.

Subjektiivinen tuomio: ***-

Hannele Lampela
Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta – onnellisen ostamisen salaisuus
Gummerus 2016
100 sivua

Minna Eväsoja: Melkein geisha

Japanilainen mies pelkää eniten vaimoa, sitten ukkosta ja kolmanneksi vieraita täti-ihmisiä.

Minna Eväsojan tuore muistelmateos Melkein geisha avaa hauskalla tavalla Japanin kulttuuria ja tapoja. Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun ja on sen jälkeen opiskellut Japanissa ja asunut siellä useita vuosia. Kirjan kertomukset ovat peräisin ajalta, jolloin hän opiskeli perinteisiä taidemuotoja ja estetiikkaa Koben yliopistossa.

Kirja koostuu muutaman sivun mittaisista päiväkirjamaisista kertomuksista. Käsitellyksi tulevat muun muassa vuodenkierto, arvovaltaisen Sensein johdolla opiskelu, erilaiset naistyypit aina kiltistä tytöstä pelottavaan täti-ihmiseen, sairastaminen Japanissa (flunssa ei ole sairaus), tohvelikulttuuri, teeopinnot, sumo ja järjestetyt avioliitot.

Teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa, ja luinkin kirjan melkein yhteen menoon. Melkein geishan mukana pääsee sukeltamaan sisälle vieraaseen kulttuuriin, ja Japanin voi melkein tuntea ympärillään vaikka ei ole siellä koskaan käynyt.

Japanin kulttuurin tuntevana mutta kuitenkin ulkopuolisena Eväsoja on voinut tehdä paljon havaintoja ja viihdyttäviä huomioita. Hän kirjoittaa asioista kauniisti ja hyvällä fiiliksellä, mutta ei säästele kritiikkiäkään silloin kun siihen on aihetta. Monet japanilaiset kummallisuudet herättävät suomalaisesta näkökulmasta lähinnä hilpeyttä.

Japanissa vallitsee tohvelikulttuuri. Tohveleihin törmää joka paikassa ja niiden käyttöä koskevat tarkat säännöt. – – Astuessa tatamihuoneeseen jätetään tohvelit oven eteen, niin että tohveleiden kantaosa on kynnystä päin. Näin lähtö huoneesta sujuu tyylikkäästi, sillä tohvelit ovat jo valmiiksi menosuuntaan. – – Vessatohveleissa ei kävellä missään muualla kuin vessassa, paitsi ulkomaalainen, joka on unohtanut ne epähuomiossa jalkaansa. – – Keittiössä luonnollisesti käytetään keittiötohveleita.”

Muissa kirjablogeissa on jonkin verran huomauteltu kirjan sirpalemaisuudesta tai havaintojen yleistämisestä kaikkiin japanilaisiin, mutta itse en kokenut sitä häiritseväksi. Melkein geisha ei kuitenkaan ole kaiken kattava tietokirja, vaan yhden ihmisen kokemus maasta.

Melkein geisha pääsee mukaan lukuhaasteeseen kategoriassa Vuonna 2016 julkaistu kirja. Lopputuloksena kirjan luettuani haluaisin päästä käymään Japanissa, mutta en todellakaan muuttaisi itse sinne asumaan. :D

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Eväsoja
Melkein geisha
Gummerus 2016
239 sivua

Henna-Kaisa Sivonen: Mummoillen

mummoillen98583Mummous ei ole sidottu ikään, lastenlasten saamiseen tai edes sukupuoleen, se on mielentila. Nuorikin ihminen voi hakea isoäitien elämäntyylistä inspiraatiota pukeutumiseen, sisustukseen tai ruuanlaittoon. Jos mummous on toinen minäsi, tämä kirjasi on sinua varten!

Mummoillen-kirjaa on vähän vaikea kuvailla. Kirja on sekoitus lifestyle-opasta, kotoiluinspiraatiota ja mummomuistelmia: nimensä mukaisesti se on henkisen mummon käsikirja. Lisäksi se on täynnä kauniita kuvia. Mummoillen julkaistiin sopivaan aikaan, kun kaikenlainen kotoilu ja leppoistaminen on nykyään pinnalla. Kirjaa saikin odottaa kirjaston varausjonossa aika kauan!

Mummoillen on kattava opas henkiseen mummoiluun nykyajan nuorille ja vähän vanhemmillekin. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ruoanlaitto ja leivonta, palstaviljely, marjastus, säilöntä, käsityöt villasukista itse tehtyyn pitsiin, mummomaiset harrastukset, kauneus ja tyyli ja liikkuminen niin mummopyörällä kuin potkukelkallakin. Ekologisuus ja säästäväisyys liittyvät vahvasti kaikkiin kirjan neuvoihin, mistä tykkäsin kovasti.

Mielestäni kirjan parasta antia ovat ihmisten kertomukset omista mummoistaan sekä muutaman autenttisen mummon haastattelut, joissa nämä kertoivat elämästään. Valokuvaaja Johanna Karttusen tunnelmalliset kuvat ovat kauniita ja mahdottoman inspiroivia. Kirja ei ota itseään turhan vakavasti, ja käyttää surutta hyväkseen pullantuoksuisen, villasukkia neulovan ja pienessä punaisessa mökissä asuvan mummon stereotypiaa.

Lukemisesta jäi hyvä mieli, ja melkein haluaisin kirjan omaan hyllyyni. Vain viimeisessä luvussa ollut 93-vuotiaan Helvin haastattelu sai vähän apeaksi. Helvi kertoo jääneensä kahdesti leskeksi, ja eläneensä jo 50 vuotta yksin. Nyt ovat jo kaikki ystävät ja vanhin tytär kuolleet ympäriltä. Uloskin pääsee nykyään enää kerran viikosssa. Perusvire haastattelussakin oli silti positiivinen. Kaikki kirjan mummot ovat ylipäätään vahvoja ja paljon kokeneita naisia.

Nyt kirjan luettuani arvostan yhä enemmän omaa mummosuhdettani (kirjasta opittu uudissana), ja tekee mieli alkaa toteuttaa mummoideologiaa myös omassa elämässä. Henkinen mummous, täältä tullaan :D

Mummoilulle ei ole rajoja. Joku voi ihmetellä, mitä marjastus tai käsitöiden tekeminen tekevät tässä kirjassa, niitähän harrastavat kaikenikäiset. Aivan! Mummoilu on sallittua kaikille.

Subjektiivinen tuomio: *****

Mummoillen pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jonka nimi on yksi sana.

Henna-Kaisa Sivonen
Mummoillen – henkisen mummon käsikirja
Gummerus 2015
208 sivua