Lukujonossa Awards: Viiden tähden kirjat 2018

Perinteisen vuosikoosteen sijaan kokosin saman katon alle kaikki kirjat, joille olen antanut vuonna 2018 viisi tähteä.

Annan kirjoille tähtiä aika anteliaasti, kuten voi päätellä arvostelujen jakaumasta: 27 % blogissa tähän mennessä arvioiduista kirjoista on saanut viisi tähteä ja 41 % neljä tähteä. Kaksi kolmasosaa lukemistani kirjoista on siis sellaisia, joista pidän.

Arvioin tähdillä nimenomaan subjektiivista lukukokemusta. Neljä tähteä ovat saaneet niin Homeroksen Odysseia kuin Stephenie Meyerin Houkutuskin. Neljä tähteä on minulle hyvä perusarvio. Viisi tähteä saadakseen kirjan tulee olla sellainen, jonka lukisin uudestaankin.

Nyt jälkikäteen katsottuna monelle kirjalle on tullut annettua viisi tähteä aika heppoisinkin perustein – nostalgiasyistä, hyvistä nauruista tai sen takia että fanitan tv-sarjaa. Tähdet kuvaavatkin nimenomaan kirjan sopivuutta siihen hetkeen, kun se on luettu. Tässä vuoden 2o18 viiden tähden lista:


Huumoria

Katie Kirby: Kuppi nurin – Kirja epätäydellisille vanhemmille
Suom. Marika Saastamoinen
Gummerus 2018

Kuppi nurin – kirja epätäydellisille vanhemmille on nimensä mukaan (alkuteos Hurrah for Gin: A book for perfectly imperfect parents) vähän erilainen kirja vanhemmuudesta. Neuvojen sijaan se sisältää kirjailijaan omiin kokemuksiin pohjautuvia tarinoita elämästä lasten kanssa, kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan. Lapsikirja minun makuuni, aitoudessaan raadollinen ja hersyvän hauska. Vaikka ei ehkä kuulosta siltä, se onnistuu samalla olemaan myös armollinen kirja.

Lue blogiteksti

Ines Lukkanen: Taidevandalismi
Avain 2018

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hieno kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut.

Lue blogiteksti


Viihdettä

Birtwistle & Conklin: The Making of Pride and Prejudice
Penguin Books 1995

The Making of Pride and Prejudice kertoo lyhykäisyydessään BBC:n minisarjan tekemisestä kulissien takana. Kirjassa käsitellään kattavasti kaikki tuotannon osa-alueet: käsikirjoitus, roolitus, kuvauspaikkojen etsiminen, puvustus, meikkau, kampaukset, musiikki, tanssit, kuvaus ja jälkituotanto. Myös sarjan näyttelijät pääsevät ääneen, Colin Firthiäkin haastatellaan kymmenen sivun verran. Viiden tähden lukemista sarjan faneille, muille ei ehkä niinkään.

Lue blogiteksti

Ahlroth & Pohjola: Westerosin kirjeenvaihtaja – salaisuuksia & spekulaatiota
Otava 2018

Lisää tv-sarjoihin liittyvää kirjallisuutta! Westerosin kirjeenvaihtaja on siitä mielenkiintoinen kirja, että sen elinkaari on vain puoli vuotta. Kirja on ajankohtainen huhtikuuhun 2019 asti, jolloin Game of Thrones -sarjan viimeinen tuotantokausi ilmestyy. Tv-sarja on ohittanut kirjat kauan sitten, joten kukaan ei tiedä, miten tarina päättyy. Kirjassa käydään läpi tv-sarjan kaikki tähänastiset kaudet ja keskeisimmät juonikuviot. Lisäksi raapaistaan pinnalta esimerkiksi sukupuolen, rodun ja uskonnon merkitystä sarjassa. Viimeiset viitisenkymmentä sivua on omistettu kahdeksannen kauden spekulaatiolle. Viiden tähden luettavaa sarjan tuntevalle fanille, muille ei ehkä niinkään.

Lue blogiteksti


Muut tietokirjat

Haatanen & Hovi: Monarkian muruset
Johnny Kniga 2018

Kirjailijat esittelevät maailman kuningashuoneet sekä niiden erikoiset, hassut ja traagiset ihmiskohtalot sekä tavat maa kerrallaan. Ajoittain opitaan lisää tietyistä teemoista, kuten kuninkaallisista anopeista, kummilapsiverkostoista, aiheeseen liittyvistä tv-sarjoista ja leffoista tai ensimmäisen maailmansodan tapahtumista. Parhautta ovat kirjoittajien omat kommentit tekstin marginaalissa, kun he käyvät vuoropuhelua keskenään ja kommentoivat kuninkaallisten tempauksia.

Lue blogiteksti

Brooks & Edom: Elämää ennen vanhaan
Suom. Jaana Lahtinen
Tammi 1992

Metsästin tätä kirjaa jonkin aikaa kirjaston aineistohausta, ennen kuin tärppäsi. Vanha lasten tietokirja kertoo eri aikakausien kodeista, vaatteista, ruoista sekä matkustamisesta ja sisältää paljon kuvia. Käsiteltäviä kulttuureita ovat muun muassa egyptiläiset, roomalaiset, viikingit ja keskiajan eurooppalaiset. Viisi tähteä tuli vahvasti nostalgiasyistä.

Lue blogiteksti

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan
Avain 2018

Lasten matkaoppaassa näkökulmahahmona kulkee nuori innostunut matkailija Lenni, joka esittelee kiinnostavia eurooppalaisia kohteita lapsen silmin. Jokaisesta kaupungista on poimittu kiinnostavia kohteita, elämyksiä ja ruokia koettavaksi reissulla sekä esitelty paikallisia tapoja. Lapsinäkökulmasta huolimatta kirja ei ole pelkkää lelumuseota, vaan mukana on paljon kiinnostavia kohteita kaiken ikäisille.

Lue blogiteksti

Gretchen Rubin: The Happiness Project
Harper 2009

Gretchen Rubin on New Yorkissa perheensä kanssa asuva kirjoittaja. Hän on hyvätuloinen, terve ja hänellä on paljon ystäviä ja mukavat sukulaiset. Jokin kuitenkin mättää – hän ei koe arjessa olevansa niin onnellinen kuin voisi olla. Niinpä Rubin kokee klassisen valaistumisen, tarttuu toimeen ja päättää aloittaa vuoden mittaisen onnellisuusprojektin. Ja kirjailijana luonnollisesti kirjoittaa kokemuksesta kirjan. Minulle kirjan lukeminen oli antoisaa ja hauskaa, koska tunnistin Rubinista samanlaisen järjestelmällisen suorittajaihmisen jollainen itsekin olen.

Lue blogiteksti

Petteri Järvinen: Kyberuhkia ja somesotaa
Docendo 2018

Kirja osoittautui kattavaksi ja mielenkiintoiseksi tietopaketiksi kyberturvallisuudesta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Petteri Järvinen käy läpi useita ajankohtaisia kyberuhkiin liittyviä tapauksia. Sen jälkeen hän spekuloi luvun verran pelottavia uhkakuvia, kuinka Suomi pysäytetään. Mitä tapahtuisi, jos joku saisi katkaistua maasta sähköt moneksi vuorokaudeksi? Lisäksi lukijan eteen läjäytetään konkreettisia esimerkkejä pieleen menneestä kriisiviestinnästä. Oman osionsa saavat myös verkkovakoilu, tiedustelu, informaatiovaikuttaminen ja niihin kiinteästi liittyvät some ja valeuutisointi.

Lue blogiteksti

Kurvinen & Seppä: B2B-myynnin ja markkinoinnin pelikirja
Kauppakamari 2016

Työni puolesta luin Jarkko Kurvisen ja Mikko Sepän kirjoittaman oppaan yritysmyynnin ja markkinoinnin maailmaan. Kirja oli tasokas ja kattava perusteos, jossa käydään läpi nykaikaisen B2B-markkinoinnin strategia, suunnittelu, toteutus sekä annetaan käytännön vinkkejä arkeen. Se on suunnattu erityisesti yritysten johtajille, mutta antoi paljon myös markkinointia käytännössä tekevälle. Tästä ei tule erikseen blogitekstiä, mutta suosittelen alalla toimiville.

Julia Thurén: Kaikki rahasta
Gummerus 2018

”Kaikki jostain” on iso lupaus, ja provosoiduin myös hieman kirjan alaotsikosta Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Totesin, että kyseessä oli kuin olikin perinteinen klikkiotsikko. Kirja on varsin asiallinen talousopas, ja mainostettu kymppitonnin säästäminen käydään läpi muutamassa lyhyessä kappaleessa. Muuten Kaikki rahasta on erinomainen opas oman talouden hallintaan. Se käsittelee monipuolisesti ja kiihkottomasti tärkeitä aiheita: velat, perinnän ja luottotiedot, avioehdon ja perinnön, asunnon ostamisen ja asuntolainan, luottokortit sekä sijoittamisen osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin.

Lue blogiteksti

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia
Reuna 2018

Ei äitimateriaalia käsittelee vapaaehtoista lapsettomuutta monipuolisesti: historian kautta, biologian ja eläinkunnan näkökulmasta ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Kirjasta löytyy niin yleisimpiä syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kuin kokoelma legendaarisia lausahduksia, joita lapsettomat saavat usein kuulla. ”Se on eri asia sitten, kun se on oma!” Faktaosuuden lisäksi se sisältää kahdeksantoista vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinat. Kaiken kaikkiaan Ei äitimateriaalia on lämminhenkinen ja tärkeä kirja, joka auttaa ymmärtämään vapaaehtoista lapsettomuutta ilmiönä.

Lue blogiteksti


Kaunokirjat

Andy Weir: Yksin Marsissa
Suom. Kaj Lipponen
Into Kustannus 2015

Eletään solia numero 6 Marsin kamaralla, kun Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn tutkimusaseman edustalla. Retkikunnan insinööri Mark Watneyn avaruuspuku menee rikki, ja hän paiskautuu myrskyssä kauas muista. Muut luulevat hänen kuolleen, keskeyttävät tehtävän ja lähtevät Marsista. Mark jää planeetalle yksin toimivan tutkimusaseman kanssa, mutta ilman pakoreittiä tai toimivia kommunikaatiovälineitä. Viihdyin tarinan parissa ja ahmaisin sen parissa päivässä. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin!

Lue blogiteksti

Johanna Valkama: Itämeren Auri
Otava 2016

Itämeren Auri on jonnekin 900-luvun tienoille sijoittuva historiallinen seikkailu. Päähenkilö on pienessä Suolammen kylässä asuva Auri, jolla siintää edessä Hämeen mahtavimman parantajan ura isoäiti Tieran jalanjäljissä. Valinta on tärkeä ja pysyvä, koska parantajan tiehen ei kuulu vaimon osa eikä miehen mukaan meneminen. Pakkaa saapuu kuitenkin sekoittamaan vierasmaalainen mies, jonka Auri löytää haavoittuneena metsästä. Itämeren Auri on esikoisteokseksi varsin tasokas. Kiinnitin erityisesti huomiota Valkaman käyttämään kieleen: jokainen lause on taitavasti muotoiltu, ja muinaisuomalaiset perinteet ja luonnonusko huokuvat kerronnasta.

Lue blogiteksti

Kirsti Kuronen: Pönttö
Karisto 2017

Säeromaanin päähenkilö on juuri ylioppilaaksi valmistunut 18-vuotias Luna, ja teksti on tajunnanvirran kaltaista pohdintaa tai päiväkirjaa. Kirja on lyhyt, mutta siinä kulkee lomittain monia lankoja: valmistuminen, linnunpöntössä asustavien poikasten seuraaminen, huonot seurustelukokemukset, muistisairas mummo, rakas valokuvausharrastus, perhe- ja kaverisuhteet…  Kaiken keskellä Luna pohtii paljon nuoruutta ja aikuisuutta sekä oman polun löytämistä. Alle satasivuisen, ilmavasti asetellun kirjan lukee vajaassa tunnissa.

Lue blogiteksti

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
WSOY 2018

Kirja kertoo nuoresta Pausta, joka elää rauhallista elämää Sisintrassa perheensä kanssa. Kun tyttö leikkaa vuosia kasvattamansa tukan, hänen äitinsä kauhistuu enemmän kuin olisi normaalia. 14-vuotiaana Pau saakin sitten kutsun Magia-akatemiaan, ja saa tietää että hänellä on taikavoimia isoveljensä tapaan. Magia-akatemia ei ole ainoa asia, jota Paun vanhemmat salaavat, ja aika pian alkaakin tapahtua. Enorannan luoma fantasiamaailma on virkistävän erilainen ja henkilöhahmot ovat persoonallisia.

Lue blogiteksti

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018

Alun perin suhtauduin epäilevästi näin hehkutettuun kirjaan, mutta luettuani jonkun arvioista tajusin, että tämähän täytyy lukea. Kirja koostuu episodimaisista luvuista nuoren helsinkiläisnaisen elämästä. On epätoivoista työnhakua, on urahaaveita, on ulkopuolisten odotuksia ja itsensä etsimistä. On Tinder-treffejä, on poikaystävä, on entinen poikaystävä. On elämässään edenneitä ystäviä ja suorasanaisia sukulaisia. Välillä on rahaa, useimmiten ei. On sipsejä ja epäonnistunut sipsilakko ja sipsejä ja juuri oikealla tavalla sekoitettua valkosipulidippiä. Tarina vei mukanaan ja samaistuin kolmikymppisen kaupunkilaissinkun elämään ja tuskaan.

Lue blogiteksti

Mariette Lindstein: Ehdoton valta
Suom. Christine Thorel
Atena 2018

Kirjan päähenkilö on nuori Sofia Bauman, joka on juuri valmistunut yliopistosta ja miettii, mitä elämällään tekisi. Hän törmää terveellistä elämäntapaa korostavaan Via Terra -yhteisöön ja sen karismaattiseen johtajaan. Sofia lähtee ystävänsä kanssa tutustumaan sumuisella saarella sijaitsevaan yhteisöön ja ihastuu kauniiseen kartanoon, hyvään ruokaan ja ystävälliseen ilmapiiriin. Pikku hiljaa hän kuitenkin huomaa, ettei Via Terrassa ole kaikki kunnossa. Ja mitä syvemmälle lahkoon ajautuu, sitä vaikeampaa on päästä pois.

Lue blogiteksti

Elina Pitkäkangas: Ruska
Myllylahti 2018

Ruska päättää komeasti Elina Pitkäkankaan urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa edustavan Kuura-trilogian. Juoni rullaa mukavasti eteenpäin, eikä tekstissä ole mitään turhaa. Loppuratkaisusta on vahva aavistus, mutta on pakko saada tietää, miten sinne päästään. Loppu onkin vaikuttava ja dramaattinen. Kirjan lukemisen jälkeen jäi haikea fiilis, ja haluaisin palata uudestaan ensimmäiseen osaan.

Lue blogiteksti

Julia Thurén: Kaikki rahasta

Kuten olen kertonut, rahan säästämisessä minua motivoi säästöjen tuoma vapaus tehdä nyt ja tulevaisuudessa mitä huvittaa, halu tarjota lapselleni taloudellisesti turvallinen elämä ja – tämä saattaa kuulostaa hurskastelulta – se, ettei omatuntoni kestä epäekologista ja mielivaltaista shoppailua. Yksi oivallus on auttanut minua säästämään kymppitonnin vuodesta toiseen: Älä osta mitään turhaa paskaa.

Olen lukenut useita omaan talouteen liittyviä kirjoja, ja nostin Julia Thurénin Kaikki rahasta -teoksen myös tämän syksyn tärppilistalle. ”Kaikki jostain” on iso lupaus, ja provosoiduin myös hieman kirjan alaotsikosta Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Itselleni se olisi fyysisesti mahdollista jos esim. luopuisin kämpästäni tai lakkaisin syömästä.

Luettuani kirjan voin todeta, että kyseessä oli kuin olikin perinteinen klikkiotsikko. Kirja on varsin asiallinen talousopas, ja mainostettu kymppitonnin säästäminen käydään läpi muutamassa lyhyessä kappaleessa. Thurén kertoo avoimesti nettopalkkansa olleen tuolloin noin 2000 euroa.

Totuus on, että mielestäni kymppitonnin säästäminen ei vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluja tai uhrauksia.

Tarina alkaa tutun kuuloisesti: Hän jätti kahvilassa pullan ostamatta, ei ostanut uusia vaatteita ja pyöräili bussimatkojen sijaan. Toisaalta hän myös jakoi asumiskustannukset miehensä kanssa (too bad, sinkut maksaa enemmän) ja pysyi terveenä. Hänellä on vain yksi lapsi eikä ollenkaan autoa, ja hänellä on energiaa suunnitella rahankäyttöään. Nämä ainekset yhdistämällä kymppitonnin säästäminen on siis hyvinkin mahdollista.

Muuten Kaikki rahasta on erinomainen opas oman talouden hallintaan. Se käsittelee monipuolisesti ja kiihkottomasti tärkeitä aiheita: velat, perinnän ja luottotiedot, avioehdon ja perinnön, asunnon ostamisen ja asuntolainan, luottokortit sekä sijoittamisen osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin. Esimerkiksi velkojen perintäprosessi on hyödyllistä tietää, ja kirja sisältää myös ohjeet, mitä tehdä ja mistä saada apua jos on korviaan myöten veloissa.

Yksi kirjan ansio on, että Thurén tunnistaa rahaan ja elintasoon liittyvät etuoikeutensa, ja ottaa ne huolellisesti huomioon kirjoittaessaan (välillä turhankin korostetusti). Tästä kirjasta ei siis löydy ”köyhät poimikoot marjoja, oma vika” -tyylistä retoriikkaa. Kaiken kaikkiaan minulle välittyi varsin asiallinen ja fiksu mielikuva neuvoista. Säästäminen on hauskaa, ja kirja innostaa myös sijoittamaan. Jos et pysty säästämään kymppitonnia, kymppikin on jo alku.

Thurén pitää myös suosittua Juliaihminen-blogia ja Melkein kaikki rahasta -podcastia.

Subjektiivinen tuomio: *****

Julia Thurén
Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa
Gummerus 2018
325 sivua

Erika Vik: Nefrin tytär

Aleia makasi ikkunarivistön eteen kannetulla vuoteellaan ja tuijotti turhautuneena hyttinsä seiniä. Hän vihasi noita puupanelointeja, tuota kiiltävän valkoiseksi lakattua kattoa, ryhdikkäitä huonekaluja ja joka ikistä aseilinlasista yksityiskohtaa, jota ei saanut murskatuksi. Hän vihasi sitä, että oli edelleen keskellä avomerta eikä keksinyt ainuttakaan toteuttamisen arvoista suunnitelmaa, joka auttaisi hänet pois tästä tilanteesta.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Erika Vikin kunnianhimoinen, noin 1500-sivuinen fantasiatrilogia saa päätöksensä viimeisessä osassa Nefrin tytär. Kannattaa lukea myös arvioni aikaisemmista kirjoista Hän sanoi nimekseen Aleia ja Seleesian näkijä. Tämä teksti sisältää joitain paljastuksia kahdesta ensimmäisestä kirjasta.

Siinä missä ensimmäinen kirja oli aika perinteinen matkakertomus fantastisilla elementeillä kuorrutetun mantereen poikki, toinen osa oli ehjempi kokonaisuus Aleian ja Corildonin vierailusta Seleesiassa ja Aleian lumouksen selvittämisestä. Tulilintujen ja seleesien välille syttyy sota, ja useat mystiset tahot etsivät Aleiaa. Lukija ei voi tietää, kenen aikeet ovat hyvät ja kuka on vaarallinen.

Kolmannessa osassa tarina hajoaa taas moneen osaan, kun Aleia on siepattu ja muutkin keskeiset hahmot ovat erillään toisistaan. Tarina lähtee liikkeelle hitaasti, kun näkökulmahenkilö ja sijainti vaihtuu joka luvussa. Asiaan päästään vasta reilun sadan sivun jälkeen.

Pääsemme kuitenkin vihdoin Aleian lumouksen kimppuun ja saamme tietää, mistä se on peräisin. Kun tarina pääsee käyntiin, tietoa kaadetaan lukijan päälle aimo annos, ja Kaksosaurinkojen fantasiamaailmasta paljastuu paljon täysin uusia juttuja. Steampunk-vivahteet tekevät taas vahvan paluun, ja mukana on modernejakin elementtejä kuten sähköä.

Kirjassa esitellään paljon uusia henkilöitä, joilla on kaikilla oma intressinsä Aleian suhteen. Aleia joutuu jatkuvasti epäilemään, keneen voi luottaa. Hahmojen luonteet jäävät kuitenkin toiminnan jalkoihin. Valloittava Corildon ei ehdi juurikaan päästää viehätysvoimaansa esille, mikä on suuri harmi. Aiemmin ärsyttävä Mateo on sen sijaan paljon järkevämpi, vaikka hengaileekin mukana lähinnä ylivoimaisen lukkojenavauskykynsä takia. Toisessa osassa pitkään pohjustetut herkulliset seleesihahmot, kuten Mathyana, Tigran ja Matius, saavat vain vähän palstatilaa ja tarina tuntuu jäävän heidän osaltaan melkein kesken.

Aleian taustan paljastamista on venytetty kahden pitkän kirjan verran, ja kolmannessa osassa kaikki rysähtää päälle kerralla. Halusin kovasti tietää miten tarina loppuu, ja paahdoin kirjan läpi parissa päivässä. Osan hämmentyneestä lukukokemuksesta voi varmasti pistää senkin piikkiin. Minulle jäi kuitenkin olo, että paljastuvia asioita olisi voinut pohjustaa enemmänkin aiemmissa kirjoissa. Loppuratkaisu kasvaa lähes eeppisiin mittoihin, mutta se oli aika erilainen kuin odotin. (Pieni höh!)

Uteliaisuuteni on nyt tyydytetty ja tarina saanut arvoisensa päätöksen, mutta Seleesian näkijän koukuttavuutta kirjassa ei ollut. Trilogia oli mukava lukea, mutta jäi epätasaiseksi kokonaisuudeksi – jokainen kirja oli niin erilainen. Toinen osa on edelleen lempparini näistä.

Vahvana teemana trilogiassa kulkee rasismi (”lajismi”) ja erilaisuuden hyväksyminen. Nefrin tyttäressä ilmapiiri on kiristynyt, ja seleesit ovat selkeästi epätoivottuja vieraita ihmisten mantereella. Monet pitävät heitä yksiselitteisesti raakalaismaisena rotuna. Heitä pysäyttämään pystytetään muuri ja aloitetaan monimutkaiset maahantulotarkastukset. Samat ennakkoluulot koskevat myös tulilintuja, joita monet pitävät pelkkinä eläiminä. Vertaus nykyajan maahanmuuttokysymyksiin ja vihapuheeseen on selkeä, ja siinä suhteessa kirja tuokin teemaa ansiokkaasti näkyville.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Erika Vik
Nefrin tytär
Gummerus 2018
560 sivua