maailman kirjat

Jane Austen: Järki ja tunteet

Maailman kirjat -haaste: Englanti
Mistä lukujonoon: Kirjastosta tylsänä hetkenä.

Ennakko-odotukset: Olen nähnyt Järki ja tunteet -elokuvan vuodelta 1995 (suosittelen!) ja lukenut muuta Austenin tuotantoa, joten tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Lainasin kirjan lomalle hilpeäksi välipalalukemiseksi.

Juoni: Järki ja tunteet kertoo kahdesta naimattomasta sisaresta, Elinor ja Marianne Dashwoodista, jotka kumpikin etsivät onnea omalla tavallaan. Vanhempi Elinor on pidättyvä ja suhtautuu asioihin ensisijaisesti järkensä kautta, kun taas Marianne elää jatkuvassa tunteiden myrskyssä eikä voi käsittää tyyntä sisartaan. Isänsä kuoleman takia Dashwoodin neidit ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan pois mukavasta kodistaan, kun vanhempi veli aikaisemmasta avioliitosta perii koko omaisuuden. Elämä on niukkaa, mutta sulhasehdokkaita ilmaantuu  useampiakin.

Mikä toimi:

  • Jane Austenin kepeä kertojanääni ja tapa kommentoida ironisesti henkilöidensä tekemisiä ja ajatuksia.
  • Hurmaavat henkilöhahmot ja hahmojen välinen kemia.
  • Keskustelut iästä 1800-luvun tyyliin: 35-vuotias naimaton mies on jo onneton vanhapoika, vaikka saattaakin elää vielä kaksikymmentä vuotta. Avioliiton kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä, ellei sitten tapaisi jotakuta 27-vuotiasta vanhapiikaa. On kuitenkin mahdotonta, että sen ikäinen nainen enää herättäisi rakkautta. 16-vuotias Marianne on varma, ettei ikinä löydä unelmiensa miestä.
  • Hitaasti kehittyvä rakkaus.
  • Oli ilo huomata, kuinka uskollinen elokuva on ollut kirjalle.

”Mariannelle alkoi nyt valjeta, että epätoivo sen vuoksi ettei hän kuudestatoista ja puolesta ikävuodestaan huolimatta ollut tavannut miestä, joka vastasi hänen käsitystään täydellisyydestä, olikin ollut ennenaikainen ja turha. Willoughby vastasi täysin mielikuvaa, jonka hän oli kuvitelmissaan luonut sekä surullisina että valoisimpina hetkinä miehestä, johon hän luuli voivansa kiintyä.”

Mikä ei toiminut: 

  • En voi valittaa!

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Rakkausromaani.

Jane Austen
Järki ja tunteet
Suom. Aune Brotherus
WSOY pokkari 2014
352 sivua

Leïla Slimani: Kehtolaulu

Maailman kirjat -haaste: Marokko
Mistä lukujonoon: Kirjastosta, suosittelun kautta.

Ennakko-odotukset: Minulle suositeltiin kirjaa Instagramissa liittyen Maailman kirjat -projektiini. Myöhemmin luin siitä arvioita muualtakin, ja päätin tarttua kirjaan kun löysin sen kirjaston bestseller-hyllystä. Odotin synkkää mutta hyvin kirjoitettua kirjaa, onhan se kehuttu arvostelumenestys.

Juoni: ”Vauva on kuollut.” Ennakko-odotukset synkkyydestä osuvat oikeaan heti, kun lukee kirjan ensimmäisen luvun. Kehtolaulu kertoo Pariisissa asuvista Myriamista ja Paulista, jotka elävät rankkoja ruuhkavuosia ja palkkaavat avukseen lastenhoitajan. He löytävät Louisen, joka vaikuttaa oikealta unelmalta: lapset rakastavat häntä ja hän rakastaa lapsia. Lisäksi Louise vielä siivoaa ja kokkaakin. Aluksi kaikki on yhtä idylliä, mutta pikku hiljaa Massén perheen arki alkaa saada uhkaavia sävyjä, ja lastenhoitajasta paljastuu hirviö.

Mikä toimi:

  • Slimani sukeltaa ihmismielen syviin pohjamutiin. Henkilöhahmojen monitahoiset luonteet, mielen rikkinäisyys ja keskinäiset suhteet kuvattu hienosti. Louise ei ole pelkästään hyvä tai paha, vaan hänen traaginen taustansa on muovannut hänestä sellaisen kuin hän on.
  • Kirja on reilulla 230 sivullaan nopealukuinen ja koukuttava, luin sen kahdelta istumalta.
  • Tiiviydestään huolimatta kirjassa pystytään käsittelemään ansiokkaasti useita teemoja: vanhemmuuden nurja puoli, uran ja perheen yhteensovittaminen, eriarvoisuus ja köyhyys, riippuvuussuhteet ja vallankäyttö sekä yksinäisyys. Slimani ei selitä tai alleviivaa, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä.
  • Aikamuotojen ja -tasojen taitava käyttö. Kammottavin osuus kuvataan heti alussa. Sen jälkeen tarinaa lähdetään kerimään hitaasti auki, kuinka tähän pisteeseen päädyttiin.  Välissä kerrontaa rytmitetään takaumilla, jotka valottavat Louisen taustaa. Vaikka lukija tietää miten tarina päättyy, jännite säilyy. Rakenteeltaan kirja vertautuu Ehdottomaan valtaan.

Mikä ei toiminut: 

  • Kirjassa on ahdistava pohjavire, eikä se aiheensa puolesta sovi herkimmille lukijoille.

Subjektiivinen tuomio: ****+

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

Leïla Slimani
Kehtolaulu
Suom. Lotta Toivanen
WSOY 2018
237 sivua

Mariette Lindstein: Ehdoton valta

Maailman kirjat -haaste: Ruotsi
Mistä lukujonoon: Kirjastosta, suosittelun kautta.

Ennakko-odotukset: Minulle suositeltiin kirjaa vahvasti koukuttavana jännärinä, joka kertoo fiktiivisestä uskonlahkosta ja sinne joutuneista ihmisistä. Kirjailija itse on ollut ahtaassa skientologiyhteisössä ja onnistunut pakenemaan sieltä 20 vuoden jälkeen. Saako omien kokemusten pohjalta kirjoitettua vetävän romaanin?

Juoni: Kirjan päähenkilö on nuori Sofia Bauman, joka on juuri valmistunut yliopistosta ja miettii, mitä elämällään tekisi. Hän törmää terveellistä elämäntapaa korostavaan Via Terra -yhteisöön ja sen karismaattiseen johtajaan Franz Oswaldiin.

Sofia lähtee ystävänsä kanssa tutustumaan sumuisella saarella sijaitsevaan yhteisöön pariksi viikoksi, ja ihastuu kauniiseen kartanoon, hyvään ruokaan ja ystävälliseen ilmapiiriin. Kun Oswald pyytää häntä jäämään ja kokoamaan kartanoon kirjaston, Sofia ei voi kieltäytyä. Pikku hiljaa hän kuitenkin huomaa, ettei Via Terrassa ole kaikki kunnossa. Ja mitä syvemmälle lahkoon ajautuu, sitä vaikeampaa on päästä pois.

Mikä toimi:

  • Tarina vei mukanaan, ja luin kirjan parissa päivässä. Lindsted kirjoittaa hyvin ja onnistuu pitämään lukijaa jatkuvasti jännityksessä. Ehdoton valta on kuin klassinen kauhuelokuva, jossa haluaisi vain koko ajan huutaa päähenkilölle: Älä tee sitä! Älä mene sinne! Pakene!
  • Henkilöt ovat hyvin rakennettuja ja persoonallisia. Heidän motiivejaan ja tekojaan on helppo ymmärtää. Karmivaa on, että esimerkiksi Oswald perustuu todelliseen henkilöön.
  • Kirja alkaa pakokohtauksella ja kulkee sitten kahdessa aikatasossa. Ne hämmentävät alussa, mutta nivoutuvat lopussa taitavasti yhteen.

Mikä ei toiminut: 

  • Arvasin keskeiset käänteet hyvissä ajoin ennen loppua, mutta se ei onneksi haitannut lukukokemusta.
  • Kirjan lukeminen viisi-kuusi tuntia putkeen ja siitä seurannut lukukrapula.

PS. Kirjailijan haastattelu kannattaa lukea vasta kirjan lukemisen jälkeen, koska juonessa ja Lindstedin elämässä on niin paljon yhtäläisyyksiä.

Subjektiivinen tuomio: *****

Mariette Lindstein
Ehdoton valta (Lahko #1)
Suom. Christine Thorel
Atena 2018
494 sivua