Osuuskumma

Maria Carole: Tulen tyttäriä

tulentyttariaEi ole sinun osasi sen parempi tai huonompi kuin muidenkaan. Yhtä kaikki ylhäältä annettu.

Maria Carolen Tulen tyttäriä on ollut pitkään lukulistallani. Kävin kuuntelemassa kirjailijaa viime syksyn Kirjamessuilla ja olen haastatellut häntä myös täällä blogin puolella Kirjailijavieras-sarjassa.

Tulen tyttäriä kertoo useammasta naisesta, joiden tarinat kietoutuvat yhteen. Naarni on knameira, soturi Tulen talosta, puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Hänellä on vielä kymmenen vuotta palvelusta suoritettavana, kun hän tapaa valolta tuoksuvan Emman, joka pistää suunnitelmat sekaisin.

Samaan aikaan nuori Livia, altameira eli suurimmaksi osaksi ihminen, saa kuulla että hänet ollaan naittamassa kaupungin inhottavimmalle nuorelle miehelle. Livia päättää lähteä naimakauppaa pakoon ja karkaa Nelvikasta juhlien aikaan. Naarni huomaa tytön puuttumisen ja lähtee ystävänsä Vanjan kanssa tämän perään.

Tarinassa päästään seuraamaan myös toista potentiaalista pariskuntaa, kun Vanja iskee silmänsä Liviaan. Naarni saa pitää miehelle tiukan puhuttelun siitä, ettei teini-ikäinen tyttö tarvitse reilusti itseään vanhempaa hurmuria sotkemaan kuvioita. Nähtäväksi jää, mitä Livia itse haluaa. Rakkaustarinoiden lomassa selvitellään myös jumaliin liittyviä salaisuuksia. Mistä he ovat alun perin tulleet?

Carole ei kuvaile luomaansa maailmaa kovinkaan paljon. Siinä on piirteitä niin suomalaisesta miljööstä kuin ”taistellaan miekalla ja jousella” -tyylisestä fantasiamaailmastakin. Perinteisestä keskiaikafantasiasta poiketen tarinan yhteiskunta on varsin vapaamielinen, ja nainen heiluttelee miekkaa ja pitää useita rakastajia siinä missä mieskin.

”Hyvänen aika sentään. Mihin ihmeeseen tästä maailmasta olivat kadonneet naiset, joita sai hoivata ja suojella?”

Carole kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä. Itseäni häiritsivät lähinnä monista lauseista puuttuvat pronominit. Lisäksi iso osa hahmoista puhuu puhekieltä ”mä, sä” -tyyliin, mitä en yleensä jaksa kirjoissa ollenkaan. Ainakin aikuisten hahmojen suuhun olisi mielestäni sopinut paremmin ihan perus kirjakieli.

Tulen tyttäriä kuitenkin ylitti odotukseni. Olin varautunut ihan mukavaan kolmen tähden kirjaan, mutta kiehtova juoni veikin mukanaan ja luin kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin tarinaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja esimerkiksi kirjassa esiintyvän tulimagiasta ja parantamisesta. Nyt se puoli kirjasta jäi aika kevyeksi.

Eeppisen fantasian sijaan kirja onkin ennemmin helppolukuista romanttista ihmissuhdedraamaa, joka on pakko katsoa loppuun asti, että saa tietää kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Tulen tyttäriä on ehdottomasti neljän tähden lukukokemus, miinus tulee vain puhekielisestä dialogista.

Tulen tyttäriä pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa rakastutaan.

PS. Vanja on ihana.
PPS. Lukisin mielelläni jatko-osan.

Subjektiivinen tuomio: ****-

Maria Carole: Tulen tyttäriä
Osuuskumma 2014
358 sivua

Kirjasta muissa blogeissa: Vinttikamarissa, KujerruksiaTodella vaiheessa.

Osta kirja Adlibriksesta* (tai edullisemmin kustantajan verkkokaupasta)

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Rakkaus

Kirjailijavieras: Maria Carole

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Toisena vuorossa on Maria Carole.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Maria Carole, ulkosavolainen ranskansuomalainen. Viimeisimpänä minulta on ilmestynyt esikoisromaani Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014). Se on viihderomaani fantasian nahkoihin puettuna, kevyttä ja ilahduttavaa satunnaisilla tummemmilla sävyillä terästettynä. Olen myös kirjoittanut viime vuosina novelleja antologioihin ja verkkolehtiin.

Kirjamessuilla.

Kirjamessuilla.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Hyvin sekalainen. Olen korkeakoulutettu kaupalliselta alalta ja terveydenhuollon laatujohtamisen parista. Olen ehkä henkisesti humanisti, mutta vasta nyt olen suorittamassa kirjoittamisopintoja, joten ei voi sanoa, että koulutuksen osalta tie olisi ollut kovinkaan kirjailijaksi työntävä.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Pitkälti puolivahingossa. Kirjoitin nuorena tarinoita ja novelleja, ja sitten kirjoittaminen jäi kymmenen vuoden ajaksi pelkkään blogiraapusteluun ulkosuomalaisen elämästä. Eräänä kesänä muutama vuosi takaperin minulla oli liikaa aikaa, joten annoin kirjoittamiselle pikkusormeni. Sen jälkeen tapasin sopivia ihmisiä, jotka vetivät minut vielä syvemmälle mukaan kirjoittamisen kiemuroihin.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Jos ajatellaan Tulen tyttäriä, niin siihen aivan ensimmäinen ajatus on unesta peräisin. Sitä kypsyttelin vuosikausia, ajattelematta sen kummemmin kirjoittamista. Lopulta uni muuntui novelliksi ja novelli myöhemmin romaanikäsikirjoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan, jollaisen haluaisin itse lukea. Noin yleisesti ideat tulevat hyvin yksittäisistä tilanteista tai ajatuksista, jotka tarttuvat mukaan ja kasvavat kokonaiseksi tarinaksi.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäisen version aika nopeasti, ehkä kolmessa-neljässä kuukaudessa. Tosin henkilöt ja miljöö olivat jo tuttuja vuosien takaa. Muokkaaminen ja myöhemmin kustannustoimittaminen sen sijaan oli hidasta. Oli ihan sovittua, että tekstin kanssa ei kiirehditty.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Ehkä läheisimmäksi muotoutui kirjoittamisen aikana kirjan keskushenkilöksi noussut Naarni, joka on  melko monitahoinen henkilö. Minusta oli kiva tutkailla sitä, kuinka samassa yksilössä yhdistyvät luontainen pehmeys ja elämän tuoma kovuus.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun sanat ovat kirkkaita ja taipuvat tahtooni, kun lauseet kuulostavat juuri siltä kuin haluan, kun kielioppi ei vielä vaivaa eikä rajoita. Pidän myös henkilöiden rakentamisesta, sillä ihmiset ja heidän motiivinsa ovat mielenkiintoisia.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
En ole varsinaisen lahjakas kehittämään monipolvisia juonia, ne on aina kiskottava jostain kiven alta.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Enimmäkseen oikein kannustavasti. Puhun kirjoittamisesta etenkin muiden kirjoittavien ihmisten kanssa. Täällä Ranskassa en juuri avaa kirjoitusharrastustani, koska kirjoitan suomeksi. Kielimuuri estää lukemasta tai näyttämästä tekstejä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei välttämättä julkaiseminen, mutta kirjoittaminen kyllä! Uusia ystäviä, tuttavia, tapahtumia! Kokonainen rinnakkaisuniversumi.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Pienkustantajan esikoiseksi voisin sanoa saaneeni suorastaan kiitettävästi blogihuomiota, vaikka lehdissä kirja ei olekaan näkynyt. Sitä paitsi olen ollut vallan häkeltynyt siitä, kuinka hyvää palautetta se on saanut. ”Minäkö tuon reaktion aiheutin?”

Onko uusi kirja jo työn alla?
Ainakin suunnitelmissa potkittavana ja ruutuvihkoon kirjattavana. Ehkä siitä vielä joskus käsikirjoitus tulee.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Mietitäänpäs… ihan viimeisimmäksi lukemistani arvostin valtavasti Hopeinen vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista -antologiaa (Kuoriaiskirjat). Harvinaisen toimiva kauhuantologia, jossa ei ole yhtään huonoa novellia. Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta nousi suosikkilistalleni, kun sen pari vuotta sitten luin, ja nyt odotan ranskannosta, että saan lahjoittaa kirjan kaikille täällä. Tuoreesta suomalaisesta fantasiasta minua suuresti ilahdutti Silja Suden esikoisromaani Routamieli, joka sopii mainiosti niin nuorille kuin varttuneemmillekin lukijoille.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Perinteisen ”istu takamuksellesi ja kirjoita vielä lisää” -ohjeen lisäksi neuvoisin kaikkia kirjailijuudesta haaveilevia verkostoitumaan. Etsimään muita kirjoittajia; internetistä, kursseilta, naapurista, ihan mistä vain. Vertaispalautteen lisäksi myös vertaistuki on kullanarvoista. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa vain, jos niin päättää.

Kiitos vastauksista! Tsekkaa myös Marian blogi Calendula.
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras