”Ei ole sinun osasi sen parempi tai huonompi kuin muidenkaan. Yhtä kaikki ylhäältä annettu.”
Tulen tyttäriä kertoo useammasta naisesta, joiden tarinat kietoutuvat yhteen. Naarni on knameira, soturi Tulen talosta, puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Hänellä on vielä kymmenen vuotta palvelusta suoritettavana, kun hän tapaa valolta tuoksuvan Emman, joka pistää suunnitelmat sekaisin.
Samaan aikaan nuori Livia, altameira eli suurimmaksi osaksi ihminen, saa kuulla että hänet ollaan naittamassa kaupungin inhottavimmalle nuorelle miehelle. Livia päättää lähteä naimakauppaa pakoon ja karkaa Nelvikasta juhlien aikaan. Naarni huomaa tytön puuttumisen ja lähtee ystävänsä Vanjan kanssa tämän perään.
Tarinassa päästään seuraamaan myös toista potentiaalista pariskuntaa, kun Vanja iskee silmänsä Liviaan. Naarni saa pitää miehelle tiukan puhuttelun siitä, ettei teini-ikäinen tyttö tarvitse reilusti itseään vanhempaa hurmuria sotkemaan kuvioita. Nähtäväksi jää, mitä Livia itse haluaa. Rakkaustarinoiden lomassa selvitellään myös jumaliin liittyviä salaisuuksia. Mistä he ovat alun perin tulleet?
Carole ei kuvaile luomaansa maailmaa kovinkaan paljon. Siinä on piirteitä niin suomalaisesta miljööstä kuin ”taistellaan miekalla ja jousella” -tyylisestä fantasiamaailmastakin. Perinteisestä keskiaikafantasiasta poiketen tarinan yhteiskunta on varsin vapaamielinen, ja nainen heiluttelee miekkaa ja pitää useita rakastajia siinä missä mieskin.
”Hyvänen aika sentään. Mihin ihmeeseen tästä maailmasta olivat kadonneet naiset, joita sai hoivata ja suojella?”
Carole kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä. Itseäni häiritsivät lähinnä monista lauseista puuttuvat pronominit. Lisäksi iso osa hahmoista puhuu puhekieltä ”mä, sä” -tyyliin, mitä en yleensä jaksa kirjoissa ollenkaan. Ainakin aikuisten hahmojen suuhun olisi mielestäni sopinut paremmin ihan perus kirjakieli.
Tulen tyttäriä kuitenkin ylitti odotukseni. Olin varautunut ihan mukavaan kolmen tähden kirjaan, mutta kiehtova juoni veikin mukanaan ja luin kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin tarinaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja esimerkiksi kirjassa esiintyvän tulimagiasta ja parantamisesta. Nyt se puoli kirjasta jäi aika kevyeksi.
Eeppisen fantasian sijaan kirja onkin ennemmin helppolukuista romanttista ihmissuhdedraamaa, joka on pakko katsoa loppuun asti, että saa tietää kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Tulen tyttäriä on ehdottomasti neljän tähden lukukokemus, miinus tulee vain puhekielisestä dialogista.
Tulen tyttäriä pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa rakastutaan.
PS. Vanja on ihana.
PPS. Lukisin mielelläni jatko-osan.
Subjektiivinen tuomio: ****-
Maria Carole
Tulen tyttäriä
Osuuskumma 2014
358 sivua
Kuulostaapa todella hyvälle! Minun kohdalla myös ”mä, sä” tyyppinen puhe hahmoilla ei jotenkin uppoa, mutta kirja vaikuttaa silti lukemisen arvoiselle :)
Jep, kannattaa kokeilla! Vastapainona tälle olen viimeiset pari päivää lukenut George R. R. Martinin Korppien kestit -kirjaa, siitä on kepeys ja helppolukuisuus kaukana :D