Julia Thurén: Kaikki rahasta

Kuten olen kertonut, rahan säästämisessä minua motivoi säästöjen tuoma vapaus tehdä nyt ja tulevaisuudessa mitä huvittaa, halu tarjota lapselleni taloudellisesti turvallinen elämä ja – tämä saattaa kuulostaa hurskastelulta – se, ettei omatuntoni kestä epäekologista ja mielivaltaista shoppailua. Yksi oivallus on auttanut minua säästämään kymppitonnin vuodesta toiseen: Älä osta mitään turhaa paskaa.

Olen lukenut useita omaan talouteen liittyviä kirjoja, ja nostin Julia Thurénin Kaikki rahasta -teoksen myös tämän syksyn tärppilistalle. ”Kaikki jostain” on iso lupaus, ja provosoiduin myös hieman kirjan alaotsikosta Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Itselleni se olisi fyysisesti mahdollista jos esim. luopuisin kämpästäni tai lakkaisin syömästä.

Luettuani kirjan voin todeta, että kyseessä oli kuin olikin perinteinen klikkiotsikko. Kirja on varsin asiallinen talousopas, ja mainostettu kymppitonnin säästäminen käydään läpi muutamassa lyhyessä kappaleessa. Thurén kertoo avoimesti nettopalkkansa olleen tuolloin noin 2000 euroa.

Totuus on, että mielestäni kymppitonnin säästäminen ei vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluja tai uhrauksia.

Tarina alkaa tutun kuuloisesti: Hän jätti kahvilassa pullan ostamatta, ei ostanut uusia vaatteita ja pyöräili bussimatkojen sijaan. Toisaalta hän myös jakoi asumiskustannukset miehensä kanssa (too bad, sinkut maksaa enemmän) ja pysyi terveenä. Hänellä on vain yksi lapsi eikä ollenkaan autoa, ja hänellä on energiaa suunnitella rahankäyttöään. Nämä ainekset yhdistämällä kymppitonnin säästäminen on siis hyvinkin mahdollista.

Muuten Kaikki rahasta on erinomainen opas oman talouden hallintaan. Se käsittelee monipuolisesti ja kiihkottomasti tärkeitä aiheita: velat, perinnän ja luottotiedot, avioehdon ja perinnön, asunnon ostamisen ja asuntolainan, luottokortit sekä sijoittamisen osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin. Esimerkiksi velkojen perintäprosessi on hyödyllistä tietää, ja kirja sisältää myös ohjeet, mitä tehdä ja mistä saada apua jos on korviaan myöten veloissa.

Yksi kirjan ansio on, että Thurén tunnistaa rahaan ja elintasoon liittyvät etuoikeutensa, ja ottaa ne huolellisesti huomioon kirjoittaessaan (välillä turhankin korostetusti). Tästä kirjasta ei siis löydy ”köyhät poimikoot marjoja, oma vika” -tyylistä retoriikkaa. Kaiken kaikkiaan minulle välittyi varsin asiallinen ja fiksu mielikuva neuvoista. Säästäminen on hauskaa, ja kirja innostaa myös sijoittamaan. Jos et pysty säästämään kymppitonnia, kymppikin on jo alku.

Thurén pitää myös suosittua Juliaihminen-blogia ja Melkein kaikki rahasta -podcastia.

Subjektiivinen tuomio: *****

Julia Thurén
Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa
Gummerus 2018
325 sivua

Passi & Reinboth: Keisari Aarnio

”On olemassa Jarin keisarikunta, ja siihen eivät muut pääse. Se on oma yksikkönsä, joka elää täysin omilla säännöillään. Siihen ei puututa. Se on valtio valtiossa.” – Nimetön lähde

En juurikaan perehtynyt Jari Aarnion tapaukseen kun siitä kirjoitettiin mediassa, joten Keisari Aarnio on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittamaa tietokirjaa on kehuttu paljon.

Kun kirja löytyi kirjaston Viikon laina -hyllystä, tilaisuuteni koitti. Nelisataasivuista opusta en ehtinyt lukea aivan viikossa, joten otin vielä BookBeatin kokeilujakson ja kuuntelin kirjan loppuun. (Äänikirjapalveluista kirjoittelen mahdollisesti myöhemmin vielä oman postauksen.)

Keisari Aarnio kattaa useamman vuosikymmenen mittaisen ajanjakson. Se kertoo siis Jari Aarniosta, joka eteni nuoresta innokaasta poliisista aina Helsingin huumepoliisin johtoon, kunnes häntä alettiin epäillä omien huumebisneksien pyörittämisestä ja useista virkarikoksista. Jostain syystä kukaan hänen alaisensa tai esimiehensä ei tehnyt tai huomannut mitään, vaan asia paljastui vasta ulkopuolisten alettua tutkia asiaa.

Kirja jakautuu 24 lukuun, joihin liittyy sisällysluettelossa pieni tiivistelmä tyyliin ”19. luku, jossa kerrotaan, mitä tapahtui Jari Aarnion huumeoikeudenkäynnin kulisseissa.” Tarina etenee suurin piirtein kronologisesti, mutta aina välillä tehdään koukkauksia vuosien taakse tai kirjan kirjoittamishetkeen ja oikeudenkäyntiprosessiin.

Passi ja Reinboth ovat tehneet valtavan määrän tutkimusta ja haastatelleet kymmeniä ihmisiä, ja se näkyy niin kirjan sisällössä kuin lähdeluettelossakin. Parhaimmillaan kirja etenee kuin paraskin jännityskirja, mutta aivan ahmimaan tätä ei pääse, kun muistettavia nimiä ja yksityiskohtia on niin paljon. Yllättäen kirjaa oli melkeinpä helpompi kuunnella äänikirjana kuin lukea.

Keisari Aarnio tarjoaa erittäin kattavan ja yksityiskohtaisen kuvauksen Aarnion tapauksesta ja sen taustoista, ja sai minut ihailemaan tutkivien journalistien työtä. Mukana on runsaasti siteerauksia alkuperäisistä viesteistä, puheenvuoroista oikeudessa ja vuosien aikana käydyistä keskusteluista.

Kirjoittajien oma mielipide tapahtumista ja Aarnion syyllisyydestä ei jää epäselväksi, mutta toisaalta kaikki perusteillaan lähteillä ja faktoilla, ja lukijaa kehotetaan tekemään omat johtopäätöksensä. Kun lukee pihalta kaivetuista kymmenien tuhansien eurojen rahakätköistä tai Pasilan miehen puhelimien jäljittämisestä, totuus tuntuu pakostakin ihmeellisemmältä kuin telkkarin rikossarjat.

Muualla interwebissä kirjasta on kirjoittanut ansiokkaasti esimerkiksi Jussi Virtanen.

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Passi & Susanna Reinboth
Keisari Aarnio
Helsingin Sanomat 2017
408 sivua

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi* (Etu koskee uusia käyttäjiä)

Rosamund Young: Lehmien sielunelämä

Lehmät ovat yksilöitä, kuten myös lampaat, siat ja kanat ja nähdäkseni kaikki planeetan olennot, olivatpa ne miten vähäpätöisiä, tutkimattomia tai sivuutettuja tahansa. Sanoisin, että harva ihminen lähtee kiistämään yksilöllisyyttä, kun kysymys on kissoista, koirista ja hevosista.

Rosamund Young ylläpitää Cornwallissa luomutilaa, jossa asustelee lehmiä, lampaita, kanoja ja sikoja. Miten tuotantoeläimet käyttäytyvät, kun ne saavat elää suhteellisen vapaasti? Tähän vastaa Lehmien sielunelämä. Young on koonnut kirjaan kertomuksia erityisesti lehmistään, mutta myös muut eläimet pääsevät välillä parrasvaloihin.

Kirja korostaa eläinten yksilöllisyyttä. Kuten alun lainauksesta käy ilmi, pidämme selvänä että lemmikkikissamme ja -koiramme ovat yksilöitä, mutta sama käsitys ei ulotu lehmiin, lampaisiin, sikoihin tai varsinkaan kanoihin. Lehmätkin luovat vahvoja kiintymyssuhteita toisiinsa ja osaavat pyytää tarvittaessa apua ihmisiltä. Isossa karjalaumassa törmää moniin erilaisiin luonteisiin, ja kaikenlaisia sattumuksia tapahtuu.

Lehmien sielunelämä on kivaa välipalalukemista, mutta ei herättänyt suurta wau-efektiä. Tarinat ovat sympaattisia, mutta järjestys on hajanainen ja tajunnanvirtamainen. Lehmiä on niin paljon, että nimet unohtuvat ja niiden väliset suhteet (kuka oli kenenkin äiti ja kaveri ja sukulainen) jäävät välillä epäselviksi. Jäin väkisinkin miettimään, onko mahdollista pitää tällainen luomutila tuottavana. Yhtä kaikki Youngin tilan eläimillä vaikuttaa olevan todella hyvät olot, ja siitä voisi ottaa mallia muuallekin.

Subjektiivinen tuomio: ***

Kirja pääsee mukaan Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kategoriassa Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.

Rosamund Young
Lehmien sielunelämä
Suom. Tero Valkonen

Bazar 2018
141 sivua