Kim Liggett: Armonvuosi

Kukaan ei puhu armonvuodesta. Se on kiellettyä. Meille kerrotaan, että meillä on valta houkutella aikamiehet vuoteistaan, tehdä nuorukaiset hulluiksi ja syöstä vaimot mielipuolisen mustasukkaisuuden syövereihin.

Armonvuosi on feministinen YA-dystopia, joka toi mieleeni Nälkäpelin yhdistettynä Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan maailmaan. Nuorilla tytöillä ajatellaan olevan taikavoima, valta vietellä miehet ja tehdä heidät hulluiksi, joten 16-vuotiaina heidät lähetetään vuodeksi yhteisön ulkopuolelle vapauttamaan voimansa.

Tytöt elävät keskenään leirissä alkeellisissa oloissa. Rajojen ulkopuolella kiertelee murhanhimoisia saalistajia, joiden tavoitteena on lähettää heidät pieninä palasina kotiin. Päähenkilö Tierney yrittää kaikin keinoin pysytellä hengissä luonnon, muiden tyttöjen ja saalistajien armoilla.

Armonvuosi on taitavasti rakennettu nuortenkirja, jota oli pakko lukea yömyöhään asti kun juoni vei mukanaan. Pidin Liggettin tavasta kuvata tyttöjen välisiä suhteita, tilanteen eskaloitumista ja vallankäyttöä, vaikka osa hahmoista onkin melko stereotyyppisiä. Kirja ylläpitää sopivasti mysteeriä, kun ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa ei selitetä puhki.

Toisaalta rakenne on hieman epätasainen, enkä tykännyt käänteestä, joka paljasti minäkertojan epäluotettavaksi (tai ainakin tiedon pimittäjäksi). Minun oli myös vaikea hahmottaa saaren maantiedettä, missä meni leirin rajat ja aita ja missä ne saalistajat oikein kiertelivät.

Vauhdikkaan seikkailun lisäksi kirja kritisoi taitavasti nuorten tyttöjen seksualisointia ja naiseuteen suhtautumista yhteiskunnassamme. Loppusanoissa kirjailija avasikin motivaatiotaan kirjoittaa tämä tarina (ja sai minut tuntemaan itseni fiksuksi kun onnistuin tulkitsemaan kirjaa oikein).

Lukukokemus: ****

Kim Liggett
Armonvuosi
Suom. Leena Ojalatva

Karisto 2020
376 sivua

Saara Henriksson: Sinä julkaiset kirjan

Jokainen kirjailija – niin ison kustannustalon tähti kuin omakustantajakin – tarvitsee ennen kaikkea hyvän ja omaperäisen käsikirjoituksen. Tämä on vaatimus numero yksi. Lisäksi hän tarvitsee kustannustoimittajan. Paraskaan kirjailija ei voi olla oma lukijansa, hän ei voi nähdä tekstiään ulkopuolisin silmin. Voikin sanoa, että kirja kirjoitetaan itselle, mutta se kustannustoimitetaan lukijoille.”

Sinä julkaiset kirjan kuvaa kirjan matkan käsikirjoituksesta valmiiksi painotuotteeksi, joko perinteisen kustantamon kautta tai omakustanteena. Tekstissä näkyy Saara Henrikssonin laaja kustannusalan tuntemus, mutta lukijan ei tarvitse olla alan ammattilainen, sillä kirja lähtee aivan perusasioista.

Omakustantamisesta kiinnostunut saa käsityksen kaikesta tarpeellisesta kustannustoimituksesta kansikuvaan ja taitosta painotalon valitsemiseen. Kirja tarjoilee lisäksi vinkkejä markkinointiin ja kansainvälisille markkinoille tähtäämiseen.

Suosittelen tätä lämpimästi myös kirjailijanaluille, jotka miettivät, miten pitkä käsikirjoituksen pitää olla, miten kustantamoja kannattaa lähestyä, pitääkö kustantamoon lähettää valmis käsikirjoitus tai mitä tulee huomioida kirjan sopimusasioissa.

Tykkäsin erityisesti suorapuheisesta tyylistä, jolla Henriksson käsittelee kustannusmaailman realiteetteja. Kirjassa on mukana myös kiinnostavia oma- ja pienkustantajien haastatteluita.

Subjektiivinen tuomio: ****

Saara Henriksson
Sinä julkaiset kirjan
Penelope-kustannus 2021
157 sivua

Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun

Ennen matkaa kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa matkakohteesta. Suomen ja Turun kohdalla tämä ei ole kovin helppoa, sillä Suomen alueesta on 1700-luvun loppuun mennessä julkaistu vain muutama painettu kartta ja kourallinen matkakuvauksia.”

Panu Savolaisen uutuuskirja yhdistää mukavasti kaksi lempiaihettani, historian ja matkailun. Nimensä mukaisesti teos on kirjoitettu matkaoppaan muotoon, mutta viekin lukijan aikamatkalle 1700-luvulle. Teemaan sopivasti ostin tämän itselleni tuliaisiksi museokaupasta Turusta ja päädyin lopulta lukaisemaan kirjan kerralla.

Kirja ei sijoitu mihinkään tarkkaan vuosilukuun, vaan pyrkii antamaan laajemman kokonaiskuvan Suomen Turusta 1700-luvun loistossaan. Kunnon matkaoppaan tavoin se tarjoaa tietoa muun muassa ravintoloista, majoituspaikoista, vaatetuksesta, valuutanvaihdosta, paikallisista tavoista ja laeista sekä kuuluisista turkulaisista.

Tykkään kovasti tällaisista tieteelliseen tutkimukseen ja kunnon lähteisiin perustuvista, mutta kuitenkin viihdyttävästi kirjoitetuista kirjoista. Myös kansi, kuvitus ja kirjan taitto ovat kivan pirteitä. Suosittelen lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille!

Jos aikamatkailu innostaa, kannattaa tsekata myös muutama vuosi sitten ilmestynyt Aikamatkaajan opas historiaan.

YLEn artikkelissa lisää tästä kirjasta: 1700-luvun Turussa kahvi oli kielletty huumeena ja tuomiokirkko aikansa Tinder

Subjektiivinen tuomio: ****

Panu Savolainen
Matkaopas 1700-luvun Turkuun
Sammakko 2021
344 sivua