Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

’Mä haluaisin vaan olla kotona kokonaisen vuoden’, huokaan puolisolleni. Vaikka takana on kesäloma ja rauhallinen residenssijakso Haapsalussa, olen uupunut silkasta ajatuksesta, että minun täytyy taas ryhtyä suunnittelemaan ja säätämään syksyn opetuksia.
Tuosta lauseesta alkaa ajatusprosessi: Voisinko jäädä kotiin joksikin aikaa? Olla tekemättä töitä? Levätä.”

Nelikymppinen luovan alan sekatyöläinen saa tarpeekseen työnteosta ja päättää antaa itselleen lahjaksi vapaajakson. Puolen vuoden lomailu herättää paljon ajatuksia. Miksi vapaan ottaminen omilla rahoilla hävettää? Lapsen tekeminen olisi sovelias syy pitää taukoa työelämästä, mutta entä jos haluaa vain lomaa?

Pysähdyskokeessa on paljon samaistuttavia ajatuksia suorittamisesta, huijarisyndroomasta ja freelancerin elämästä. Tunnistin esimerkiksi vaikeuden pitää yrittäjänä arkivapaita, vaikka olisi työskennellyt iltoja tai viikonloppuja. Ajatuksia ei kuitenkaan kehitellä kovin pitkälle, ja kirja jää jotenkin hajanaiseksi.

Luin juuri ennen tätä Mia Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa kertoja ottaa vapaata lähteäkseen Japaniin tutkimaan tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista. Myös Pysähdyskokeessa viitataan Kankimäen kirjaan ja inspiroidutaan siitä, mutta kirja tuntuu nopeasti kasatulta välityöltä esikuvaansa verrattuna.

Oikeastaan haluan tietää, kuka ja millainen olen, kun en tee koko ajan töitä.

Takakansitekstin perusteella odotin vastaavanlaista konkreettista ihmiskoekirjaa kuin Vuosi herrasmiehenä tai Onnellisuusprojekti. Varsinainen pysähdyskoe alkaa kuitenkin vasta sivulla 66/167, ja kirja keskittyy senkin jälkeen enemmän sisäiseen pohdintaan kuin tapahtumiin. Ehkä ongelma onkin siinä, että Haanpää ei tarkoituksella tee mitään. On vaikea kiinnostua kokonaisen kirjan verran yksittäisen freelancerin pitämästä vapaasta.

Kirjan idea oli siis mielenkiintoinen, mutta toteutus ei napannut minulle. Suosittelenkin ennemmin Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan aiempaa kirjaa Miksi en kirjoittaisi?. Se on inspiroiva esseeteos kirjoittajaelämästä ja innostaa esimerkiksi pitämään taiteilijatreffejä ja kirjoitusretriittejä. Pysähdyskokeen aikana Haanpää päätyy lopulta tekemään hiukan töitä, ja hän editoi juurikin edellä mainittua kirjoitusopasta. Hieman ironisesti vapaajakson päätteeksi alkaa koronapandemia, joka pysäyttää koko maailman.

Kotiliedessä on mielenkiintoinen haastattelu kirjan teemoista: Päivi jätti työt puoleksi vuodeksi voidakseen lorvia enemmän – sitten hän oivalsi, miksi oma aika voi tuntua myös pelottavalta

Lukukokemus: **

Päivi Haanpää
Pysähdyskoe – Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
167 sivua

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Älä huoli, tällä kurssilla ei käytetä yhtäkään oikeaoppista lähdeviitettä eikä referoida kertaakaan vertaisarvioituihin akateemisiin tutkimuksiin. Tämän lyhyen johdannon materiaali on koostettu täysin erilaisten vaikuttajien Instagram-storyista, erilaisista podcast-haastatteluista, nopealla googlauksella löydetyistä artikkeleista ja ihan omista fiiliksistä. Kurssilla opit, mitä naisviha tarkoittaa, entä mites se miesviha ja miksi tästä kaikesta nyt sitten pitää puhua.”

Eve Kulmala nousi julkisuuteen patriarkaattia parodioivilla Instagram-sketseillä, ja minusta tuli saman tien fani. Hänen esikoiskirjansa Hauskan tytön käsikirja käsittelee feministisestä näkökulmasta erilaisia aiheita häpeästä huijarisyndroomaan ja ableismista antirasismiin. Siinä missä Kulmalan videot kommentoivat asioita oivaltavasti ja epäsuorasti, kirjan sävy on opettavaisempi.

Heti alun lainauksesta käy ilmi ettei kirja perustu ”oikeaoppisiin” lähteisiin, mistä tiesin ettei kyseessä ole ihan minun kirjani. Hauskan tytön käsikirja tuo mieleeni viime vuonna ilmestyneen Nelli Kentän ja Katri Norrlinin Vitun ruman, joka perustui niin ikään sosiaaliseen mediaan ja kirjailijoiden omiin kokemuksiin, ja käsitteli aihettaan melko pintapuolisesti.

Hauskan tytön käsikirja sisältää hyviä ajatuksia sekä epäkohtien kuvailua tavalla, joka saa hymähtelemään ja nyökyttelemään mukana:

On normaalia, että perusäijän kirjahyllystä ei välttämättä löydy yhtään naisen kirjoittamaa kirjaa. Mutta jos itse sanoisin että en ole lukenut yhtäkään miesten kirjoittamaa kirjaa, heti alettaisiin epäillä feministisen ideologisen hapatuksen kyllästyttämiä tarkoitusperiäni. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että miehet ovat saaneet rellestää kirjallisuuden kentällä vuosituhannet. Jos ei ole lukenut naisen kirjoittamaa kirjaa, se on luultavasti vain välinpitämättömyyttä. Mieselämästä kertovien mieskirjojen välttely kertoo taas omistautumisesta kyseiselle missiolle.”

Kirjana tämä tuntuu kuitenkin keskeneräiseltä ja hajanaiselta, ja tykittävä tyyli muistuttaa enemmän blogitekstiä tai somepäivitystä. Ajatuksia ei kehitellä kovin pitkälle ja kerronta etenee tajunnanvirtamaisesti harhautuen välillä sivupoluille – olisiko tämä kirjoitettu ensisijaisesti äänikirjaksi?

Kaiken kaikkiaan Hauskan tytön käsikirja sisältää perusjuttuja feminismistä höystettynä omakohtaisilla kokemuksilla, eikä tuo pöytään kovin paljoa uutta. Kirja on kuitenkin nopealukuinen, ja Bookbeatin e-kirjassa hauskana yllätyksenä tulivat muutamat mukaan upotetut sketsivideot.

Jos tätä kirjaa käyttää ponnahduslautana feministiseen ajatteluun, voin suositella samoihin aiheisiin liittyen esimerkiksi:

  • Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset
  • Anu Silfverberg: Sinut on nähty
  • Liza Marklund & Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan
  • Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista
  • Jenni Karjalainen: Setäkuiskaajan käsikirja

Lukukokemus: **

Eve Kulmala
Hauskan tytön käsikirja
Like 2022
142 sivua

*Kokeile Bookbeatia ilmaiseksi 30 päivää! Tarjous koskee uusia asiakkaita.

Rissanen & Kormilainen: Tokkerin käsikirja

Tiktok on varsinainen trendien haudutuskattila: mikä nousee pinnalle Tiktokissa, nousee todennäköisesti pinnalle myös muissa sosiaalisen median palveluissa. Trendien ennustaminen on kuitenkin todella vaikeaa.”

Myönnetään, minäkin liityin Tiktokiin. Sen takia kiinnostuin myös uudesta Tokkerin käsikirjasta, josta toivoin oppivani uutta. Kirjan idea on hyvä ja ajankohtainen, mutta sisältö jää harmillisen heppoiseksi.

Alku on lupaava, kun kerrotaan algoritmista ja tilin luomisen perusteista. Myöhemmin kirja alkaa muistuttaa enemmän geneeristä valokuvausopasta, jossa kehotetaan huomioimaan sommittelussa kolmanneksen sääntö ja kuvauksessa hyvä valaistus. Itse Tiktokin olemukseen, trendeihin tai erilaisiin videotyyppeihin ei pureuduta kovin syvälle.

Kuten muutkin somealustat, Tiktokin oppii parhaiten kun luo itse tilin, viettää alustalla pari tuntia, selaa muiden tekemiä videoita ja kokeilee itse kuvaus- ja editointityökaluja. Palvelusta löytyy myös paljon käyttäjien tekemiä tutoriaaleja, esimerkkinä Helen Polisen opetusvideot.

Tokkerin käsikirjaan on liitetty videoita, joita voi katsoa erillisellä Otavan Otso-sovelluksella. Ajattelin, että niissä olisi mielenkiintoista lisämateriaalia, esimerkkejä Tiktok-videoista tai muuten luovia ratkaisuja. Sain pienen yrittämisen jälkeen katsottua pari minuutin mittaista videota, jotka olivat käytännössä puhuvia päitä kertomassa samat asiat kuin tekstissä. Eli jos ei halua lukea 79-sivuista kirjaa, voi katsoa sen myös videoina, mutta mitään ekstraa ainakaan minun katsomani eivät tarjonneet.

Lukukokemus: **

Jaakob Rissanen & Ville Kormilainen
Tokkerin käsikirja
Otava 2022
79 sivua